keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Omistuskirjoitus

Kirjoitan runoa. Mummille, mummista. Matkustan ensi viikolla Suomeen, lauantaina 25.5. ovat hautajaiset Kiteellä, minne on haudattu ukkikin. Ukin hautajaisissa aurinko pilkisti esiin juuri, kun hänet laskettiin maahan. Tulivat säteet saattamaan.

Ripustin eilen mummin (ja ukin) kuvan näkyville. Ostin ruukkuruusuja. Mummin kukat kukkivat aina komeasti, ja muistan erään niksin; sisäkukat ryöpsähtävät hulluun kukintaan, kun niitä pitää kesän ulkona. Ruukkuruusuni ovat muisto mummista. Paalumerkki ja patsas. Pidän ne mummia ajatellen elossa.

Olin eilen niin surun nielemä, että ostin tupakka-askin ja poltin menemään. Hullua, vaikka en sentään koko askia tuhonnut. Tarvitsin hengitystaukoja töissä, lomaa ajatuksista. Tänään sitten oksettaa. Iho on kuiva.

Googletin eilen sukunimeämme. Etsin tietoja meistä. Ja tietenkin sitten piti hakea myös omalla nimellä. Törmäsin johonkin aivan järjettömän lohduttavaan; juuri mummin kuoleman päivänä näin nimeni tällaisen kirjapalkinnon ehdokaslistalla. Olen otettu. Kiitoksia MKS. Tulivat kyynelet tämänkin johdosta. Olen nimittäin tässä viime aikoina tuntenut olevani silkka nolla. Johtuu ehkä taas eräästä ikävästä hylsystä. Tai en tiedä mistä johtuu. Olen ulkopuolinen ja tylsä.

Omistan seuraavan kirjani ukille ja mummille. Minulla on heitä molempia yhtäkkiä järjetön ikävä. Pitää ajatella muuta, jotta en itke. Puran kaiken kirjoittamiseen. Eilisillan istuin koneella ja vältyin itkemästä kirjoittamalla. Käsis alkaa nähdä kohta loppusuoran. 

Taas on sujunut, tämä kirjoitus yllättävän salakavalasti, kuten Minä rakastan sinua nuoren miehen kanssa, vähän liian nopeasti. Sain erään bloggaajan kallisarvoiseksi koelukijakseni. Tällä kertaa luetutan tekstin muutamalla lukijalla, teen korjauksia, ja sitten nähdään, onko minun tuottamani kirjallisuus Mahdollista Kirjallisuutta vai saanko aina vain hylsyjä hieman suuremmilta kustantamoilta. Ntamon riveissä jatkan, tietenkin, myös mielelläni.

20 kommenttia:

  1. Onnea ehdokkuudesta, olet sen ansainnut!

    Voi että, minä täällä menen tunteiden vuoristorataa postaustasi lukiessani, myötätuntoista surua ja iloa ja myös erilaista iloa, sellaista ylpeää ja omaa ;)

    VastaaPoista
  2. Välillä elämä on rankkaa, mutta kuolema vielä rankempaa.<333

    Surut on surtava aikanaan---.
    Kaikkea hyvää sinulle toivottaen, Helmi-Maaria.<333

    VastaaPoista
  3. Voimahalit <3 Mutta tulin iloiseksi luettuani ehdokkuudesta <3 Seesteisyyttä, kunhan suru antaa tilaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Odottelen tänne siskoani saapuvaksi huomenna, jolloin pääsemme mummia muistelemaan, ja ukkia myös. Hyvällä mielellä, ettei hänen lomansa mene suruvirreksi :)

      Poista
  4. Onnea ehdokkuudesta! Tuohan on ihanaa :-)
    Nämä arjen pienet (ja suuretkin) ilonaiheet pitävät pinnalla kun suru on suurta. Puoli vuotta sitten koin samanmoisen menetyksen, joten koskettavat kirjoituksesi nostavat tunteet pintaan. Virtuaalihalaus täältä!

    VastaaPoista
  5. Osanottoni!

    Kuolema tulee välillä läsnä - sen lopullisuus on miettinyt minuakin juuri viime päivinä; juuri viime viikonloppuna saattelimme erään sukulaiseni maahan lepäämään... Olo on ollut haikea. Hautajaiset olivat kuitenkin ehdottomasti hyvä tilaisuus surulle ja jopa muiden kohtaamiseen tämän asian äärellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos E-S. Ja samat sanat sinulle. Hautajaiset ovat tosiaan hyvä tilaisuus surra muiden kanssa.

      Poista
  6. Hei ja osanottoni. Edellisessä blogikirjoituksessasi on ainesta omistuskirjoitukseen mummista, mummille. Kauniisti kirjoitettu, hyvin rytmitetty, ensitunnelmia kenties. Aitoja.

    Blogisi on inspiroiva, hauraanvahvat sanasi kiinnostavia. Ne lähtevät lentoon, usko pois, kustantajalta maailmalle!

    VastaaPoista
  7. Ihastelen ihmisiä jotka osaavat kirjoittaa. Joiden sormet hyppivät näppiksellä kuin pienet perhoset ja liidättävät ajatuksia.
    Hienoa. Hyvä sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä ihastelen myös ihmisiä, jotka osaavat loihtia kaunista katseltavaa. Kuten sinä! Kiitos!

      Poista
  8. Osanottoni. Ja kiitos kauniista hyvästijätöstä...

    Muistelin itsekin sunnuntaina edesmennyttä mummoani. Universumi soitti minulle kappaleen joka herätti vanhat muistot ja olen siitä kiitollinen. Halusinkin muistaa ne.

    Blogistani löytyy se muistutus. "The Day before the Day"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Muisteleminen on kyllä ihanaa. Olemme täällä mummin tempauksia muistelleet siskoni kanssa..

      Poista
  9. Osanottoja ja jaksamista hautajaisiin toivotan. Lokakuussa kävin oman mummon hautamaassa Helsingissä ja tuskaa oli täynnä se päivä. Mutta koko perhe oli koolla ja seremonia oli kaunis. Paljon muistoja, mummosta vain onnellisia, viimeiseen asti.

    Ja taas nenäliinat kehiin. Suru on vain elettävä. Voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totta; surusta pääsee vain sen elämällä.

      Poista
  10. Osanottoni ja onnittelut ehdokkuudesta.

    VastaaPoista