torstai 22. maaliskuuta 2012

Tsiikaa mun tykkii

Olen saanut tänään suukkoja kasvoni täyteen lapselta, joka luulee olevansa piano. En pidä sanasta suukko, mutta millä muullakaan niitä kuvailisin. Pusu ei nyt rimmaa, ei tänään eikä huomenna. En myöskään pidä sanasta myssy.  Mutta minkä sille voi. Pakko niitäkin on joskus käyttää. Kammosanoja. Etenkin jos haluaa olla sanavarastoa kunnioittava kirjoittaja.

Kysymys: mitä sanaa et voi sietää?

Minä hajoan nyt. Saksan tunnit ovat menneet ihan rutiinilla, tahdon vihreää teetä. En kuuntele siellä puoliakaan, kurssilla, opettaja on konservatiivista konservatiivisempi, oikea vanhan koulun hirmu, mutta jostakin syystä osaan aina sattumalta oikein. Ehkä en tarvitse enää kursseja? Kieliopin puolesta kyllä, mutta muuten.

Nein, nein danke.

Ja illan armoksi syötän eteenne Löytöjä joiltakin vuosilta ennen minua. Ne keikkuvat hyllyllä ihan tuossa. Otin ne mukaan kun muutin. Olen kirjoittanut nuo alla olevat 13-16 vuoden iässä. En tiedä tarkkaan milloin.

Jotkut ovat jopa ihan hyviä (tarkoitan siedettäviä, en missään nimessä hyviä sanan hyvä merkityksessä) mutta suurin osa niin hellyyttäviä, täynnä lemmenlurituksia ja pettymystä, että tunnen myötähäpeää. Mutta kaikkihan me aloitamme jostakin, eikös. Vaikka nyt sitten juuri kliseistä ja kaikesta. Romantiikan tuulista.

"Kuin elefantit
jonossa me kuljemme
ympäri keltaista kehää.
Yritämme etsiä aarretta,
jotain kallista,
mutta näemme vain kurjuuden
syövyttämiä
kasvoja, tuhansia
nälkäisiä suita,
emmekä auta
niitä, etsimme vain
itsekkäästi tietä
ulos ympyrästä."


"Saanko minä
tukehtua
kysymyksiin kurkussani?
Saanko hukkua
suruuni paljaille
kallioille?
Saanko takaisin
kengät. Lapsenkengät."

"Hän
sivalsi
palan
           minusta.
Ja minä
vain
hukun."

"Ruusuna
auringon mustassa varjossa,
tulena
uneni äärirajoilla
perhosena
päivissäni tuuliajolla.
Keksi jotain uutta, ystäväni,
mielipuoleni."

"Se palaa.
Tulipunaisena hulmuten
se kääntää päät
ihmettelemään
ja yhä vain se
palaa."

"Älä tuuli enää ulvo.
Minä pelkäsin jo."

Täytyy sanoa, että muototajua minulla taisi silloin jo olla, sanarytmiikka ihan hyvin hallussa. Omasta mielestä.

Gute Nacht!

15 kommenttia:

  1. Kyll siskoseni, mun mielestäni oli hallussa jo silloin.
    Muistan kun sain sulta 20-vee lahjaksi runon, joka laittoi minut itkemään, se oli niin kaunis ja henkilökohtainen :) Se on edelleen tallessa.

    Ja näillä kaunokaisilla elätettiin yksi konimus kaakkimuskin parin vuoden ajan, ei ne siis häviä vertailussa :)

    -Iso-Tee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oispa kiva lukea se runo, mikä on siut saanut itkemään :)

      Poista
  2. Aika koskettavia kun on äiti neljätoistavuotiaalle tytölle :)
    Ja ollut kauan sitten itsekin sellainen... Nuorille pitäisi koota oma runokirja (ellei sellaista jo ole tehty)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, on jännä ajatella, että tuollainen sitä on joskus ollut :)

      Poista
  3. Kyllä noista nuoruusrunoistasi kuultaa lahjakkuus läpi, pidin etenkin tuosta norsurunosta. Ja lapsenkengistä, tuossa iässä niitä aina välillä kaipasi.
    Olen oikeassa, kaikki sanat eivät maistu yhtä maukkailta suussa tai edes paperilla. Inhokkisanojani:
    - Keltainen, miten kauniilla värillä voi olla noin eläkeläismäinen nimitys
    - kintaat, erinomainen, taulu, sen enempiä selittelemättä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, keltainen on inhokkisanasi? Minä pidän keltaisesta. Mutta hauskaa, että meillä kaikilla on niin eri sanamaku :D

      Poista
    2. Hmm..tökkii tämä vastaaminen, joten en tiedä tuleeko nyt kahteen kertaan, mutta hauskaa, että sanamakua on niin moneen lähtöön. Minä mm. pidän keltaisesta ja taulusta :)

      Poista
  4. Ruveta -verbi kaikissa sen muodoissa on inhokkisanojen ykkösenä. Rupi sen sijaan on ookoo, koska se kuvastaa niin hyvin sitä mitä sen pitääkin. :)

    Anonyymille yllä: Kirsti Kurosen runokirja Likkojen lipas ilmestyi Karistolta viime vuonna. Siinä ainakin käsitellään nuorten elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos minunkin puolestani vinkistä!

      Ruveta ei kyllä ole kaunis verbi, mutten taida sitä inhotakaan...

      Poista
  5. Kiitos vinkistä, J.S.M!

    VastaaPoista
  6. Voi voi, minä en koskaan kehtaisi laittaa 13-v kirjoittamia runoja esille. Mutta ne ovatkin ihan paskoja, en sanoisi samaa sinun nuoruuden tuotoksista. Minäkin pidin lapsenkengistä-kohdasta vaikka itse en koskaan halunnut hetkeksikään muuttua taas lapseksi.

    Vihaan kaikkia sanoja, joissa on useassa kohdassa useita vokaaleja peräkkäin. Ne on hankalaa lausua ja tulee ihan retard fiilis kun hooooookeeeee ja veeeeenyttäääää. Jo "vapaavalintainen" ärsyttää ja siinä on vain yksi tupla-a.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, vokaalipitoiset sanat on mun mielestä kauniita, useimmiten :)

      Poista
  7. unohdin vastata inhokkisanaan:)

    Kasari, ysäri, retro, edukas, siinä kärkinelikko.
    En osta ikinä mitn, missä nämä sanat esiintyvät.

    Tanja

    VastaaPoista
  8. Löysin sivusi tänään ja ihastuin.
    Ahmin ja maistelen sanojasi vuoron perään. Onneksi niitä riittää... ;)

    VastaaPoista