keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Ensikosketus Krohniin

Lähden kohta saksan tunnille. Mutta sitä ennen pitää jakaa eräs kirjakokemus.

Olen yrittänyt kovasti. Jopa loppuun saakka lukea. Samalla miettiä, mitä se on, kun pitää kovasti. Sehän on sitä, eikö olekin, mitä kokee, kun on tyydyttynyt. Tekee mieli huutaa "apua, eläköön", kun sisääni rynnii kuohu. Olipa se sitten suklaasta, kesäpäivästä, juoksusta, ruuasta, nousuhumalasta, sanoista tai mistä tahansa muusta johtuvaa. Se tyydytys, siis. 

Ja nyt minä mietin, että mitä tämä on. Minun viimeisimmän romaanini maailmaa verrataan aivan pikkupienesti täällä Leena Krohnin kirjojen tunnelmaan. Joten päätin, että luenpa nyt sitten Krohnilta Pereat munduksen. Mutta en ottanut oikein selvää siitä, miksi luin sen, tai miksi jatkoin lukemista, kun en oikein jaksanut sytähtää enkä oikein tainnut pitää kirjasta. Se väsytti. Niin. Sanalla sanoen. Nukahdinkin usein kesken.

En ole koskaan syttynyt scifistä. En sitten pihaustakaan (omituinen kommentti, lienee, sillä toisessa romaanissani on hieman scifimäisiä piirteitä). Joten alussa tämä Pereat Mundus töksähti pahemman kerran, mutta koska ajattelin, että pakkohan se on lukea, jos jollakin tavalla kerran Krohnin kirjoista löytää jotain pisaramaista, luin sitten vain eteenpäin. Yksi syy oli myös se, että suomeksi ei ole paljoa tarjolla, täällä, minulla. Joten oikeastaan luen kaiken, mitä on käsillä omalla kielellä. Vaikka sitten väkisin ja hankaamalla, ellen kovin raivostu, kuten kävi Laulaisin sinulle lempeitä lauluja -romaanin kanssa.

Välillä tämä Pereat Mundus sitten pisti ajattelemaan, että no, onpa kekseliästä. Pereat Mundus on "eräänlainen romaani". Se rakentuu mielestäni kylläkin pienistä teksteistä, jotka voivat hyvin toimia yksinkin. Jokaisessa tekstissä on kyse Hokanista (ruotsalaisella oolla, mutta minulla ei ole kyseistä näppäintä!), joka joko tuskailee maailmanloppua käsittelevien kysymysten takia tai on pulassa muiden syiden vuoksi. Hokan ei välttämättä ole ihminen. Välillä hän on ihmisen ja eläimen sekoitus, välillä jokin ihan muu, kuten jonkinmoinen eliö. Hokan murehtii. Tai sitten Hokan pelkää. Tai inhoaa, rakastaa tai parjaa.

Ja tämä inho saikin minut syttymään erään tekstin kohdalla. Uusimman tekstini kantava voima kun on inho. Oli siis ravitsevaa lukea esimerkiksi teksti nimeltä "Kaunosielu" ja toinen nimeltä "Jumalan rakkauden tähden". Kirjoittavana ihmisenä myös pohdinnat kirjoittamisesta ja taiteesta teksteissä "Mustiin pukeutunut sydän" ja "Fiat ars, pereat mundus" olivat ihan luettavia - mutta vaikuttivat kuluneilta. Sellaisilta, että huokaus, tällaista olen lukenut aiemminkin.

Eli ei tämä Pereat Mundus oikein mitään uutta minulle eteeni tuonut. Vahvisti vain käsitystäni siitä, että scifi ei ole minun juttuni. Ja myöskin siitä, että ikuisuusaiheet ovat ehkä parempia kuin ajankohtaiset. Sillä Pereat Mundus on mielestäni mielenkiinnoton siksi, että se ei ole ikuisesti ajankohtainen..tai siis ainakaan se ei enää, 14 vuotta ilmestymisensä jälkeen, kanna mitään uutta, raikasta tai mieleenpainuvaa pointtia mukanaan.Tuntuu jo luetulta. Taidetta pohtivassa tekstissä tuli mieleen mm. osittain Husvstedin Kaikki mitä rakastin.

Mistä pääsenkin ajatukseeni siitä, että aiheesta kuin aiheesta kannattanee kirjoittaa niin, että se ei koskaan vanhene. Eli vanhaa kunnioittaen ja uutta aavistellen. Eli siis pidättäytynen omassa tyylissäni: kunnioitan suosikkejani ja ikiomaa tyyliäni. Uskon vahvasti, että jo kirjoittamani romaanit tuntuvat raikkailta myös 14 vuoden päästä. Ellen uskoisi näin, en voisi olla tyytyväinen työhöni kirjoittajana. Aamen.

Ai niin ja ai niin. En ole, häpeäkseni myönnettäköön, tainnut lukea Krohnilta vielä mitään muuta. Miksi, en tiedä. Mutta en usko, että Krohn on näin mieleenpainumaton oikeasti. Olen hyvin varma, että löydän häneltä vielä jotakin, joka vaikka jopa vie sydäntä lähelle hänen tuotantoaan. Miksi. Siksi, että hän on sentään Leena ja Krohn. Ja osaahan hän herranjestas kirjoittaa, jos kielenkäyttöä tirkistellään.

EDIT: Apua. Olen sittenkin lukenut jo Krohnia. Minähän oikeastaan jopa rakastuin aikoinani Ihmisen vaatteissa -romaaniin. Hokasin asian, kun pallottelin tieni tähän blogiin ja tutustuin sen sivuihin. 

Sitä paitsi arvatkaa, miksi rakastan matkustelua. Esimerkiksi juuri tällaisten asioiden takia. Hyvää iltaa ja danke schön. Minulla oli maanantain saksantunnilla kivaa, joten toivotaan, että on tänäänkin. Riemastutin kanssa-oppilaita mm. kertomalla eukonkanto- ja saunomisen maailmanmestaruuskilpailuista. Sekä avantouinnista terveyttä edistävänä tekijänä.

Ah ja arvatkaa mitä. En pysy hyppysissäni. Meillä menee ranskalaiseni kanssa ihanasti. Työstämme on tulossa mielenkiintoinen, moniulotteinen ja teknisesti hiostuttavan hankala projekti. Siis sen runoteoksen suhteen. Joka on valokuvitettu.

8 kommenttia:

  1. Ah, Krohn... Pitäisikin lukea häntä jälleen. Oma ensikosketukseni hänen tuotantoonsa oli Datura, jota suosittelen lämpimästi. Puutarhurihenkiset saavat erityiskiksejä kasveihin liittyvästä fiktiosta. :D

    VastaaPoista
  2. Hmm, Pereat Mundus ei ole Krohnin parempia teoksia (erityisesti jos ei pidä noista scifi-ulottuvuuksista). Datura on hyvä, Tainaron varmaan se tunnetuin teos, ja oma ensimmäinen Krohnini oli Donna Quijote.
    Tai sitten kokoperheemmät kirjat Mitä puut tekevät elokuussa tai Älä lue tätä kirjaa...

    Esim. Valeikkunaan, Matemaattisiin oliohin tai Unelmakuolemaan kannattaa tarttua vasta sitten jos joku muu Krohn on ennättänyt napata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se käsitys jäikin, että parempaa on pakko olla. Täytynee siis tutustua noihin mainitsemiisi ja pyytää siskoa tuomaan kirjoja kirjastosta mukanaan, kun tänne toukokuussa tupsahtaa :) Donna Quijotesta olen kuullut hyvää puhuttavan. Tainarosta en ole ollut edes tietoinen..

      Poista
  3. Kuvitettu runoteos! Muista sitten minua.

    Olen kadottanut kaikki kirjalliset ambitioni, mutta kuvitettu runoteos, johon itse saisin valita kuvittajan...siitä vielä näne unta.

    Kaikki mitä rakastin on yksi elämäni kirjoista vieläkin. Ja jotenkin pidän niin Siristä, vaikka hän vähän snobbaileekin. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on minusta lohtukirjojen ykkönen ja erään ystäväni se pelasti pahassa aviokriisissä syvältä masennukselta. Ja hän on itse ns. alan ihminen.

    Et tiedä: Luen nyt Wassmon Seitsämättä tapaamista ja olen aika myyty. En vain vielä tajua, miten saan lukijat tajuamaan, mitä helmi kirja on. Ettei vain kukaan luule, että se on vain sitä elämää suurempaa rakkautta, joka kulkee aina ohi ja sitten...

    Krohnista en ole kuullutkaan...ja scifistä en pidä minäkään.

    Hauskoja sanoja sinulla aiemmissa kommenteissa. Tuli aivan mieleen lukion saksan tunnit;-)

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäänkin sitten odottelemaan postaustasi tuosta Seitsemännestä tapaamisesta :) Ja voi, tämä on minunkin unelmani, tämä runoprojekti. Hauskaa sitä on ainakin työstää - toivotaan, että kustantaja löytyy myös ulkomailta!

      Toivottavasti sinulla on ollut hauska viikonloppu. Minulla oli niin kiireinen, etten ole ehtinyt edes hengittää!

      Poista
  4. Moi!

    Mä ihastuin aikanaan Krohniin ja tarkemmin sanoen Umbraan. Myöhemmin olen kyllä pettynytkin.

    Tosin mun kirjavinkit ei ehkä oo sulle niitä parhaita, koska luin hyvällä halulla loppuun jopa Laulaisin sinulle lempeitä lauluja... :)

    t. Sanna V

    VastaaPoista
  5. Ehkä minäkin löydän oikeat Krohnini. Se Ihmisen vaatteissa oli kyllä todella hyvä! Mielestäni jokainen kirjavinkki on arvokas, olipa sitten vinkkaajalla sama tai eri maku kanssani ;)

    VastaaPoista