tiistai 22. toukokuuta 2012

Kaksi sävähdystä

Olen vältellyt kirjoittamista eilisestä lähtien. Blaah. Mutta lukemista olen harjoittanut. Omaa tekstiä olen kahlannut. Ja Ivana B upposi hyvin nopeasti. Kun itseä ei voi kehua, niin kehumpa sitten jotain toista. Konkaria; Anja Snellmanilta olen lukenut aiemmin vain Sonja O:n sekä Lemmikkikaupan tytöt. Pitäisi varmaan lukea muitakin, sillä Snellmanhan on sellainen suomalainen nykykirjailija, jolla on sana sekä osoittava sormi hallussa. Tosin Lemmikkikaupan tytöt ei jostain syystä meikäläistä aivan sytyttänyt. Että ehkäpä siinä syy, miksi en ole juurikaan hakeutunut Snellmanin pariin.

Mutta olen iloinen, että ystäväni Inkku-Ines-Irpaliina lähetti minulle Ivana B:n. Se on monologi, jossa keski-ikäinen kirjailija tilittää tuntemuksiaan; häntä kiusaa tuore kirjailijan alku, joka sekoittaa kirjallisuuspiirien pakkaa sanomalla, että tärkeintä on ulkonäkö sekä imago. Että ketä kiinnostavat värittömät, ulkonäöstään huolta pitämättömät kirjailijat, joiden sanavalinnat ovat vanhanaikaisia ja jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa noin niin kuin henkilöinä.


Ivana B vähättelee, haukkuu ja mustamaalaa tätä keski-ikäistä kirjailijaa niin, että hän on hulluuden partaalla. Snellman kuljettaa monologia eteenpäin uskottavasti sekä kärkkäästi. Hän puuttuu ajankohtaisiin aiheisiin, kuten juuri tähän ulkonäkökeskeisyyteen ja siihen kysymykseen, onko kirjailija tuote vai tuottaja. 

Ivana B on sopivan pituinen; pidempää monologia tällä samalla tyylillä en olisi jaksanut, vaikka se olikin tyylipuhdas. Sonja O, esimerkiksi (vaikka se ei monologi ollutkaan) oli paikoin liian raskas lukea kielensä takia. Tosin kieli siinä oli hivelevää, rokkia, räväkkää. Kuten myös tässä. Hyvä muistutus itsellekin siitä, että tekstien ei tarvitse jatkua, jatkua ja jatkua. Vaan että ne voi lopettaa melkein kesken.

Väkisin tuli mieleen Sonja O. kävi täällä. Väkisin kuvittelin, että tämä monologi on kirjailijan omaa turhautumisen purkausta, mitä se ei tietenkään ole. Ivana B on hyvä lukea, etenkin jos itse kirjoittaa. Sitä paitsi se on ulkonäöllisesti säpsäyttävä kirja - kuten itse kirjassa esiintyvä Ivana B, johon kaikki tuntuvat hullaantuvan tätä kirjailijaa lukuun ottamatta, ja josta kaikki tuntuvat puhuvan. 

Toisaalta masensi lukea tämä kirja. Nimittäin kirjoitan parhaillani romaanikäsistä inhosta. Oman tekstini päähenkilö vaikuttaa juuri samalta kuin Ivana B:n monologisti, vaikkei päähenkilöni kirjailija olekaan. Masentaa sen takia, että taas teen jotakin, mikä on jo tehty. Eikö olekin muutes tuttu tunne? Että sitä kirjoittaa tekstin ja huomaa, tai vähintään pelkää, että tämä on jo tehty. 

Kaikki maailman kirjojen aiheethan ovat oikeastaan jo tuhanteen miljoonaan sädekehään kirjoitettu, mutta se, miten ne kirjoittaa uudelleen, on sitten eri juttu. Toivotaan, että minun inho-tekstistäni ei tulla sanomaan, että se ja sehän kirjoittivat tämän jo kertaalleen miltei tismalleen samalla tavalla. 

Ja oi. Sallikaa minun nyt näinä herkkinä (suosittelun) tunteina suositella myös elokuvaa, jonka tässä kirjoittamista karttavana aikana, eli äsken, katsoin (vain saadakseni tekosyyn olla tarttumatta työhön). Katsokaa Blue Valentine. Pidän juuri tuollaisista kerrontatavoista leffoissa. Kuin myös kirjoissakin, mihin takaumat on vaikeampi työntää uskottavasti ja häiritsemättömästi. Liikuttava tarina. Minä itkeä tirautin.


Ivana B:tä on luettu seuraavien bloggaajien taholla (muutamia mainitakseni): Kirsin kirjanurkka (missä juoni tiivistetään mielestäni loistavasti), Sallan lukupäikkäri (missä itse asiassa pikkuisen oli samoja tunteita noussut pintaan), Ilselä (jonka blogiin vasta eksyin!) ja Lukutuulia (missä kirja ei tehnyt suurta vaikutusta).

8 kommenttia:

  1. Näin tuon elokuvan joskus puolitoista vuotta sitten.Vahva sellainen,ja sävähdyttävä.

    VastaaPoista
  2. Anja Snellman on niiiin hyvä. Minä tykkään kovasti. Mahtavaa kuulla, että hänen uusinkin on rautaa! :-)

    Ei sinun äänelläsi ole vielä kirjoitettu juuri sitä kirjaa, jota nyt olet tekemässä. Minuun myös iskee välillä ihan ahdistus (etenkin kirjaston loppumattomien hyllyrivien puristuksessa, kirja-aleissa jne.): kirjoja on niin läjäpäin. Sitten kuitenkin muistutan: minä kirjoitan itseäni varten, minä kirjoitan minun tavallani ja minun juttuani. Sitä ei vielä ole kirjoitettu! :-) Tsemppistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa tuossa Ivana B:ssäkin sivutaan tätä pelonaihetta, että joku on jo kirjoittanut sen, mitä itse kirjoittaa :)

      Poista
  3. Tuo Ivana B alkoi nyt kiinnostaa. Luin aiemmin paljon Kaurasta/Snellmania, mutta hänen viimeisimpiään en ole lukenut. Jostain syystä. Mutta Ivanan ehkä hankin.

    Tsemppiä kaiken kirjoittamisahistuksen keskelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä! Ja kiitos, luulenpa, että kun pääsen muutamaksi päiväksi mökille, alkaa teksti valua..

      Poista
  4. Ivana B. oli loistava!!! Varsinkin kun tietää aika tarkoin, mistä on puhe. Kieli on myös niin soljuvaa, että kateeksi käy *huokaus*.

    Btw, yksi syy, miksi Lemmikkikaupan tytöt ei ehkä säväyttänyt on mielestäni (tämä on taas ja vain oma mielipide siis) on se, että Snellmanin omat tytöt olivat tuolloin juuri siinä iässä, että em. asiat olivat ehkä kovin omakohtaisia ja se välittyy kirjasta tietynlaisena sisäisenä otteena (?!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa on kyllä jotain "ideaa" tuossa, että kirjailijan omat pelot yms. kuvastuvat ehkä liikaa läpi. Ivana B oli kyllä varsin täräyttävä!

      Poista