keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Miten pääsen takaisin itseeni?

Minusta tuntuu, että olen erkaantunut maailmasta.

Kävin äsken aamujuoksulla. Joki näytti paisuneen; istuinpaikkojen kohdalla tanssivat vesipyörteet ja paikoiltaan irronneet oksat; lenkkipolkuni läpi virtasi kaakaonpunaista vettä. Ajattelin juostessa, että olenpa pahalla tuulella. Että mistä tämä nyt johtuu; kertakaikkinen kyrsiintyminen. 

Vastausta ei kuulunut. Vieläkin ketuttaa. 


Kai tämä on stressiä. Minusta on yhtäkkiä tehty matkanjohtaja kaikille vuoden matkoille, joita yhtäkkiä on kasaantunut niin paljon, että hyvä kun molempien käsien sormet riittävät laskemaan. 

Pitäisi varata hotelli kahden viikon päähän Berliiniin (tosin yritän delegoida tehtävää ystävälleni, jonka autolla sinne hurahdamme), pitäisi varata loma-asunto elokuulle viikoksi, pitäisi varata lennot johonkin kauas vuoden lopulle (emme ehkä menekään Australiaan, vaan Miamiin tai Indonesiaan) ja varmistaa, että pääsemme majoittumaan mahdollisimman halvalla (ts. täytynee vuokrata asunto sieltä jostakin vähäksi aikaa), täytyisi varata lennot Suomeen elokuun viimeiselle viikolle, täytyisi miettiä, miten päästä huokealla Paderborniin kesäkuun lopulla, miten Rostockiin heinäkuun lopulla. 


Samalla taustalla väijyy ajatus, että riittävätkö rahkeet ja rahat tähän kaikkeen. Eivät ne ehkä riitä, mutta R:n kanssa on onneksi sellainen diili, että hän maksaa kotimaamme matkoista suurimman osan. Maksan kaiken tuplasti takaisin, kunhan olen vastavalmistunut kasvatustieteilijä (juu, taustalla kummittelee ajatus myös siitä, että pitäisi hakea ja päästä opiskelemaan uutta ammattia) tai tunteiden tulkki. 

En osaa laskea, mutta yksi plus kolme on viisi, silmiini särkyvät peilikuvat pilvistä; pitäisi hankkia huomista varten auto, siivota, pakata laukut. Gardajärvellä kai satelee, kaiken lisäksi, mitä; tunnistanko itsessäni stressinpoikasta. Taidan suosiolla pitää kirjoitustaukoa alkaen tästä päivästä päättyen sunnuntaihin. 


Ohessa kuvia Gardajärveltä ja Riva del Gardalta, Kiosked Image Bankista, toivotan kaikille rehevää loppuviikkoa, sellaista hyväntuulista, toivottavasti omakin mieli tästä piristyy, vaikka ensin pitäisi suoriutua työpäivästä ja muista puuduttavista velvollisuuksista. 

12 kommenttia:

  1. Tsemppiä kiireisiin Helmi-Maaria. Kirjoita kaikki hoidettavat asiat paperilappuselle ja hoida niitä yksi kerrallaan, hoidetut pois ruksittaen. Kyllä se kesä sieltä kaiken kiireen välistä vielä ottaa sinut rauhaansa, varsinkin kun jätät paperin huoleksi kantaa stressiä ja paperin välillä vaikka eteisen pöydälle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo varmasti auttaisi, mutta mulla on taipumusta hukata kaikki paperit..ja kalenteria en muista tarkistella kuin ehkä joka kolmas päivä. Että ehkä pitäisi parantaa näitä älä-hukkaa-asioita-kykyjä :)

      Poista
  2. Miksi elämä pitää ahtaa liian täyteen matkoja tai tapahtumia? Sinähän elät sitä vielä monta vuosikymmentä, ei se tähän lopu!

    Kaikkea hyvää ja niin edelleen sinulle.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, paitsi että suurin osa näistä matkoista on tärkeitä synttäri-/hää-/vauvajuhlia, joista ei kehtaa poiskaan jäädä. Mutta sen olen päättänyt, että jos halpoja lentoja/junailuja ei juhliin löydy, jään sitten juhlista pois ja olen hengessä mukana.

      Nämä muut lomamatkat, vaikka tekevätkin hieman stressiä noin niin kuin valmisteluvaiheessa, ovat henkireikiäni. Viime vuonna en päässyt Turkkia ja Tsekkejä kauemmas, joten tänä vuonna on pakko päästä pidemmälle...reissaaja ei sydämelleen mitään voine :)

      Poista
  3. Havahtuminen ja etsiminen on usein tärkeämpää kuin löytäminen.

    Kuka tai mikä teki sinusta matkanjohtajan kaikille noille reissuille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa fiksusti sanottu!

      En tiedä, kuka minusta matkanjohtajan on nimennyt, mutta jostain syystä aina organisointiasiat vyöryvät niskaani. Ehkä siksi, että idean näistä matkoista olen heittänyt kehiin..ehkä pitäisi olla tiukkis, ja sanoa, että jos kukaan muu ei mitään tee, matkustan sitten yksin.

      Tosin juuri tuli helpottava, ihana viesti; ystäväkulta on huolehtinut Berliinin suhteen kaikesta, joten minun ei tarvitse kuin maksaa ja matkustaa mukana :)

      Poista
  4. Tsemppiä kiireisiin ja toivottavasti saat nuo asiat hoidettua ilman suurta stressiä.Itse pidän juuri tuollaisesta hommasta ja olenkin ollut matkanjohtaja,mutta kaikki eivät sellaisesta pidä.Aika paljon kivoja matkoja teillä tiedossa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, eiköhän kaikki hoidu. Tänään oli jo töiden jälkeen helpottuneempi olo, etenkin kun sain elokuullekin talon hoideltua. Vielä olisi lennot selvitettävänä loppuvuodeksi ja Suomeen..sekä nämä Saksan sisäiset liikkumistavat. Noh, nyt lomamielellä, kivaa viikkoa!

      Poista
  5. Niin tunnistan nuo olot! Voisiko joskus sanoa tyynen rauhallisesti ei, matkanjohtajuudelle ja kaikelle sellaiselle matkaamiselle, joka jo etukäteen stressaa? Olla oikein kunnolla itsekäs? Mietin tuota myös täällä tykönäni ja harjoittelen. Aika noviisi olen vielä. Helpottakoon ihana Garda oloja, luottamusta ja valoa kaikkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, osaisinko sanoa suoraan vain ei :) Matkanjohtamiselle kyllä osaisin, mutta eitä ei taideta hevin kuulla. Uskon, että huomenna alkava reissu, tai siis tänäänkö se jo alkaa, piristää! Hyvää loppuviikkoa!

      Poista
  6. Helmi-Maaria, tee tuo kaikki kolmen lapsen kanssa;-) Siis Decenzanoon vaikka ja vähän Sveitsin alpeille etc. No, tämä oli kyllä äärireissu, josta jäi huimat muistot, sillä Baden-Badenissa meitä odotti sviitti ja 'nanny'!

    Minä en valita mistään mitään, kun ei tarvitse enää huolehtia kuin vanhasta, rakkaasta koiruudesta. Pelkäänkin, että after Olga minusta tulee ihan hulvaton.

    Liian täysi aikataulu tekee sen, että et ole oikeasti läsnä missään. Lue vaikka Hellstenin kirja Pysähdy - Olet jo perillä. Se on ainoa ns. terapiakirja, joka on räjäyttänyt tajuntani. Oli hurjaa huomata eläneensä aina jossain muussa hetkessä kuin läsnäolevessa. Elämä oli ollut kuin Woolfin romaani: Tärkeämpi on se hetki, joka on jo mennyt tai se, joka ei ole vielä tullutkaan. Nyt yritän olla läsnä.

    Kaunista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on aivan totta; pitäisi olla jo perillä. Pitäisi olla läsnä. Sitä yritänkin, mutta jotenkin välillä unohtuu ja haaveilee vain tulevasta. Toivottavasti sinullakin oli kaunis viikonloppu!

      Poista