maanantai 7. toukokuuta 2012

Yllättävän hauska suunnanvaihdos

Olen alkanut hyödyntää työtäni lasten parissa oikein purppuravauhdilla: Aurinkoisina päivinä huomaan luonnosta sellaisia puolia, joita en muuten ehkä huomaisi. Sadepäivinä luen paljon satuja, sillä aina on edes yksi lapsi, joka haluaa satuhetken. Parhaina päivinä saan posottaa lähes kymmenen satua menemään, kuulijoinani joko pari vaivaista kasvajaa tai kuusitoista päätä.

Tänään tein neljän lapsen kanssa retken kirjastoon. Etsin sieltä heti Muumeja kehiin, ja löysinkin, sekä Mauri Kunnasta. Näytin lepotauolla myös yhden Muumi-jakson kännykkäni kautta, sillä meillä ei ole työpaikalla dvd-soitinta. Lapset eivät olleet ikinä kuulleet Muumeista, ja nyt koko työpaikkani on täynnä Muumi-faneja.

Raahasin kirjastosta kaiken kaikkiaan 33 lastenkirjaa työpaikalle. En malta odottaa, että pääsen tutustumaan niihin. Yksi suosikeistani on Elmar.



Viime viikolla kerroin eräälle lapselle syöneeni työtoverini, jonka perään tämä tyttönen kyseli. Hieroin vatsaa ja maiskuttelin. Tyttö-parka, 4-vuotias sitkeä sissi, katseli vatsaani suu auki ja kysyi, että miten minä muka voin syödä ihmisen. Sanoin siihen, että no, aloitin sormista ja hotkin siitä eteenpäin, ja nyt se murahtelee tuolla vatsassa, kuuntele vaikka. 

Tyttö painoi korvansa nälkää huutavaan vatsaani ja tuijotti minua lautasen kokoisin silmin suu kauhusta auki. Siinä vaiheessa kaivattu työtoverini hyppäsi areenalle. Tyttöparka tuijotti työtoveriani yhä suu auki ja juoksi pois. Kenenkään naurulla ei ollut rajaa.  


Piirrän töissä, myöskin, joka päivä jotakin. En tiennytkään, että pidän piirtämisestä. Elän lähempänä satuja kuin koskaan. Olisin halunnut jäädä tänään kirjaston lastenosastolle koko päiväksi ja ahmia kaikki ihanat kirjat. Tuli mieleen, että voisin ainakin sivutyönä alkaa kääntää saksalaisia lastenkirjoja suomeksi. Mutta sitä varten pitäisi vääntää näytekäännöstä ja muuta. Ehkä sitten, kun omat projektini ovat saaneet selkeämmän suunnan.

Joka tapauksessa lastenkirjallisuudessa rypeminen on tehnyt hyvää kirjoitustyölleni. Oikeasti. Sieltä saa ihan yksinkertaisia ratkaisuja juoniongelmiin sekä iloa. Puhdasta, elinvoimaista huumoria. Ideoita ja väriä.

Tein graduni aikoinaan huumorista Uspenskin saduissa. Pidin aiheestani ja pidän yhä. Lastenkirjallisuus on täynnä sitä. Vaikka minulla ei ole omia lapsia enkä välttämättä niitä edes halua tai saa, olen kyllä aika myyty lastenkirjallisuuden suhteen. Ja myöskin, täytyy sanoa, noiden pienten tyyppien suhteen, joiden kanssa joka päivä sekä menetän hermoni että nauran kuin pieni eläin. Työpäivän jälkeen on tosin ihana tulla kotiin, missä ei tarvitse kantaa huolta muista kuin itsestä ja joskus satunnaisesti R:stä.

6 kommenttia:

  1. Voi pikkutyttö parka, pelotelit sen pahanpäiväisesti;//

    Olet saanut lapsista ja lastenkirjoista uusia inspiraatioita: hienoa kirjoittamisellesi.<333

    Hyvää ja auvoisaa viikon jatkoa, Helmi-Maaria.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, taisin pelotella, mutta oli hän hieman epäluuloinenkin. Hauskinta oli, että lopulta uskoi kaiken. Kyseessä kun on sellainen lapsi, joka on erittäin pikkuvanha ja josta aivan varmasti tulee vielä opettaja tai kapteeni :D

      Poista
  2. Lapset ovat kyllä loistava inspiraation lähde, ja taatusti lahjomaton yleisö. Hih, voin vain kuvitella mitä pikkutytön perheessä on illalla keskusteltu.
    Meilläkin on aikoinaan luettu Elmeri-norsua, siinä tarinassa missä Elmeri menee piiloon leijona on kyllä aika irstaan näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en olisi ikinä uskonut, että viihdyn näin hyvin lasten parissa. En ole lukenut kuin vasta kaksi Elmeri-kirjaa, mutta olen jo ihan myyty. En tiennyt koko Elmeristä ennen!

      Poista
  3. Elmeri-norsu on ihan paras, sanoo norsufiksaation tunnustava Villasukka sekä kaksi villasukkalasta ;D

    Ja Muumit <3 Ihanaa että opetat lapset Muumifaneiksi :)

    Voi ei, lapsiparka taitaa katsoa sinua ihan uusin silmin, senkin melkein-kannibaali :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Elmer rulettaa :) Muumeja luin tänään ja olivat aivan hiljaa, koko apinalauma! He eivät tunne kaikkia hahmoja, enkä minäkään niiden saksalaisia nimiä, mutta esittelin jo Hemulin ja Myyn ja Muumit ja Vilijonkan ja Mörkön jne. Inspiroivaa :)

      Poista