maanantai 21. toukokuuta 2012

Hei, olen hylsymagneetti!

Kyllä nyt täytyy sanoa, että aika maassa on kirjailijan mieli. En minä varmaankaan koskaan pääse isoille markkinoille. Kolmas käsikseni, joka lähti tammikuussa (joihinkin paikkoihin vasta helmikuussa) kyläilemään, on tullut jo aika liian monesta talosta takaisin. Esimerkiksi viimeisen 7 päivän sisällä olen saanut kolme hylsyä: auts, AuTs, AUTS. Ja vielä yksi AUTS.

Mitä tähän muka voi lisätä.
Mikä lohduttaa, on se, että ne neljä lempikustantamoani, joiden kirjat minuun eniten uppoavat, eivät ole vielä vastanneet mitään. Eikä yksi taho vastaakaan ihan vähään aikaan, sillä siskoparkani unohti postittaa käsiksen, kun sen pari kuukautta sitten hänen plärättäväkseen jätin. Se lähtenee postiin viimeistään tällä viikolla. 

Että taidanpa loppuvuoteen asti venyttää rimaa ja kysyä vasta syksymmällä herra minun kykyni jo nähneeltä kustantajalta, tahtoisiko hän kenties heittää kolmannen romaanini ulos ensi talvena, vai onko se todella niin kökkö, ettei siitä mihinkään ole. Ntamo on nimittäin ainakin marginaalikirjallisuuden esiintuoja suurella E:llä sekä minun kaltaisteni kirjoittajien pelastaja. Ja arvostaja.

Itselohdutusta: jos tämmöistä on jo kirjoittanut, ei kai voi olla aivan suursurkeasörssijä.

Neljäs työn alla oleva tuotos on kyllä jo sellainen, että ihmettelen, jos ei joku iso talo edes katsettaan viivytä poskillani ja sano: tämä on harkinnan alla. Ystäväni herra T, joka taitaa juuri liidellä tuolla Münchenin taivaan yllä kohti pohjoista, lohdutti sanomalla, että voi kestää jopa kymmenen vuotta ennen kuin muutkin näkevät rivieni takaa kirjallisuuden. Hän kehotti minua kirjoittamaan ja jaksamaan ja julkaisemaan pienen talon piireissä. Joten onneksi oli kirjoituskaveri huudeilla, kun eilen avasin erään kustantamon kylmän älä-edes-haaveile-kirjeen. 

Sitä paitsi samalla postilokeron avauksella käsiini hypähti paketti rakkaalta neiti Inekseltä, joka toivotti minut 30 ikävuoden ihmisten joukkoon lahjoittamalla Anja Snellmanin Ivana B:n. Aloitin sen lukemisen jo, ja luin sen tänään tauolla puoliväliin asti. Samalla hätistelin aurinkoa pois kasvoilta. Se siristi silmiin. Kiitos Iina. Nähdään pian, ehkä jo tällä viikolla?

Itselohdutusta osa II: toisen (!!)  romaanini kannen maalaus vihdoinkin kehyksissä.
Siskokin toi tuliaisiksi lukemista, myös, joka vaikuttaa kiehtovalta: Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät. Ja torstaina lennän palauttamaan kirjoja sekä lainaamaan lisää, ennen kuin matkustan Itä-Suomeen viemään mummia viimeiseen vuoteeseensa. 

Ja nyt, koska aurinko kuumottaa, lepään vähän lukemalla blogeja, kirjoitan, käyn juoksemassa ja kirjoitan lisää. Vaikka oikeastaan minun pitäisi olla niin masentunut saamistani hylsyistä, että pitäisi kai polttaa kaikki tähän asti kirjoittamani. Mutta toisaalta nyt kyllä on myös sellainen olo, että perkele, minähän vielä näytän! Ja että täältähän kyllä noustaan niin että tärähtää. Ja että vastahan minut asetettiin kirjapalkintoehdokkaaksi. Että ei ihan mitä tahansa kirjoja ihan noin huomioida. Että raks raks ja tsik tsäk ja se on moro.

38 kommenttia:

  1. Voi Helmi-Maaria, et sinä ole hylsymagneetti, sinähän olet jo julkaissut kaksi kirjaa!

    Ikävältä hylsyt varmasti tuntuvat, mutta on hankalaa uskoa, että tekstisi olisi kelvoton.

    Ja hyvää syntymäpäivää, vaikka myöhässä olenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia synttärionneista. Niin, täytyy myöntää, että kuvittelin tekstin olevan parempaa minua. Mutta en ole enää varma :(

      Poista
  2. Isot halit hylsyjen vuoksi, kyllähän ne kirpaisevat, mutta toisaalta, kuten Dee sanoi, sinä olet kuitenkin julkaissut jo kaksi kirjaa.

    Minä en nyt oikein tiedä, onko lohdullista vai lohdutonta kertoa, mutta yksi isommallekin kustantamolle töitä tekevä tuttu freelance -kustannustoimittaja sanoi (ei ole siis omani) että heille on annettu ohjenuoraksi, että mieluummin täysin uusi kirjoittaja kuin jo aiemmin julkaissut. Eli periaatteessa ei ehkä kannata kertoa saatekirjeessä, että on jo julkaissut, vaikka sitä saattaisi kuvitella pikemminkin päinvastoin... Emme puhuneet asiasta sen tarkemmin, eli syitä en tiedä, mutta mieleeni jäi tämä sekä se tieto, että he käyvät nyt n. 1,5 vuotta sitten lähetettyjä käsiksiä.

    Tsemppiä ja ihan rehellistä onnea siihen, että kustannustoimittaja lukee käsiksesi juuri oikeaan aikaan, koska itse uskon pitkälle myös ajoitukseen käsiksen läpisaamisessa. Yhdessä kuussa voi olla liian aikaista ja toisessa liian myöhäistä, mutta kun on periksiantamaton, niin se oikeakin hetki löytyy, ihan varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin..täytynee vain nostaa nokka pystyyn ja pysyä. Olen miettinytkin jo aiemmin, että laittaisin seuraavat käsikseni eri nimellä kustantamoihin ja katsoisin, nappaisivatko sitten. Jos vaikka kertoisin olevani ensikertalainen ja niin pois päin.

      Poista
  3. Hylsyt ovat kyllä syvältä. Kuten aiemmat ovat huomauttaneet: älä unohda, että olet jo julkaissut kaksi teosta. Kirjoitat hyvin ja jos se ei tällä hetkellä uppoa alalla, niin ehkä vuoden päästä Suurilla Taloilla onkin jo aivan toinen ääni kellossa, (kamalaa, meinasin kirjoittaa että "täinen ääni"). Tsemppiä siis kovasti ja toivotaan, että vähintään yksi, (toki sekin olisi jo riittävä) lempikustantamoistasi innostuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täinen tai toinen ääni, kumpikin olisi tervetulleempi :)

      Poista
  4. Tsemppiä! Älä ihmeessäkään luovuta. "Tämän päivän voitetut ovat huomispäivän voittajia, ja "ei koskaan" on vielä tänään."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks..mulla on salaisena haaveena, että joskus hamassa tulevaisuudessa olen suuri nimi sen takia, etteivät suuret kustantamot kiinnittäneet huomiota :D Ainakin tiedän sen, että "kirjallisuuspiireissä" työstäni sentään puhutaan. En tiedä arvostetaanko, mutta ainakin se on herättänyt jo vähän huomiota.

      Poista
  5. Et todellakaan ole hylsymagneetti,niitä hylsyjähän tulee helposti.Ja kuten muutkin täällä sanovat,niin älä vaan luovuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisina hylsysateisina kausina on helppo ajatella luovuttavansa, mutta taidanpa olla itsepäisempi tyyppi ja jatkaa posottaa..

      Poista
  6. Tsemppiä, kuten aiemmin on jo todettu, älä lannistu, olet julkaissut jo kaksi kirjaa! Kuitenkin täältä oloosi toivotan teetä ja sympatiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattis, teetä juuri tekeekin mieli sympatiasta puhumattakaan!

      Poista
  7. Minulla on vähän samanlaiset fiilikset kolmannen (tai siis oikeastaan kahdeksannnen...) kässärini kanssa. Toisella romaanillani on jo julkaisupäivä, mutta samalta pieneltä kustantajaltani. Tämän kolmosen olen ollut ihan varma houkuttelevan isompiakin kustantajia, mutta jotenkin nyt alkaa usko pettää, vaikka se lähetettiin ensimmäisille vasta 2 kk sitten ja toisille vasta muutamia päiviä sitten.

    Tuntuu, että jos se oikeasti olisi riittävän hyvä, kustantamoista olisi kuulunut jo jotain. Käytännössä kaikki tuntuvat saaneen myönteisen vastauksen joskus päivän ja kuukauden välillä. Itsekin sain aikoinaan kaksi ehkää, joista toinen muuttui kylläksi, 1 ja 2 vrk kässärin mailaamisen jälkeen.

    Toivotan onnea sinulle! Hylsyt ovat sellaisia, että yksi sellainen ei tunnu vielä missään (ainakaan, jos niitä on jo paljon saanut), mutta jos niitä kertyy monta samaan syssyyn tai yksikin muuten nihkeässä vaiheessa, niin tulee sellainen olo, että yhyy, universumi vihaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sinun työtäsi olen sivusta seurannut (en vielä lukenut, ehkäpä tällä kerralla nappaan mukaan Suomessa käydessä) ja taidat olla samoilla vesillä kuin minä; tuotat aktiivisesti mutta isot eivät herää. Eli tiedät varmasti parhaiten tunteeni.

      Noh, eipä auta muuta kuin odotella ja syytää lisää kamaa toisiin käsiin.

      Poista
  8. Tsemppiä, Helmi-Maaria! Mennään nenä pystyssä ja kahlataan hylsysateen läpi - kyllä sieltä meillekin vielä aurinko pilkahtaa! Ja aurinko paistaa nyt muutenkin, joten kyllä se siitä. Tottahan se on, että kaikki, mikä ei tapa, vituttaa (ANTEEKSI kielenkäyttöni!), mutta siihen ei kuole, siitä vaan sisuuntuu. Halaus sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja tässä tapauksessa kielenkäyttösi on osuvaa!

      Poista
  9. Kirjoita vain lisää äläkä mieti lopettamista ollenkaan. Pettymykset kuuluvat elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuluvat kyllä elämään, mutta tällä elämän saralla niitä ei tarvitsisi ihan näin tiheästi tulla.

      Poista
  10. Tsemppiä, Helmi-Maaria! Kuten moni on sanonut, olet kirjoittanut jo kaksi romaania. Toivottavasti joku niistä neljästä suosikkikirjojasi julkaisevasta kustantamosta vastaa myönteisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, toivotaan :) Ja jos ei mitään tapahdu, niin sittenpähän käännän nokan kohti uutta tekstiä.

      Poista
  11. Komppaan muita. Hylsyjä tulee, hylsyjä menee... ymmärrän kyllä että ne harmittavat ja masentavat, mutta tuskinpa sinun tarvitsee kirjoittajanlahjojasi epäillä, kun ole julkaissut kaksi kirjaa ja olet ehdolla sen palkinnonkin saajaksi. Toivottavasti loput vastaukset eivät ole kuitenkaan yhtä tylsiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin..vähän pelkään, että ovat yhtä tylsiä vastauksia, mutta sittenpähän käännän toivoni tähän tekstiin, mitä juuri työstän.

      Poista
  12. Helmi-Maaria!

    Huomaan kun katson kuvaanne: olet onnellinen.<333 Voiko ihminen enää enempää pyytää??

    (Unohda ne hylsyt, please)!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta. Eipähän enempää taida voida pyytää. Tyytyväinen pitäisi olla, kun on tämmöistä onnea, R:ää ja muuta.

      Poista
  13. Riks, raks postauksen lopun asenne on oikea! Kyllä sinä vielä kirjasi julki saat, se on selvä!

    VastaaPoista
  14. Mälsää. :/ Ojentaisin sateenvarjon, mutta jos aurinko sattuisi paistamaan, se varjostaisi suotta.

    Eivätkös kaikki tulevaisuuden suuret nimet ole alkuunsa väärinymmärrettyjä ja kohtaavat paljon vaikeuksia?

    Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, täällä tosiaan porottelee kirkas auringonsäihke. Ja kyllä, juuri noinhan sitä pitäisi ajatella :)

      Poista
  15. Ei kun nyt me uskotaan teksteihimme!
    Tsemp!
    Leijona
    http://leijonakirjoittaa.vuodatus.net/

    VastaaPoista
  16. Phmf (eli sellainen paheksuva tuhahdus)! Se on täysin kustantamojen vika ja menetys, jos eivät ymmärrä hyvän päälle! Sinulla on todellakin sana hallussa ja tekstiäsi on Ilo (tarkoituksella isolla iillä, niin kerta) lukea! Sitä tärähdystä siis odotellessa :)

    Voi kun olette söpöläisiä kuvassa, niin onnellisen näköisiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me taidetaan aika onnellisia tällä hetkellä ollakin, paljon onnellisempia kuin ennen, oikeastaan :)

      Poista
  17. Ihanaa, miten paljon lohtua olet jo saanut! Pää pystyyn vain! :-) Kurja tietysti on kuulla tällaisia uutisia. Tsemppiä!

    Minusta on aivan parasta, että sinulla on oma äänesi ja se löytää ihan takuulla lukijakuntansa. Muutama hylsy ei sano vielä mitään. Et tarvitse kuin yhden näkijän. Kalle Päätalo löydettiin Gummeruksella, kun muut olivat hänet kerta toisensa jälkeen hyljänneet - ja mikä menestys hän olikaan! Yksi pystyssä oleva peukku riittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on, että monet kultakimpaleet on löydetty jossakin vasta vuosien jälkeen. Mutta se, olenko koskaan kultakimpale, on kai sitten kysymys erikseen :)

      Poista
  18. Voi ei, tunnen tuon tunteen josta kerrot. Harmittaa puolestasi, kun olet joutunut odottamaan tammikuusta asti. Mutta odotus jatkuu, odotus ja tekeminen. Se on tärkeintä, siis se että elämä jatkuu ja niin kauan kuin on elämää on kirjoittamista.

    Sen jälkeen, kun olet saanut koottua itsesi tulee "one hell of a post", kun kirjoitat uuden blogitekstin. Kun pystyt sanomaan, mitä teit jotta sait itsesi kasaan. Oliko se jotakin tavassasi tehdä asioita, vai ehkä vain ajatella asioista. Se päivä koittaa kyllä vielä kun ymmärrät, eikä se välttämättä ole kaukana, millä ei tarkoita sitä, ettetkö saisi nyt tuntea sitä mitä tunnet.

    Olet muistutus meille harrastelijoille siitä, että hylkäykset kuuluvat myös julkaisseen kirjailijan elämään. Se palauttaa maan pinnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä..varmasti vielä kasaudun tässä, jopa ehkä lähipäivinä. Pitää vain kerätä ensin tarmoa. Jostain syystä olen vältellyt kirjoittamista, vaikka käsiksen olen avannut ja sitä lukenutkin hieman huokaillen. Kun en tiedä.

      Mieluiten tietysti olisin malliesimerkki paljon julkaisevasta ja hyväksytystä kirjailijasta, mutta meneehän tämä näinkin :D

      Poista