sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Sen jälkeen tanssin

Sunnuntaiaamun antia.
Moi. Olen iloinen ja pieni ja minun nimeni on Arvaa Mitä. Tiedättekö, miten pökerryttävää on olla. Ensin kaikki meni täällä huonosti ja nyt minulla on kaikki, mikä tekee onnelliseksi. On mukava työpaikka, ihania uusia ja vanhoja ystäviä, kielitaitoa, apurahaa tiedossa ja kaikin puolin hyvä olo. Pakahdun. Itken ilosta. Tuntuu niin uskomattomalta. Rakastan R:n lisäksi Müncheniä. Jään tänne koko elämäkseni. 

Nauratti. Joessa oli eilen hulluja ihmisiä. Kerron niistä lisää joskus.
Ikävöin Helsinkiä välillä, Itä-Suomen vaaramaisemaa. Ajattelin hyödyntää saamani apurahan niin, että menen Suomeen kirjoittamaan. Pyydän vanhemmilta kesämökin avaimen ja linnoittaudun sinne. Käyn Helsingissä ja tapaan teidät. Sitten palaan kotiin ja jatkan elämöintiä.

Eilen olin kuin syntymä.
Täällä on kuuma. Taivas pilviä pullollaan. Olen linnoittautunut työhuoneeseen kirjoittamaan. Pidän juuri taukoa. Ajattelin esitellä elämääni kuvina. Tutustuin perjantaina erääseen sarjakuvapiirtäjään, joka tekee aivan loistavia humoristisia perjantaisarjakuvia.

Kanssamme retkeili koira. Se oli rauhaton ja pehmeä.

Päätimme kokeilla yhdessä sellaista asiaa kuin runon ja sarjakuvan yhdistelmää. Tällainen kokeilu tosin saa nyt odotella, sillä käsis ja runoyhteistyöni valokuvaajani kanssa ovat niitä, jotka vievät kaiken huomion.

Tuorejuustosieniä ja katkarapua ja punaisen grillin hajua.
Tulipa nälkä: mmmmmm.

10 kommenttia:

  1. Tiedätkö; jokin sisäinen ääni laittaa minut aina tulemaan blogiisi kirjoitusahdistuksen keskellä. Täältä saa jotain mystistä voimaa ja uskoa omaan tekemiseen, kun näkee, että sitkeys palkitaan. Sinä osoitat, että tämä työ on hidasta ja kivuliasta, mutta palkitsevaa sille, joka on valmis antamaan itsestään kaiken. :>

    Tämä postaus sisältää niin paljon oma unelmaani, että ihan puistattaa: opintojen keskellä haaveilen salaisesti vain siitä, että jonain päivänä asuisin pienessä mökissä kaukana kaikesta tai päinvastoin: pienessä yksiössä suurkaupungin sydämessä ja siellä, siellä minä vain kirjoittaisin. :)

    Olen niin onnellinen puolestasi, siitä miten asiat ovat loksahdelleet elämässäsi kohdilleen ja miten kaikki on hoitunut lopult parhain päin. Voi juku! Onnittelut apurahasta ja kaikkea hyvää työhösi ja elämääsi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, jos kirjoituksistani saa voimaa omaan tuottamiseen :) Sitkeys tosiaan taidetaan palkita! Kiitoksia onnitteluista ja kaikkea hyvää sinullekin sekä kirjoitteluihisi :)

      Poista
  2. Helmi-Maaria!

    Nyt sinulla on virtaa vaikka muille jakaa;))

    Paljon Onnea vielä kerran.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili, virtaa todella nyt taitaa riittää kovin!

      Poista
  3. Ihana postaus Helmi-Maaria,sait minut hymyilemään:) Onpa ihanaa kuulla,että kaikki on nyt hyvin ja toivottavasti kirjankin kirjoittaminen sujuu hyvin,ehkä sitten siellä mökillä apurahan avulla.Ihana hauveli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos ilon voi jakaa virtuaalisesti muillekin! Oli kyllä hauska koira. Oma koirakuume vähän taas lisääntyi...

      Poista
  4. Sisko sisko, ei riitä sanat :)
    Näin sen pitikin mennä ja kaikki valinnat toi tähän. Miksiköhän sen aina pitää mennä niin, että ensin on kurjaa niin että tuntuu ja sitten saa mansikoita ja kermavaahtoa?
    Ja se apuraha, vihdoinkin he näkivät ;)
    Nauti elämästä ja olosta, ihan kohta nähdään, saahan vähän paistattelee sun valossa :)
    Pus muru!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks mi sisko. Enää kolme viikkoa ja nähdään. Mulla on muutes palveluspyyntö..että voisitko muutamia kirjoja raahata. Mutta soitan sulle vielä. Moikkis ja vappuiloa!

      Poista