lauantai 26. toukokuuta 2012

Ääneen lausuttu sinä

Sinä olit vielä jäljellä
nyt enää muistot
          sinusta kuvia hyllyjen päällä,
          pidät ukkia kädestä yhdessä niistä

yleensä te nauratte;
minä en muista, oletko koskaan
ollut vakava

sinulla oli kauneutta katseessa,
   kenellä ei olisi, mutta sinussa
se hyväksyi elämän, valinnat,
sinun silmäsi näkivät rauhan.



Meidät on ripoteltu ympäriinsä,
mutta sinut, mummi, vangitsen tähän;

hetkeen, joka on pysähtynyt, kuva,
eivätkä osat sinussa enää liiku

mutta lämpösi jatkaa kulkua,
lentää meissä kaikissa mukana

ja tällä kertaa on meidän vuoromme
peitellä sinut
                            pehmeään

nuku rauhassa, nuku
kauniita unia näe, näe

anna anteeksi hauraat hetket
me olemme rakastaneet 
sinua niin kuin 
                         valoa

ja sinä olet valon läpi
loistava onnellinen harha, kuva,
hiljainen pysähtynyt

eikä aika vaurioita sinua
hyvästi, mummi hyvästi.


5 kommenttia:

  1. Kaunis ja ihana runo, Helmi-Maaria!

    Geeneissänne hän yhä elää, ja muistoissanne.<333

    VastaaPoista
  2. Kaunis muisto. Kiitos jakamisesta.

    VastaaPoista
  3. Hyvä jos herkistää muitakin kuin itse runoilijaa. En pystynyt lukemaan itkemättä, mutta onneksi Kisu-täti pelasti ja luki loppuun!

    VastaaPoista