maanantai 2. huhtikuuta 2012

Mitä tekevät vuoret.

Perjantaina R tuli kotiin ja sanoi: huomenna lähdemme lomalle. Ja me lähdimme sitten, lauantaiaamuna suhteellisen varhain, kävimme lainaamassa auton R:n veljeltä, huristimme Itävaltaan, Innsbruckiin kahden tunnin ajan, ja sitten minä hengästyin. Nuo vuoret, nuo vuoret! Ne ovat niin kauniita, ne ovat niin lempeän viileitä seiniä, villien unieni sortamat huiput. Koko kaupunki vuorten saartama ja minä olin huikea sekä kuuma.

Posetiiviparka.
Sitä paitsi siellä oli täysi kesä. Föönin aiheuttama. Ihmeellinen tuo tuommoinen ilmastojuttu. Fööni. Olin vähissä vaatteissa (mikä ei auttanut paranemista!) ja minulla on nyt pisamia niin paljon, että voisin leikata ne irti ja myydä muille.

Apua minulle on tullut silmäryppyjä!
Minulla oli syvä flunssa yhä, joten emme menneet laskemaan rinteitä alas emmekä kiivenneet ylös. Kävelimme ympäri auringon kyllästämiä katuja, katselimme elämää, joimme muutamaa olutta. Söimme Earth Hourin aikaan ravintolassa, joka sammutti valonsa tunniksi. Nukuimme pitkään, laiskasti, kääntyilimme muuten vain.


Ja sunnuntaina kävimme kävelemässä parin tunnin ajan noin kilometrin korkeudessa, katselimme sieltä alas Innsbruckiin ja minä sanoin: jos kysyisit, tulisin tänne heti kokonaan. Viikonloppu oli kerta kaikkiaan ihana.

Pois piti ajaa tosin kahtasataa, kirjaimellisesti, sillä viideltä oopperalaulajaystävälläni oli konsertti eräässä kaukaisessa kirkossa, ja vaikka minä en ole kirkkoihminen lainkaan, halusin kuulla hänen äänensä, ja täytyy sanoa: hänen alttonsa särkee sydäntä, kiipeää selkään ja kylmää sekä polttaa. 

Siinäpä olisi oivallinen talo hinkupaikalla.
Ensi kerralla menemme Sveitsiin ja Italiaan, yllätysretkelle. Tälläkin kertaa teki mieli ajella Italiaan saakka, mutta koska R oli varannut hotellin, piti jäädä matkan varrelle. Minulla piti olla tyttöjenilta lauantaina ystäväni rouva I:n kanssa, mutta se siirtyi, sillä R oli unohtanut aikeeni, mutta täytyy sanoa, että hyvä kun siirtyi, sillä yhä olen tukossa ja nuhainen. Sitä paitsi tänään lentävät sanat ja minä kirjoitan kuin kone.

Teetä tuhannessa metrissä.
Ei tarvitse mennä töihin kuin huomenna ja ylihuomenna ja yliylihuomenna. Sitten tulee pääsiäiskani ja vanhempanikin saapuvat, tänne tulevat katsomaan millaista elämä on eri tavalla ja minä olen lukenut todella huonon kirjan, josta kirjoittanen lähipäivinä enemmän.

12 kommenttia:

  1. Oi, olisipa minullakin pisamia. Nam.

    Kuulostaa kivalta lomalta. Vuoria kyllä vähän pelkään sen jälkeen, kun ajelimme bussilla Romanian Karpaateilla...

    VastaaPoista
  2. Oho, voin kyllä kuvitella pelästyväni itsekin vuoria jos joutuisin niitä bussilla koluamaan etenkin serpentiiniteillä :D

    VastaaPoista
  3. Olipa sinulla hieno ja elämyksellinen viikonloppu;DD

    Tervehtymistä ja hyvää pääsiäisviikkoa sinulle, Helmi-Maaria.<33

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä. Hienoa viikkoa sinnekin ja hauskaa pääsiäistä!

      Poista
  4. Teilläpäin on niin ihania maisemia ja helppo piipahtaa viereisiin maihin! Kauniita paikkoja! Ja hyvää pääsiäislomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää pääsiäislomaa sinnekin, missä varmasti on ihan yhtä lailla kaunista!

      Poista
  5. Oi Innsbruck <3 Haluan sinne uudelleen... Mukavaa pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin haluan uudestaan :) Se oli kaunis kaupunki, voi sentään! Leppeää pääsiäistä sinullekin!

      Poista
  6. Ihania maisemia, tuo talo on kyllä kuin unelma. Harvoin tulee teetä juotua noin korkealla ;-) Minä halusin nuorempana itselleni pisamia ja sorruin jopa piirtämään niitä tussilla. Olin mielestäni niiden ansiosta reippaan näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Itse tehdyt pisamat ovat varmasti näkemisen arvoiset :D

      Poista