sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Vilauttelija

Olen nauranut eilen liikaa. Vatsaan sattuu. Voisin itkeä jälleen, ilosta taas ja ikävästä. R lähti Ranskaan. Mitähän sieltä voisi tahtoa tuliaisiksi? Tuliaisia epäilemättä saan, sillä R lähti pahantuulisena Ranskaan enkä yhtään olisi tahtonut saatella sellaista miestä junalle. Mutta saatoin kuitenkin. Lentosuukon jälkeen hän näki keskisormeni. Jotenkin oli pakko osoittaa mieltä. Kyllä sieltä sitten heti tulikin tekstiviestiä juuri ennen koneen lähtöä, että anteeksi ja nähdään perjantaina. Kyllä. Nähdään. Nähdään perjantaina.

Kyllä, eilen oli kuuma suorastaan!

Minun kirjoituspäiväni on ollut huolellinen ja tuottoisa. Pakko pitää tauko. 

Koko kaupunki on syönyt tänään jäätelöä. Teki mieli ostaa pari palloa, mutta jonot olivat järkyttävät ja huomasin puolessa välissä elämääni, että hameeni oli noussut jotenkin omituisesti ylös. Toisin sanottuna kävelin tuolla ihmisten nähden hame miltei korvissa. 

Minä ja ystäväni rouva I.

No, vilkkuivatpa nyt sitten tuottopikkupöksyni ja pakarani kaikkien silmiin sukkahousujen läpi. En tiedä kuinka kauan niin tapahtui. Häpeän määrää on kenties mahdoton kuvailla. Tai ei, en hävennyt, vaan olin niin nolostunut, että jos joki olisi ollut siinä vaiheessa lähellä, olisin kyllä hypännyt veteen. 

Kukkia! Oikeita leskenlehtiä jo nyt, bitte.

Loppumatkasta sekä pieni puro että Isar seurasivat kulkuani ja linnut joikuivat. Olin jäädä auton alle, sillä tänään katson vain luontoa. Autot eivät sinne kuulu. Näin kaksi aivan todellista koiranpentua ja viisikymmentä muuta, ja ajattelin: kyllä se nyt vain niin on, että astianpesukoneen ja Australian lentolippujen jälkeen ostan koiran. Mutta ehkä sittenkin päädyn kissanaiseksi. Tiedä häntä. Kuumeeni on kaikesta huolimatta valtava.

Ostfriedhof. Miksi minä pidän hautausmaista sekä takaa että sisältä.

Hyvää tulevaa viikkoa, darlings. Minä ajattelin nyt lukea hieman lisää Murakamia.

Ja minä tahtoisin olla huomenna kaunis. Kasvoillani jätevuori. Olen alkanut lukea Murakamin paksua 1Q84-romaania. Sitä paitsi vihdoin tiedän, mistä sitä jäätelöä saa. Omasta pakastimesta saa.

Silta, jonka toisella puolella on koti.

12 kommenttia:

  1. Oikein hauskaa kun on ollut hauskaa, ainakin takana kävelijöillä;DDD

    Kyllä se kulta sieltä takaisin tulee;))

    Mukavaa viikon alkua, Helmi-Maaria.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, varmasti oli takana tulevilla hauskaa..voi nolojen nolous :D

      Poista
  2. Tässä kohtaa on pakko lainata äitini murrerunoa:

    "Yhyreksännellä kuulla
    härin pussin ovesta maharuun,
    ku pysäkillä, kirkon eres,
    tuuli hulumahutti helemoja.

    Koko päivän
    sormet nauroovat
    kirijotuskonehen näppäämillä:
    tuuli, tuuli, pähkähullu tuuli
    tänään mua marilyniksi luuli."

    Marja-Leena Mäkelä, Elämän nopia kaari, Cultura oy 2009

    VastaaPoista
  3. Ajatella, että teillä siellä on noin lämmintä! Me täällä kinosten keskellä vielä...
    Minulle sattui vuosia sitten nolo tapaus. Hameeni oli takaa jotenkin vääntynyt huomaamattani haarojen väliin tönkölleen (oli jotain kovahkoa kangasta). Eräs ohikulkenut nainen huomautti: Onpas erikoinen leikkaus hameessasi. Nykyisin olen melkein aina pitkiksissä. :D

    VastaaPoista
  4. Hihi,kyllä nauratti tuo kuvauksesi;kirjoitat hauskasti;D Postauksestasi tuli mieleen,että joku aika sitten hankkimani Murakami on vielä lukematta...

    VastaaPoista
  5. Nyt muistin että kerran Perussa kun kävin erään hienon hotellin vessassa,niin sieltä ulos tullessa tuli hotellin respasta nainen kuiskimaan että "kuule,hameesi on sukkahousujen sisällä ja kaikki näkyy" .Olisin voinut vajota maan alle häpeästä.Nopeasti luikin sieltä pois eksän kanssa....

    VastaaPoista
  6. "Lentosuukon jälkeen hän näki keskisormeni." aiheutti huutonaurukohtauksen :D

    VastaaPoista
  7. Ei aiheuttanut kyllä sen vastaanottajalle, mutta hyvä jos lukijalle :)

    VastaaPoista