torstai 8. maaliskuuta 2012

Saksittu, kynitty pää

Olin väärässä eilen; se onkin tänään. Päivä, jona ajatellaan kaltoin kohdeltuja naisia. Olen tuonut omalta osaltani naiskirjailijana esiin naiseen kohdistuvaa väkivaltaa, olen pyörittänyt paperilla ylipäänsä ajatuksia naiseudesta. Mielelläni käytän tätä valtaa kaivaa esiin vääryyksiä ja lyödä niillä päin näköä.

Aamulla pitkässä tukassa.
Joskus minusta kuitenkin tuntuu, että olen nainen, joka on kadottanut kunniansa; välillä sorran jopa itseäni ajattelemalla, ettei minun tarvitse esimerkiksi korjata asioita, jotka ovat rikki, olenhan nainen. Silti, jos vasara sattuu käteen, hakkaan seiniin ja huonekaluihin nauloja ja vääriä reikiä, virheitä, sillä haluan osallistua esimerkiksi sisustamiseen muutenkin kuin määräämällä tauluille paikat. 

Illan kohtaan lyhyenä.
Olen koonnut vaatekaappimme ja lipastomme sellaisin ottein, että R:n oli astuttava sivuun. Oli vaarallista koota yhdessä enkä minä halunnut olla se, joka väistyy. Mutta esimerkiksi keittiötämme rakentaessa raivosin itseni ulos. Rakensin allaskaapin väärin ja se piti purkaa. Sitä paitsi se oli tuskaa. En pidä lainkaan keittiön rakentamisesta. Mieluummin katson vierestä.

Aika vaikuttavaa modernia arkkitehtuuria Düsseldorfista.
Ja nyt on uusi tukka ja se on liian litteä. Tosin pitää itse muotoilla vähän villimpi näkymä. Niskaa on omituista haroa. Siellä ei ole enää juuri mitään mistä pitää kiinni. Hengästyin taas hinnasta (tosin en senkään takia muuttaisi tänne!). 28 eurolla sain uuden tyylin pesuineen kaikkineen tuolla lähikaupungissa Essenissä, missä viihdyin jostakin syystä paremmin kuin eilen Düsseldorfissa. Sitä paitsi kampaajasta sai hyvän henkilön vaikka mihin! Ehkä jo tänään kirjoitan hänet sisään ohikulkijaksi. Merkittävään rooliin hän ei riitä.

Pieniä vihreitä ja kaikkia ukkoja.
Luin muutes naistenpäivän ratoksi eilen (kun luulin, että nythän se päivä onkin) Taina Latvalan Arvostelukappaleen, joka koostuu toisiinsa liittyvistä novelleista ja on nuoren naisen näkemys siitä, kuka on hänelle väärä ja kuka voisi olla oikea. Kasvua isästä irti, samalla isään päin. Ensimmäiset kaksi jaksoa, „Rintani kasvoivat suurien murheiden aikaan“ ja „Yhdyntä aloitetaan yleensä esileikillä“, luin hurmioissani. Ajattelin, että osaapa tämä Latvala kirjoittaa lennokasta, ytimekästä tekstiä.

Mietin, että nämä talot ovat muodoltaan melkein kuin oma itse.
Mutta sitten tuli täysi laidallinen seinää. Tuli jakso nimeltä „Älä puhu minulle rumia“ äärimmäisen kliseisine kielikuvineen ja teksteineen, jotka mielestäni kurottavat korkealle mutta eivät saavuta sitä jotakin. Alkuhuipennuksen aiheuttaman keskipettymyksen jälkeen huomasin, että myöskään jaksot „Kenelle kellot soivat“ sekä „He kysyivät toistensa nimiä“ eivät olleet mitään, mistä minuun iskostunut tekstimaku syttyy aistikkaimmilleen. Tapahtui siis hiipuminen. 


Taitavan kirjoittajan kynänjälki sai minut näkemään pieniä, sumeita kuvioita ilman että olisin ajatellut niiden olevan tärkeitä. Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi, Arvostelukappale antaisi enemmän. Mutta nyt ei kiinnostanut lainkaan tekstien aiheet, etenkään, kun huomasin, että ne eivät lopulta vie mihinkään.

Latvala käyttää kieltä napakasti ja iskevästi (erittäin kuluneita vertauksia lukuun ottamatta!), mutta oli vähällä, etten jaksanut lukea koko kirjaa loppuun. Jos olisin ottanut vastaan minulle tarjotun äikänmaikan sijaisuuden eräästä lukiosta Helsingissä tänä keväänä, olisin tätä kirjaa voinut ilomielin suositella aikuisuuteen astuville.


Kuten sanottua, kaksi ensimmäistä jaksoa teksteineen olivat loistokkaita. Mutta se olisi riittänyt, minulle. Loppu oli tarkoitusperiltään tai ajatuksiltaan mitäänsanomatonta kyytiä, jota en tule tämän jälkeen muistamaan. Latvalan tyyli on kuitenkin viehkeä, suorasukainen ja varma. Eli siis toisin sanottuna jos sattuu eteen, tutustun kyllä mieluusti hänen Paljastuskirjaansakin


Hyvää naistenpäivää sitä paitsi, vasta tänään ja jälleen kerran. Ja ai niin, toivottavasti Hotakainen toipuu kolarista. Ei häntä saa menettää, ei hänen lahjojaan Suomen kirjallisuudelle!

22 kommenttia:

  1. Wau mikä tukka, tykkään!
    Tarvin rohkaisua, itsellä aika kampaajalle odottaa ja kerään rohkeutta samanlaiseen pätkäisyyn.. tuntuu että tarttis uusiutua radikaalisti, tässä ja nyt!

    VastaaPoista
  2. Uusi hiustyylisi näyttää hyvältä! Ja nuo vinot talot jännällä tavalla perspektiiviä väärentäviltä - kuin hyvä kirjallisuus. :)

    Minäkin toivon parasta Hotakaiselle. Ja sinulle toivotan hyvää naistenpäivää.

    VastaaPoista
  3. Junnuuuuu: Oh, senkus vain repäiset! Tosin onko sulla mitään kynittävää, kun sulla on niin kauniit kutrit?? Älä sentään niitä leikkaa näissä mitoissa pois!

    Katja: Kiitos, itse vielä totuttelen tähän tyyliin, kuten aina kun näin teen :) Mutta juu, ajattelin aivan samoin noista taloista eilen! Että ne olivat kuin hyvää runoutta. Kaunista päivää sinullekin!

    VastaaPoista
  4. Hieno tukka, pakko sanoa! Varmaan alat pitää siitä pian itsekin. Ja leppoisaa naistenpäivän iltaa!

    VastaaPoista
  5. Upea tukka, olet kyllä onnekas, kun sinulle sopisi minkäpituinen tahansa. Äh, noilla kasvoilla kaljukin vain korostaisi siroja piirteitäsi! Ja Hotakaisen puolesta pelkään minäkin! :/

    VastaaPoista
  6. Kivat hiukset! Tiedän miltä tuntuu haroa niskaansa, koska vajaa kaksi vuotta sitten puolipitkistä hiuksistani tuli lyhyet. Nyt olen niin tyytyväinen uuteen lyhyempään ja helpompaan malliin.

    Hienoja kuvia sulla!

    Naistenpäivä on heti ohi, mutta mukavaa naistenpäivän iltaa joka tapauksessa!

    VastaaPoista
  7. Marja Leena: Kiitos..pidän jo vähän enemmän, mutta aamulla se oli vain tiellä eikä sitä oikein saa enää kiinni pistettyä. Mutta säväkkä on olo :)

    Vera: No mutta mitenköhän olisi sitten kalju kesäluukki...? Hotakainen oli kai eilen haastattelussa sanonut toipuvansa. Mutta mistä sitä tietää :/

    Anna Elina: Niin, se on jännä juttu, että mitä lyhyempi tukka, sitä helpompaa sitä on pitää olemassa. Toivottavasti sinulla(kin) oli hauska naistenpäivänilta!

    VastaaPoista
  8. Hienon hieno tukka!

    Naisten päivä oli ja meni, joten sitä en toivottele, mutta mukavaa viikonloppua kuitenkin :)

    VastaaPoista
  9. Kiitos Villasukka. Alkaahan tässä jo itsekin pian ajatella, etten tehnyt katalaa kynimisvirhettä, kun rohkaisuja satelee :D Kivaa viikonloppua Kuopioon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, vaikka en kyllä Kuopiossa/Kuopiosta olekaan :D Vai oliko tuo viimeinen tarkoitettukin jollekin muulle?

      Poista
    2. Apua Villasukka...mulla on mennyt plasmat ja pasmat sekaisin :D Se oli tarkoitettu sulle. Miksi minä olen aina ajatellut, että sinä olet Kuopiossa..?

      Poista
    3. Jaa'a, en osaa sanoa :D Pohjoisemmaksi saat minut ajatella, taitaa n. 300 kilometrillä sinun ajatukset heittää ;)

      Poista
  10. En tiedä sorranko minä itse itseäni, mutta olen ylitsevuotavan ylpeä jos ja kun osaan tehdä jonkun "miehen työn". Äidin luona asuessani asensin aina kaiken tietsikoista stereoihin jne ja - niin, katso, ylpeilen tällä täälläkin... Vaikka mun ikäiset osaavat kaikki konehommelit sukupuolesta riippumatta.

    Uusi tukka on ryhdikäs, nam!

    VastaaPoista
  11. Dee, hyvä on vähän ylpeilläkin, jos jotain osaa ja etenkin, jos muut epäilevät taitoja :)

    VastaaPoista
  12. ihania kuvia, ihanista taloista. ne ovat kuin taideteoksia. Niissä voisin vaikka asuakin vaiks asuisin mieluiten siellä ekakuvan merimaisemassa.
    Molemmat hiukset ovat hienot. Itseni on aina vaikeaa antaa kampaajan lyhentää edes muutamaa senttiä, heidän mielestä niin kuivia latvoja. tykkään, että saan laittaa latvani nutturalle tai sykerölle.
    Aina nautin sinun tekstisi lukemisesta.
    ihanaa viikonloppua ja vaikka sen naisten päivä menikin, niin vielä sitä ihanuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa viikonloppua sinullekin, vaikka se onkin jo puolivälissä matkaansa. Ooh..nyt kun en ole lainkaan osannut laittaa lyhyttä pehkoa nättiin muotoon, ikävöin sumeaan tahtiin toissapäiväisiä pitkiä kutrejani..niisk!

      Poista
  13. Talot ovat kuin suoraan satumaailmasta. Katselin ja ihastelin ja taannuin Liisaksi ihmemaahan :) Ihan mielettömän mielikuvituksellista designia ja luovaa uhkarohkeutta, mikä on nykyään kovin harvinaista.

    Olen kyllästynyt tekotaiteeseen, josta välittyy vain rahan ja maineen ahneus ja pakottava tarve luoda jotain kertakaikkiaan maailmaa mullistavaa-aivan mitä tahansa. Kuviesi taloissa on vallankumouksellista meininkiä ja jostain syystä minulle välittyi sellainen tuntu, että projektin taiteilijoilla ja suunnittelijoilla on ollut tässä sydän mukana :)

    Tekstisi herätti hurjasti ajatuksia aina naiseudesta Hotakaiseen ja miesten töistä naisten töiden kautta taidemaailmaan asti. Heh. Kirjoitin vihkooni lauseen: Jos Hotakainen olisi kuollut kolarissa, minä olisin lakannut lukemasta kirjoja. Siinä on mies, jolla on sana hallussa!

    Naisten ja miesten töistä tuli mieleen eräs kerta kun asuin viidentoista hengen kommuunissa Birminghmissa. Huonekaverinani oli italialainen, noh... hienostelijanainen. Ajattelimme sitten naulata peilin meidän seinään, minä tartuin vasaraan ja aloin nakuttaa. (So simple!) Nainen tuli luokseni kauhun lamauttamana perässään italialainen mies(naapurihuoneesta), jonka hän oli hakenut varta vasten naulaushommiin. :D Pitivät minua ihan omituisena kun sanoin, että osaan varmasti nakuttaa peilin seinään. Mies tokaisi sarkastisesti naurahtaen: "Ei nämä ole naisten hommia." :P Niinpä niin...

    Mukavaa naisten päivän aaton aaton aaton aattoa sinulle--tai siis ennemminkin mukavaa maaliskuun jatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo talot ovat tosiaan aivan vaikuttaviakin vaikuttavampia. Ymmärtääkseni niissä myös asutaan..tosin alakerroksissa oli ihmisiä töissä toimistohuoneissa.

      Hotakainen on kyllä niin arvoisa arvokas, että tosiaan olisi kyllä tullut hiljaisia hetkiä, jos jotain vakavampaa olisi hänelle käynyt :(

      Nakuttelit varmaan kuitenkin peilin itse loppuun asti?

      Mukavaa maaliskuista jatkoa sinullekin :)
      Kiitos haastamisesta!

      Poista
    2. No jos ei noissa taloissa asuta, niin hukkaan on mennyt rakentaminen ;) Ei tällaista taidetta tehdä vain taiteen takia.

      Kiitos kysymästä; kyllä, nakutin taulun ihan itse ja suljin oven italiaanon nenän edestä. Pois naistenhuoneesta!

      Haasteen täytäntöönpanoa odotellessa =)

      Poista
  14. P.s. Kiusaan vielä yhdellä haasteella, jonka löydät blogistani uusimman postauksen alalaidasta :)

    VastaaPoista
  15. Tykkään kovasti sun kirjoitustyylistä!

    Heh, en jaksanut keksiä tälle huomiolleni mitään nerokasta aasinsiltaa. Kai sitä saa joskus ihan vaan töksäytellä? Sitä kai kommunikaatio monesti on meille miehille muutenkin. Pelkkää töksäyttelyä siis. Siltä ainakin usein kuulostaa kun kuulostelee naispuolisten ystävien kertomuksia siitä millaisia keskusteluja heillä käydään :)

    Tykkäsin etenkin noista kappaleista, joissa arvostelit Arvostelukappaletta.. Kai ne on kappaleita? Siis ne mitkä on paragrapheja englanniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, tässähän ihan hämmentyy suorasta töksäytyksestä :) Sanoisin kyllä, että myös naiset osaavat töksäyttelyn taidon. Mulla on eräs ystävä, joka päästelee suustaan töksähdyksiä aina eikä niille voi kuin nauraa, vaikka hän kuinka tosissaan olisi..

      Juu, ovat nuo kappaleita kyllä, paragraphit suomeksi, ainakin niin olen tähän asti elämääni luullut.

      Hyvää viikkoa sinulle ja vielä yksi töksäytys sinulle: kiva, että herätit blogisi takaisin henkiin!

      Poista