tiistai 17. huhtikuuta 2012

Ei voi olla totta ja antakaa kaikkien kukkien kukkia!

Puh. Antakaa kevään kukoistaa ja jättäkää kävelevät lihat rauhaan. Niin sanovat minun ajatukseni. Olen hieman ärsyyntynyt. Täkäläinen byrokratia kukkii yhtä lailla kuin kirsikkapuut. Herranpieksut. Sain eilen iltapäivällä sähköpostia henkilöltä, joka palkkasi minut. Hän kirjoitti: onhan sinulla jo Freizügigkeitsbescheinigung. Eli paperiläpyskä, joka todistaa, että olen EU-kansalainen ja vapaa liikkumaan sekä työskentelemään EU:n sisällä. 

Huokaus. Kuulin moisesta ensimmäistä kertaa vasta tässä sähköpostissa, jossa painotettiin, että saadakseni täyden palkan, minun täytyisi toimittaa paperi palkanlaskentaan huomenna, eli tänään, eli siis mitä henmettiä. Eilenhän en ehtinyt enää mihinkään kansalaistoimistoon ja tänään tekee tiukkaa, sillä juoksen töistä suoraan junaan ja matkustan puoli tuntia opettamaan suomea suomalaisille tai puoliksi suomalaisille lapsille. 

Joten "saan" mennä tänään työaikana sinne. Missä mitä luultavimmin kestää herranpieksujen verran ja mitä luultavimmin saan tiedotuksen, että olen a) väärässä toimistossa ja b) saan lappuseni vasta viikkojen kuluttua. Leimojen kanssa. Mukavaa. Enhän nimittäin saanut viime kuussakaan kunnollista palkkaa, sillä Münchenin kaupungilta ei palkanlaskennan aikoihin ollut tullut virallista vahvistusta työkelpoisuudestani. 

Mutta minut palkannut henkilö on ihana. Todella sympaattinen ja välinpitävä. Joten hän lupasi tehdä kaikkensa, että saan palkkani. Että kyllä täällä silti tanssitaan, vaikka hieman ketuttaa tällainen lomakkeiden ja sen sellaisten perässä hyppiminen. 


Onneksi minua on muistettu. Blogini on Marken mielestä lieb. Kiitoksia moisesta tunnustelusta, Marke-armas. Pieni lisäys: nyt minut ovat tunnustaneet myös Paula ja Rooibos.  Heidän blogeistaan on ollut iloa jo blogiurani alkuajoista asti, kiitoksia siitä :)

Ja nyt minun täytyisi sitten valita viisi suosikkiblogia, joilla on alle 200 lukijaa, ja kopioida ja liittää tunnustuspalkinto tänne, ja toivoa, että sana kaikuu muuallekin, joten aamuteen raikkaina henkäyksinä täten kerron, että pidän kovasti monista blogeista enkä tiedä välttämättä, kuinka moni niitä lukee. 

Viime aikoina olen innostunut vähän kaikesta. Joten Katz and the City, läskikaupungillajamaassa, Maija ilmestyksineen , Mustikka ja Marissa there you go. Luen juttujanne usein, vaikka en kommentoikaan läheskään edes verrattain usein.

11 kommenttia:

  1. Toteanpa taas kerran: byrokratia on perkele. Välillä noiden kanssa saa taistella vähän itse kukin.
    Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaapas kuinka perkeleen perkele se on. Mulla meni tänään kolme hikistä tuntia tuon paperiläpyskän hankkimisessa..

      Poista
  2. Kiitos! Minäkin luen sinun blogiasi, vaikka en kovin usein kommentoiakan.

    Saksalainen byrokratia kuulostaa maineensa veroiselta. :-/ On täällä Hollannissakin aika paljon byrokratiaa, mutta ei onneksi yhtään noin paljoa. Täällä tosin pitää heti muutettuaan maahan rekisteröityä asukkaaksi, mistä saa passiin jonkun lipukkeen. Se oletettavasti kertoo myös sen, että on EU-kansalainen ja saa tehdä täällä töitä.

    Tuo sana "Freizügigkeitsbescheinigung" on jo sellainen, että siitä tulee päänsärkyä ja silmäkipua. :-P Toivottavasti kuitenkin saat sellaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :) Juu, en voi kuvitella, että Hollannissa olisi ihan näin byrokraattista...minulle tuo sana "Freizügigkeitsbescheinigung" on tällä hetkellä oksettava!

      Poista
  3. Saat minultakin saman lätkän, mutta ei tarvitse keksiä uusia viittä blogia :), eiköhän tämä postaus kata kaikki lätkänsaannit :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinäkin. Näin sinut jo tunnustetuksi toisessa blogissa, niin ajattelin, etten ylikuormita :D

      Poista
  4. Hui, mikä sanahirviö "Freizügigkeitsbescheinigung" :-) Tsemppiä ja pitkää pinnaa saksalaiseen byrokratiaan, koita selvitä ilman hermoromahdusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvisin ilman romahdusta mutta hermoni eivät selvinneet :)

      Poista
  5. Kiitos paljon tunnustuksesta! Nyt täytyykin alkaa miettiä noita omia suosikkeja. Huh. Tämä oli ensimmäinen saamani tunnustus ja se teki minut oikein iloiseksi.

    Kiitos siis tästä ja jaksamisia Saksanmaalle!

    Itse asuin jonkin aikaa Kööpenhaminassa, joten tunnen tuskasi tuon byrokratian suhteen. Tanskassa eivät tosin ole niin tiukkoja, mutta sitäkin leväperäisempiä, mikä tekee asiasta vähintään yhtä raivostuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo on minun puolellain :) Ja kiitoksia myötätunnosta byrokratian kynsissä kärveltämistä kohtaan!

      Poista
  6. Kiitos paljon tunnustuksesta! Valitseminen on aina niiiin hankalaa etta taytyy tanaan ehka kayttaa vahan tyoaikaa siihen...

    Ja mita byrokratiaan tulee niin en ole koskaan tuntenut itseani niin vahaiseksi ja merkityksettomaksi ihmiseksi kuin asioidessani taalla siirtolaisvirastossa seka autokorttia hakiessani. Asiakaspalvelijoiden tyonsaannin ehtona taytyy olla uber-toykeys ja valinpitamattomyys. Onneksi se kaikki on takanapain jo...

    VastaaPoista