keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Työpöydälläni teetä ja kirjapino ja sinä ja minä

Olen jotenkin nyt vieläkin pöllähtänyt. Että miten voi käydä näin? Täällä, näin, tällä tavalla? En yhä vieläkään tiedä, miten päin olla. Eilen oli ensimmäinen kunnollinen työpäivä, jona allekirjoitin myös työsopimuksen. Ja sain kuulla ylitsepursuavan iloisia asioita, toisin sanottuna työsuhde-etujani, kuten että

minun tulee tehdä fyysisesti työpaikalla töitä vain 32 tuntia viikossa, sillä osa työajasta on suunnittelua ja kokouksia varten. Teen 8 tunnin päivän vain neljästi viikossa, eli saan yhden vapaan (kirjailijan onni!) viikonlopun lisäksi. Lounastunti sisältyy tähän päivittäiseen tuntimäärään ja lounas kuuluu etuihini, eli siis syön sitä mitä lapsetkin (päiväkotimme on onneksi kasvisruokatarha).  

Minulla on 6 viikkoa lomaa vuodessa (yleisten ja baijerilaisten vapaapäivien lisäksi tietysti ). Saan matkalipun joka kuukausi (vaikka käynkin kävellen taikka pyörällä töissä) ja myös München-lisää (tämä kun on saksalaisittain kallis kaupunki). Viisi työpäivää vuodesta voin käyttää kouluttautumiseen, minkä työnantaja kustantaa.

Anteeksi, jos teistä tuntuu, että hehkun liikaa, mutta en vain vielä voi uskoa. Nythän  minulla on kaiken muun hyvän lisäksi ainakin yksi kokonainen päivä kirjoitusaikaa (viikonloppuisin en yleensä ehdi kirjoittaa kaikenmaailman menojen takia). Tietysti nuo muut työpäivät, joiden päälle tulee saksan kurssi kolmena iltana, kuten tänäänkin, ovat hankalia. Ehkä sitten kirjoitan aamuisin. Ehtiihän siinä. Yhdeksältä jos ja kun alkaa urakointi, voin hyvin herätä kuudelta parin tunnin rupeamaan. Aamuisin olen myös tuotteliaampi kuin iltaisin. 

Paitsi tänään unettaa. Ehkä huomennakin.

Joka tapauksessa olen niin hujalla. Ymmällä ja auki. Onni on potkaissut minua pakaroihin. 

Olen tupsahtanut maahan ja silmissäni pyörii. Nousen tästä ylös ja haparoin kohti uudenlaisia päiviä. Voiko näin vaikeasti mutta helposti kaikki käydä, todella, ja hyvin. Haluan kuulla. Kenelle on käynyt kaikkien vaikeuksien keskellä jotakin todella ihanaa? Niin hyvää, ettei usko. Ilokertomukset ovat harvinaisia. Niitä olisi mukava jo siitäkin syystä kuulla.

Veikeää päivää kaikille siis! Minä rakennun tässä uudelleen ja uudelleen ja ai niin, eilen luin loppuun Helmi Kekkosen Kotiin. Täytyy kauhukseni myöntää, että jouduin pettymään. Sana valo toistui taas ja taas ja muutenkin teos oli aivan liikaa Valinnan kaltainen. Harmittaa, että ikinä luin sen ensin. Olisin voinut pitää Kotiin.-kokoelmasta enemmän ilman Valintaa pohjalla..

Eittämättä Kekkonen kirjoittaa kauniisti. Luo tunnelmaa, jota sokeasti kuulee, tuntee pitkittäin.

Mutta kirjoittajan näkökulmasta hän ei ole uudistunut Valinnassa. Valitettava tosiasia on se, että jos kaikki on jo sanottu ja samalla tavalla vieläpä, on kirjailijan pakko tuoda jotain uutta ja aiempaa erilaista kehiin. Ei muuten jaksa lukea mielenkiinnolla. Se on ongelma, joskus, itselle etenkin. Syyllistyn käyttämään tiettyjä juttuja uudelleen ja uudelleen. Mutta pyrin silti uusiin tunnelmiin, uusiin näkökulmiin. 

Kotiin. ja Valinta ovat mielestäni liikaa samaa.

Sitä paitsi olen miettinyt, että onko oikein, että tuon ajatuksiani julki muiden kirjoista? Siis kirjailija kun itsekin olen. Kannattaisiko pitää mölyt mahassa...? Kun en vain haluaisi loukata ketään. Ja tuntuu, että kommenttini ovat joskus teräviä. Poikkeavat liikaa muiden blogistien hehkutuksista..tosin tarkoituksenani ei ole hehkutellakaan kirjoja, mutta silti. Kun en muutenkaan analysoi kovin perinpohjaisesti, onko oikein, että sanon julkisesti ei kiitos, olipa kirjailija sitten kuinka taitava tahansa.



PS. Nostan tähän nyt aamukiireiden keskellä vain yhden toisenlaisen näkemyksen Kekkosen kokoelmasta. P.S. Rakastan kirjoja vaikuttui Kotiin.-kokoelmasta enemmän kuin minä.

PPS. Pieni lisäys: Juuri ennen Kekkosta luin Durasia. Jonka rinnalle ei oikein voi monen montaa kirjailijaa nostaa. Joten ehkäpä tämä vaikutti siihen, että Kekkonen tuntui laimealta ja aivan liian samalta kuin toisessa teoksessaan. Who knows. Durasin jälkihekumissa ei kannattane muuta lukea kuin häntä itseään.

18 kommenttia:

  1. Onnea työkuvioista! Kuulostaa oikein hyvältä.

    Olen ihan samaa mieltä Kekkosen kirjoista. Se johtuu itsellänikin varmasti eniten siitä, että luin Valinnan ensin. Mutta toki Kotiinkin on hieno. Kekkonen osaa kirjoittaa sellaisella tavalla, johon ainakin minä rakastuin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ihan rakastunut Kekkosen tapaan kirjoittaa..jokin siinä tökkii. Mutta kauniisti hän osaa, hienosti!

      Poista
  2. Ihanan valoisia päiviä ja mielen kirkkautta tuleviin päiviisi ja onnea vielä kerran hienolta kuulostavan työpaikan johdosta;D

    VastaaPoista
  3. Lucky you, kuulostaa oikein hyvältä nuo uudet työt!

    Ja kuulinpa ensi kertaa sanan 'kasvisruokatarha'. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, no, itse tekaisin tuon sanan kun en parempaa keksinyt :D Mutta siis kasvisruokaa siellä tarjotaan pelkästään. Ja varsin hyvää sellaista!

      Poista
  4. Olen onnellinen puolestasi! Toivottavasti oma työnhakuni tuottaisi jonain kauniina päivänä tulosta... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuottaa, aivan varmasti. Toivotan erittäin paljon tsemppiä ja jaksamista!

      Poista
  5. Mahtavia uutisia nuo työsuhde-etusi. Harmi jos tuntuu siltä, ettei iloisista uutisista saisi kertoa. Tosin tiedän millaisia katseita niillä saattaa saada osakseen.

    Kirja-arvosteluistasikin tykkään kovasti. Meinasin just kommentoida, että ehkä voisit kirjoittaa moisia johonkin viralliseenkin julkaisuun, ja saada sitä kautta lisätienestejä jos semmoisille on tarvetta, tosin en tiedä maksetaanko moisista. Ainakaan levypuolella ei makseta.

    Sitäpaitsi osa lukemisen riemusta varmaankin katoaisi jos siitä alettaisiin maksamaan.

    Siitä, saako kirjailija arvostella toisten kirjoja, niin itse olen ainakin sitä mieltä, että jos joku saa, niin nimenomaan toinen kirjailija. Monesti kritiikkejä lukiessa tulee tunne, että niiden kirjoittajat käyttävät kritiikkejä lähinnä väylänä purkaa omia turhautumisiansa.

    Usein niitä lukiessa tekisi mieli sanoa, että "kirjoita itse paremmin". Siinä mielessä kirjoittajan kirjoittama arvostelu on oikeutetumpi, koska tavallaan hän on samassa veneessä, eli kritiikille avoimena, eikä huutele puskasta vaan on myös "avointa riistaa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, joskus vain ehkä kainostuttaa tuoda suuret ilot esiin..

      Niin, totta; kirjoittajiltahan minäkin mielelläni luen/kuulen/pyytelen palautetta. Mutta tuntuu jotenkin siltä, että mikä minä olen sanomaan. Vaikka ei pitäisi.

      Olen aiemmin kirjoittanut kritiikkejä nuorisokirjallisuudesta. En ehkä halua enää rahan vuoksi - kun ei siitä edes saa juurikaan rahaa. Enkä taida muutenkaan jaksaa. Keskityn mieluummin bloggaamiseen, ilmaiseksi, ja taiteeni tuottamiseen ;)

      Poista
  6. Hienoa, että asiat 'lutviutuvat' eli menevät parhain päin;DD

    Oikein hyvä loppuviikkoa, Helmi-Maaria.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Aili, ja oikein hyvää sinullekin Tohmajärvelle!

      Poista
  7. Taisin lukea Kekkosen kirjat siis "oikeassa järjestyksessä", kun luin novellikokoelman viime vuonna, ja Valinta on vielä edessäpäin. :)

    Kiitos linkityksestä! :)

    Ps. Tuo kirjoitusasiahan meni lopulta sitten ihan hyvin, nyt sinulla on tavallaan kalenterissasi säännöllisesti ainakin yksi rauhallinen päivä viikossa, jonka voi pyhittää kirjoittamiselle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, taisit lukea oikeassa järjestyksessä :) Ja mielenkiinnolla luen arviosi Valinnasta, jos sen joskus teet.

      Poista
  8. Hehkuta vain niin paljon kuin haluat, johan sinulla ehti tulla ihan tarpeeksi vastoinkäymisiä ennen tätä! Edut kyllä kuulostavat ruhtinaallisilta :) Kasvisruokatarha, uusi tuttavuus minullekin...

    Totta kai kirjailija saa kirjoittaa muiden kirjoista, sitä paitsi arvostelujasi on kiva lukea. Kekkosesta en osaa sanoa mitään, kun en ole vielä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan sinultakin kommentointia Kekkosesta, jos häntä joskus päädyt lukemaan. Ja niin, kai minä sitten "saan" kirjoittaa, mitä mieleen juolahtaa :)

      Poista
  9. Kuulostaapa hienolta;todella hyvät edut ja miten mahtavaa,että saat tuon ylimääräisen arkipäivän kirjoittamista varten:) Hieno juttu Helmi-Maaria:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, hieno juttu, niin hieno että en usko vieläkään että näin on päässyt käymään :)

      Poista