tiistai 19. kesäkuuta 2012

Ihana eläin jalkojen väliin!!!

Ai niin, siellä on juhannusta luvassa. Unohdusten kesä; en ole ajatellutkaan koko asiaa. Ehkä ensi vuonna muistan sen ajoissa ja tulen Suomeen. Pidän niin kovasti juhannuksen tunnelmasta, jos sen viettää ystäväporukassa järven rannassa, Suomessa. En muista, milloin viimeksi olen juhannuksen aikaan ollut siellä.

Otoksia tuolta lenkkipoluiltani, missä on myös rosoisia kohtia
Mutta minulla on silti hulluja uutisia: eilen kirjoitin selkä kyyryssä koko armaan päivän. En mennytkään rannalle lukemaan; ulkona oli tavattoman kuuma, kadut hohtivat hikeä, sadan metrin päässä sijaitsevan maauimalan luona oli tungosta. Minä näpytin kotona käsikirjoitusta. Annoin sille nimen, joka tuli eräitä lauseita ja huojennusta ajattelemalla: Tuulen tatuoima taivas.

Tässä pieni, huterasti valittu näyte: 

Hän sanoi miehelle, että ei oikeastaan tahtonut väistää, ja että jokaisen oli odotettava vuoroaan, ja lopuksi hän vielä kirahti, että vain odottamalla jaksaisi ylväämmin aamujen valkoiset tunnit, ja hän hämmentyi, sillä ei oikeastaan edes ollut tuota mieltä.
Siksi mies huomasi Emilien, joka ei ollut huomattava; tuon kummallisen ajatuksen takia. Mies, avomies, vilkaisi häntä ensin empien, sitten huvittuneena. Se naurahti ja Emilien iho jäätyi uudelleen; hänen katseensa vaeltanut miehen kaikissa vioissa. 
 
rujolla tavallaan kauniita

Pidän parin päivän kirjoitustauon, jos pystyn, ja palaan sitten runoprojektiin, sillä tämä juuri valmistunut käsis on nyt toisten käsissä; sen saivat juuri äsken kaksi kustannustoimittajaa ja kaksi kirjoituskaveria luettavakseen. Tällä hetkellä huvittaisi kirjoittaa englanniksi, joten aloittanen siitä. Mikä on hyväkin, sillä valokuvaajani tarvitsee runot sellaisella kielellä, että hänkin voi nähdä.

Sitä paitsi huomaatteko, arvon lukijat, kuinka minun mieleni hyppii. Välillä olen maankaatama kanto, välillä hypin siivet paljaina pilvissä. Ihmeellisiä ääritiloja! Jostakin luin, että olenkin sellainen äärityyppi. Joka tuntee kaiken liikaa. Että ilo on hyperiloa, onni tavatonta onnea, suru murskaavaa, viha ronskia, inho ihon alla. Ja rakkaus; riipii rintaa. Viime viikolla ulisin täälläkin kurjuuttani kirjoittajana, nyt ropisen kuin kymmenen kultaista kolikkoa ja tikahdun!

välillä pelkästään vihreitä
Ja jotta iloni olisi hyperiloa, voin kertoa hurjia lisäuutisia: menen maanantaina tallille! Kuvitelkaa. Minä, hevostyttö henkeen ja vereen, joka en ole muutamaan vuoteen käynyt säännöllisesti ratsastamassa, saan tilaisuuden aloittaa alusta. Mikäli kemiat pollen kanssa pelaavat yhtä hyvin kuin sen omistajan, alan käydä kahdesti viikossa hevostelemassa. Ja vieläpä kohtuuhinnalla, sellaisella, että minun tuloillani kykenee. Pitää hankkia vain kypärä, saappaat ja housut.

Sitä paitsi kai teistä jokainen tietää, mikä on maailman paras tuoksu?? Tietenkin hevosen turvan tuoksu. Se kirpeä heinän haju. Ihanaa. Käykää ihmeessä ottamassa turpa kämmeniin ja tuoksutelkaa. Parempaa ei ole! Ratsastus on niin mainiota, että hihkun täällä innosta. Pääsen maastoilemaan ja kentälle. Saan ihanan eläimen jalkojeni väliin ja mielen virkeäksi toivottavasti sitten myös talvella, synkkinä syksyn iltoina!
kävelevät saarekkeille, ihmiset, peikot.

12 kommenttia:

  1. Helmi-Maaria, ihanaa että sinulla menee hienosti.<333

    Todella, osasit tehdä oikean analyysin itsestäsi, kaikki eivät siihen pysty!!

    Oikein hyvää jatkoa elämäsi tiellä.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Aili, ja onhan se tosiaan hyvä välillä katsoa omaa napaa ja sitä tökkiä, jotta huomaisi muut :)

      Poista
  2. Minustakin hevoset tuoksuu maailman parhaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten sinulla on samankaltainen hajuaisti ;) Heppatuoksu vain on niiiiin huumaava.

      Poista
  3. Tallin tuoksua ei voita mikään! Ja hevosen turpa....Saan nyt ratsastaa issikalla, jolla ei pidetä kuolaimia ollenkaan ja sillä ratsastavat vain rauhalliset (ich!) ja sellaiset, jotka kuuntelevat hevosta.

    Hyvää tekstiä tuo pikkupätkä...ei tuulen viemää, vaan tatuoimaa.

    Ihania ratsastuksia! Suomi kohta sulkeutuu suloiseen juhannukseen. Ihan sama sataa tai paistaa, kunhan ei ole helle, me ollaan aina ulkona grillaamassa ja syömässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, talli ja hepat; mikä tuoksuyhtälö. Ihanalta kuulostaa tuollainen issikkaratsastelu. Haluaisin joskus Islantiin vaellukselle. Samoin sinulle ihania ratsastuksia ja juhannushetkiä!

      Poista
  4. Kivoja ratsastushetkiä! Olen kyllä eri mieltä hevosen turvan tuoksusta tai hevosen tuoksusta ylipäätään, mutta minä olenkin niille allerginen... (Lapsena kyllä harrastin ratsastusta jonkin verran, tämä allergia iski vasta aikuisena.) Hevoset ovat kauniita eläimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, varmasti hetkeni hepan kanssa ovat mainioita ja rauhoittavia, rentouttamisesta puhumattakaan. Harmi, jos sinulle on iskenyt allergia. Mutta totta; ovat hyvin kauniita eläimiä!

      Poista
  5. Ainiin! Hyvä että puhuit juhannuksesta, niin en unohda vinkata: Arte:lta tulee perjantai-iltana (alkaa klo 22 ja jatkuu aamuun saakka) Ylen ja Arte:n yhteisproggis, juhannusjuna.
    Reise durch die Mittsommernacht

    http://www.tvprogramm.sf.tv/details/73239280

    (jos joku ranskansuomalainen tätä lukee, niin samaan aikaan myös Ranskan Arte:lla)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh..harmi, että en varmaankaan näe tuota! Olen nimittäin Berliinissä ja varmaankin peliä katsomassa. Mutta jospa sen saisi nauhalle..kiitos vinkistä!

      Poista
  6. Aivan loistava kirjan nimi! Olisinpa keksinyt tuon omalleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tunsin kuumotusta, kun sen keksin, joten kai se sitten on hyvä :)

      Poista