tiistai 24. huhtikuuta 2012

Tekstiä pukkaa

Tsadaa: tämä pilkkunenä (eräs lapsi kysyi eräänä päivänä: miksi sinulla on pilkkuja nenässä..) on kirjoittanut tasan neljäkymmentä liuskaa tekstiä, jota lukiessa iho jäätyy. Mutta harmikseni väärällä tavalla. Se ahdistaa. Lukijaa. Enkä tahtoisi ahdistella. 

Jotakin pitää muuttaa, mutta ensin rykäisen tuon ulos itsestäni. Tällä vauhdilla olen valmis muutamassa viikossa. Sitten alkaa työstövaihe. Sitten pyydän palautetta. Sitten kirjoitan koko jutun uudelleen. Pyydän ehkä taas palautetta, jos jokin tökkii, ja sitten laitetaan homma kiertoon.

Mutta jos tähän vauhtiin tulee säröjä, kuten vallaton mieliala tai väsymystä, tai yllättäviä menoja kuten kutsuja elokuviin tai kävelylle, tai jos en vain pysty keskittymään, voi mennä kuukausia, ennen kuin olen nähnytkään tulosta. Anyhows se on nyt kuitenkin minussa sisällä ja puolivalmiina. Toisin sanottuna minä rakastan sinua, ja sinua. Kirjoittamista siinä välissä. 


Sitä paitsi sain sunnuntaina R:ltä sydämen. Hän on viehättävä ja niin on sydänkin. Meillä on tällä viikolla edessä piiiitkä viikonloppu. Perjantai-illasta keskiviikkoaamuun olemme vapaita kuin vauhti. Tänne on luvattu liki kolmenkymmenen asteen helteet. Haluan pyöräretkelle ja levätä. Paistaa soijaleikettä ja bataattia rannalla grillissä. Istua jalat vedessä ja kalastaa ihmisten ilmeitä. Lukea romaania, jota yhä yritän aloittaa.

Mutta ennen sitä on neljä työpäivää, tämä mukaan laskettuna. On saksan kurssia ja vanhempainilta. Vain tänään illalla ehdin pulahtaa inhoon (ts. tähän tekstini maailmaan). Mutta jotta pysyisin terveenä, mielikin raikkaana, aion myös urheilla. Töiden jälkeen jopa ja samalla ajatella, millä tavalla teksti tulee ulos tai mistä kulmasta kuvaan seuraavan siirron. 


Ai niin, soitin eilen sisarelle. Veljellekin yritin, sille vanhemmalle. Puhuin kummipojan kanssa hampaan irtoamisesta. Lupasin varata Segwayt syntymäpäiväni aatolle, näyttää kaupunkia tuulenvireestä. En halua tänään muuta kuin valmista aikaa. Syön parasta aikaa aamiaiseksi mysliä, jonka sekaan pilkoin banaania ja mansikoita, ja minusta tuntuu että tämä on tarpeeksi muistettavaa.

Istutin eilen parvekekukkia. Luulen, että ne kuolevat viikossa.

6 kommenttia:

  1. Aika hieno sydän!

    Täällä on vielä lunta, ei onnistu parvekekukkien istutus. (Ja sisäkukkienkin hengissä pitäminen on vaivalloista.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole koskaan ollut viherpeukalo, joten vaikka täällä alkaa kuulemma tällä viikolla kesä, luulen, että kukkaparat heittävät veivinsä aika äkkiä..mullakin on selvinnyt vain yksi sisäkukka hengissä. En tajua, miksi vain yksi.

      Poista
  2. Ooh,ihana sydän,romanttinen lahja! Ja kiva että tekstiä pukkaa!

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla, että olet tuottelias!

    Ja näemmä myös vielä entistäkin sydämellisempi tuon lahjan myötä :)

    VastaaPoista