perjantai 1. kesäkuuta 2012

Enkeli oli vaiti

Olen lukenut jotakin käsittämättömän syvälle menevää, ymmärrän heitä paremmin, janoan saksalaista kirjallisuutta. Seuraavan kerran luen Bölliä saksaksi suoraan. Nyt kuitenkin lamaannuin suomen kielellä.

Mistä pidän, on toteava kerronta. Joku tekee jotakin; ei kuvailla liikaa. Kerrotaan, mitä henkilö hän näkee, mitä kuulee, mihin ryhtyy, mistä palaa. Ei päästetä täysin pään sisään; lukijan täytyy suurimmaksi osaksi itse ajatella, mitä henkilö ajattelee. Tällainen kerrontatapa on vaikea. Mutta jos siinä onnistuu, on mestari. 


Ehdoton mestari on Marguerite Duras. Toinen yhtä ehdoton on Heinrich Böll. 

Hänen romaaninsa Enkeli oli vaiti valmistui kahdessa vuodessa, vuosien 1949-51 aikana. Romaani julkaistiin kuitenkin vasta vuonna 1992, enkä yhtään ihmettele miksi; kukapa olisi sodan jälkeen halunnut lukea omasta elämästään. Kuten sodan jälkeisestä mielialasta, tavallisen ihmisen kurjuudesta. Kukapa olisi halunnut muistutuksen siitä, kuinka yksin hän on. Kuinka paljaaksi riisuttu elämä on hymytöntä.

Enkeli oli vaiti sijoittuu päivään, jona solmitaan rauha. Hans-niminen sotilas, jonka oikeastaan pitäisi jo olla kuollut, sillä hänet oli vankileirillä tuomittu kuolemaan, harhailee pommitetun kotikaupunkinsa raunioissa ja vie sanaa aviomiehen kuolemasta eräälle naiselle. Hans saa matkallaan apua sairaalasta; lääkäriltä väärän henkilöllisyystodistuksen ja ruokaa nunnalta, saa lainaan myös takin, saa tupakkaa.


Hans vie sanan perille. Sitten hän löytää Reginan, jonka mies (ja muutamaa päivää aikaisemmin myös vauva) on kuollut. Sanoja ei juurikaan vaihdeta, mutta Hans jää Reginan luo; he aikovat pysyä yhdessä ikuisesti. Hans makaa päiväkaupalla väsymystään pois; Regina käy säännöllisesti jossain, leipää hankkimassa kenties, Regina ei halua vielä suudella. 

Lopussa he ovat mies ja vaimo, ja suuri marmorienkeli on vaiti. Se on joutunut hyökkäyksen kohteeksi, makaa lammikossa itkemässä tai juomassa; sen kasvoilla ivallinen tai tuskaisa ilme. Saksan kasvot sodan jälkeen(kö)? Se hukkuu mutaan, vaientunut enkeli, kuten siihen aikaan Saksakin lepäsi; rauniomaa, rauniokaupungit, rauniot ihmisten kasvoissa. 

Teoksessa käsitellään myös ahneutta. Sitä, kuinka jotkut ovat vielä paljaassa, epätoivon runnomassa hetkessä rahalle sekä maalliselle mammonalle nälkäisiä, kun muille tärkeämpää olisi pala leipää, tilkka tupakkaa. 

Hans on vienyt testamentin naiselle, jonka mies on kuollut rintamalla; mies on jättänyt vaimolleen koko runsaan omaisuuden. Miehen isä tahtoo omansa; pojan omaisuushan kuuluu hänelle. Mies varastaa testamentin heti, kun vaimokin poistuu elämästä veritaudin takia. 


Minä olen hiljainen nyt. Haluaisin joskus olla yhtä voimakas kuin Böll (tai jumalattareni Duras). Muuta en oikeastaan tarvitse; kirjoitan itseni esikuvien siivelle. Jos siihen joskus pääsen; jos minun tuotantoani joskus verrataan näihin kahteen mestariin, olen onnellinen kirjailija. Eli siis kenties, toivottavasti parinkymmenen vuoden kuluttua. 

Sitä paitsi on aika tutustua saksalaiseen kirjallisuuteen syvemmin. Sehän on velvollisuuskin, kun täällä asun. Yliopistolla oli parikin kurssia aikoinaan aiheesta, mutta paljon olen jo unohtanut. Suosikkeja on, kuten Thomas Mann ja Alfred Döblin, Günther Grass. Ja nyt tämä Böll, jolta aiemminkin olen jotakin lukenut, mutten muista mitä.

Hauskaa viikonloppua toivotan. R tuli eilen kotiin ja vie minut tänään skootterilla töihin. Huomenna taas lähden; työtovereiden kanssa menemme virkistysmatkalle Regensburgiin. Sunnuntaina palaan R:n luo. Se hakee minut skootterilla rautatieasemalta. Minulla on enää puoli tuntia aikaa kirjoittaa. Sekin riiittää. Joskus pelkkä minuutti. 

PS. Ostimme eilen työpaikalle kaksi marsua. Muffin ja Cookie ovat heidän nimensä. Ne tulevat kahden viikon päästä uuteen kotiinsa päiväkodin parvekkeelle.

4 kommenttia:

  1. Böll on minulle täysin tuntematon, mutta vaikuttaa erittäin kiinnostavalta. Täytyy laittaa TBR-listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita ihmeessä. Ihan todella voin suositella! Böll on mestari!

      Poista
  2. Mahtoikohan Böll olla Nobel-palkittu kirjalija?

    Oikein hyvää ja iloista viikonloppua, Helmi-Maaria.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hän on nobelisti. Eikä lainkaan suotta :) Kiitos samoin!

      Poista