keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Keskeneräinen elämä

Olin eilen, vappupäivänä, sittenkin vappuihminen. Auringossa ja pikkuisessa hiprakassakin. Heitin talviturkin hyytävässä Isarissa. Vappuaaton todellakin istuin kotona, kirjoitin ja olin vaikea. Luulenpa, että kaikki ne, jotka ovat kanssani eläneet, voivat allekirjoittaa sen, että todella olen vaikea. Mutta tässä postauksessa onkin pieni puolustuspuhe. Ehkäpä tämä vaikeuteni johtuu siitä, että kirjoitan. Elääkseni.

Vappupisara ja zeppeliini.
Alan vapautua syyllisyydestä, jota tämän päiväkirjan kirjoittaminen alussa aiheutti. Huomaan jopa ratkaisevani asioita näin. Käsikirjoitukseenkin tämä vaikuttaa edullisesti. -- Tuntuu hyvältä, ettei tämä olekaan vain minun sisäistä puhettani, vain minua hyödyttävää, vaan joku muukin voi osallistua tähän.

Näin kirjoittaa Maria Peura, jolta Teos on julkaissut tänä vuonna kirjan Antaumuksella keskeneräinen. Se on Peuran dramaturgian opinnäytteen pohjalta työstetty työpäiväkirja, jossa hän purkaa tuntemuksiaan kirjoittamisen ja käsikirjoituksen työstämisen suhteen. Kirjassa hän pohtii mm. sitä, mitä kirjoittaminen on ja millaista on kohdata keskeneräisyys.

En voi arvostella tätä kirjaa, ei kukaan voi. Se on päiväkirja. Se on täynnä verta, hikeä ja kyyneliä, niin sanoakseni. Henkilökohtaisesti samaistuin Peuran kirjoittaja-minään hyvin vahvasti, joten välillä hyppelehdin sivujen yli - tuntui, että hänen tunteensa olivat minun tunteitani, enkä niitä halunnut aina muistaa. Lisäksi kauhistuin; miten joku voi kokea asiat niin samalla tavalla kuin minä.

Kiinnostuin Antaumuksella keskeneräisen perusteella Peuran romaaneista. En ole niitä vielä lukenut. Samalla sain vertaistukea kirjoittamiseeni. Sain lohtua ja riemuakin. Peura kirjoittaa: "Myös kirjoittamisen prosessiin kuuluu ahdistusta, turhautumista ja tyhjyyttä ja ne tunteet on kohdattava. Kun kohtaan ne siinä prosessissa, ne tavallaan vievät prosessia eteenpäin. Eli jos ei synny mitään, parasta on, että en tee mitään. Suostun olemaan tyhjyydessä. Kohtaan tyhjyyden." Niinpä. Se tunne, kun ahdistus iskee, se tunne.

Lisäksi Peura sanoo osuvasti: "Mutta kun tarina on valmis, moneen kertaan kirjoitettu, hiottu, viimeistelty, minä en halua puhua siitä enää mitään. Kaikki on sanottu, pohdittu. Olen avannut keskustelun, ottanut siihen osaa, ja keskustelu on käyty loppuun, on tehty tarvittavat johtopäätökset, menty tunnemyrskyjen läpi, säilytty hengissä." Minulla on vähän samankaltainen ongelma; jos minulta kysytään, mistä kirjani kertovat, menen lukkoon. En osaa vastata. Pyydän jotakin toista selittämään. Sanat loppuvat ja minusta tulee mykkä.

Tosin kun aikaa on kulunut, lueskelen julkaistuja tekstejäni ihmeen kera. Joskus koen hämmennystä, iloisia yllätyksiä, häpeää: miten minusta on tullut ulos tuollaista.

Peuran kirja todisti minulle sen, tai oikeastaan vahvisti aavistukseni, että tämä kirjoittamis- ja elämisblogin pitäminen on hyvä, voimauttava asia. Se auttaa viemään tekstiä eteenpäin ja on samalla paikka, jonne voin purkaa turhautumistani ja koko tunteiden kirjoa. Tämä auttaa työstämään työn alla olevaa tekstiä, auttaa valmistautumaan ja palautumaan. Auttaa pääsemään yli ja ali ja lävitse.

Olen iloinen, että tällaisia kirjoittamisesta kertovia kirjoja julkaistaan. Ne ovat merkki siitä, että kirjailijan työtä arvostetaan. Sillä mikään myyntihitti tällainen kirja tuskin on; tähän tarttunevat vain ne lukijat, jotka tahtovat tietää sivujen taakse tai jotka kirjoittavat itse. Suosittelen Antaumuksella keskeneräistä lämpimästi etenkin kirjoittaville (olipa tekstilaji mikä tahansa) lukijoille. 

Ja kiitos rakas Ines, että lainasit tämän minulle. Kirjoitan sinulle muutes parhaillani kirjettä. Vähän silloin ja tällöin, mutta pian se lähtee matkaan. Olit mielessäni vappuna ja niin olivat vähän niin kuin kaikki.

6 kommenttia:

  1. Antaumuksella keskeneräinen on hirmuisen houkuttava nimi kirjalle, erikoinen, terveesti uhmamielinen.

    Ymmärrän hyvin, että kun kirja on tehty, se sulkeutuu kirjailijalle niin konkreettisesti kuin mielessä.

    Ihana vappu niin siellä kuin täällä.

    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, minunkin mielestäni kirjan nimi on erityisen houkutteleva :) Ja kirja itsessään on lukemisen arvoinen. Sekä ajattelemisen.

      Kivaa viikkoa sinnekin :)

      Poista
  2. Hienoa, Helmi-Maaria, että löydät apua itsellesi toisten kirjoista ja omasta blogistasi. Anna vaan tulla ulos, mitä on tulossa! Kirjailijan ammatti on vaativa monella tapaa...

    Paineita varmasti on, kun kirja on syntymässä, ja vielä senkin jälkeen, kun se on loppuunkirjoitettu.

    Aurinkoa ja onnea elämääsi, Helmi-Maaria.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tähän voi muuta lisätä kuin että samat sanat :)

      Poista
  3. Ehkä oletkin jo tässä vaiheessa ehtinyt lukea jonkin toisenkin Maria Peuran teoksen. Itse ihastuin Peuran erääseen romaaniin (kun muistaisin nyt nimen) joitakin vuosia sitten. Ehkäpä hankin käsiini tämän, jota suosittelet. Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta ja nimi lohdulliselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanki ihmeessä :) Oletkohan kenties lukaissut Vedenaliset tai On rakkautes ääretön? Menin ihastumaan molempiin.

      Poista