keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Slap me! And please spank.

Olen vuolastunut ja valpas. Ja sitä paitsi sain palautetta runoihini. Miten sokea voi ihminen olla - ja miten tärkeää on, että silmät avataan aina tasaisin väliajoin. En ole saanut aikuisiällä palautetta kuin kirjoittamalleni proosalle, joten olen valtavan kiitollinen tälle runoilijalle, joka minua auttaa. Palaute motivoi kirjoittamaan tietynlaisella tulisella palolla. Vaikka toisaalta kyllä palan muutenkin aina kun sisältäni tulee ulos tuhkaa ja etenkin laavaa. Siinä palavat sivussa sitten R:t ja muut.

Kaksi SUOMALAISTA rakastunutta lukossa Münchenissä.
Itse asiassa olen ajanut itseni täysin erakoksi. En ole näyttänyt kirjoittamaani proosaa kenellekään ehkä noin vuoteen...tai jos totta puhutaan, ehkä peräti pariin vuoteen. Mikä on suuri virhe ja komeetan isku poskiin ja häpeän, häpeän. Minä rakastan sinua nuori mies ei käynyt yhdelläkään lukijalla ennen sen julkaisua. Typerää. Se voisi olla tuhatkertaisesti parempi, jos olisin saanut siihen palautetta. Vaikka loistavahan se tietysti noinkin on - noin niin kuin sokean kirjailijan mielestä.

Pytingin kun rakentaisin.
Siljaa ja Maita työstin jo Kriittisen korkeakoulun aikoina ja sain siihen kultaakin arvokkaampaa palautetta mm. Harry Forsblomilta sekä Ranya Paasoselta tärkeimmät mainitakseni, sekä kustannustoimittajilta. Lisäksi tämä kolmas käsis, joka lähti tammikuussa(ko) kustantamoihin etsimään onneaan, oli jo kirjoituskoulun aikana täydessä muurahaispesässä noin niin kuin palautteen suhteen. Sitä paitsi potkin sen palautteen antajien kanssa aivan muruiksi ja kasasin sen uudestaan. Ja sitten laitoin sen kustantamoihin ja sain palautetta - en sopparia. Ja nyt kun sen työstin vuosien tauon jälkeen uuteen uskoon, EN MENNYT PYYTÄMÄÄN PALAUTETTA, keneltäkään, vaikka aina oli mielessä, että nytpä otan uusioyhteyden lempikirjailijahenkilöihini. 

Grrrau.

Joten nyt, jostakin syystä juuri tänä herkkänä, vaaleahkona aamuna, olen peloissani. MIKSI minä en ole pyytänyt palautetta. Miksi minulla on nuhjua silmissä. Olen hyvin varma, että Pintanaarmuja (eli tämä kolmas, mutta käytännössä ensimmäinen, käsikseni, joka kiertää toimituksissa), olisi tarvinnut suodattamista, yhä, vaikka siinä olikin jo loistavat puolensa ja on. Niiltä olisin tarvinnut apua, jotka sen kanssa auttoivat jo alussa. Damn. No, ehkä odotan vastaukset (joita ei ole tullut kuin vasta pari) ja työnnän sen sitten lukijoihin. Sitä paitsi mistä minä saan koelukijoita edes. Sellaisia, jotka ovat pääasiassa lukijoita.

Runojeni kanssa en tee samaa virhettä. Palaute on kultaa. Remember that, all of you. Siis niin kuin ihan millä tahansa elämän osakkaalla. Ja alueella.

10 kommenttia:

  1. Kiitos tästä. Here's a fine slap for you *slap*

    VastaaPoista
  2. Oppia ikä kaikki, sanoivat ennen muinoin;)

    Hyvää viikon jatkoa, Helmi-Maaria.<333

    VastaaPoista
  3. Jarkko, thanks for slapping ja Aili, sitähän tämä elämä taitaa olla, oppimista kaiken aikaa :)

    VastaaPoista
  4. Sanoissasi on totuuden siemen. Mutta ainahan sen opin voi hyödyntää myös tulevissa töissä.
    Voi, kunpa olisin malttanut odottaa palautetta ennekuin lähetin ykkösen kierrokselle. Kakkosen kanssa en tee samaa virhettä toista kertaa. Minun Saarikoski-kisan runoni kyllä lähtivät ilman palautetta, mutta muille kustantamoille en niitä lähettele, ennenkuin olen saanut feedbackia.

    VastaaPoista
  5. Palaute on kultaa ja kemiaa. Kriittisen aikoina olin paljon joustavampi, kun sain palautetta monesta tuutista. Ikävä sellaista. Taidan kääntyä myös sellaisten kirjoittajien puoleen jatkossa, joihin siellä kirjoitushärdellissä tutustuin. He ainakin tietävät, millaista on päätön palaute :) Tsemppiä tuotoksiin!

    VastaaPoista
  6. Toista päivää ihmettelemässä pisaramaista blogiasi...ja tuli mieleeni jotta...
    kun sanot, ettet tee samaa virhettä runojesi kanssa, niin voisiko siitä päätellä että ne ovat luettavissa palautetta vastaan? Jossain, joskus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä jossain, joskus :) Vielä pitää työstellä niitä niin, että uskallan niitä paljastaa muille kuin tälle auttavalle profeetalleni! Yritän työstää runot kasaan tässä vuoden, parin aikana. Saa nähdä, onnistuuko koetus etenkin, kun on romaanikäsis myös työn alla..

      Poista
    2. On tuokin strategia. Itse olen sillä tavalla estoton, että tuuppaan tekeleitäni kutakuinkin kerrallapurkkiin metodilla ihmeteltäväksi. Mutta ehkäpä ambitiotasoni on alempi, kuin jo julkaisseella? ;D

      Poista
  7. Näin ulkosuomalaiselle internet on kyllä kirjoittajaverkostoitumisessa ihan ehdoton. Myös ensilukijoiden löytämisen osalta.
    Tule kurkkimaan Paperiarkkiin, siellä on sinullekin tuttuja kirjoittaja/kirjailijabloggaajia.

    Niin, ja *spank*.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Pitääkin tutustua tuonne, kiitos vinkistä!

      Poista