lauantai 30. kesäkuuta 2012

Semminkin, olettamisemminkin

Kirjoitin eilen junassa blogia varten tekstin. Muutakaan en pystynyt, ei tullut muita kuin muutamia lauseita muistivihkoon. Tässä pala eilisen synergiaa, matkalla olemista:

Ostan välillä vääriä lippuja, etenkin jos matkoista on kyse, kuten tälläkin kertaa; piti ostaa kolme tuntia lyhyempi matka, mutta valitsin vahingossa toisin. Joten istun junassa kuusi tuntia. Ensimmäiset kaksi luin Maria Peuran Vedenalisia ja vaikutuin, kuten tein On rakkautes ääretön -esikoisromaanin kohdalla. Tässä Vedenalisissa etenkin loppu on kaunis, huimaava. 

Kieli yhtä tykitystä, mistä minä tunnetusti pidän, mutta eräs asia hieman häiritsi; joukossa on pari kappaletta, jotka ovat kyllä kauniita, mutta juonen kannalta ehkä vähän turhia. Tai siis niiden kohdalla halusin tietää, mitä tulee tapahtumaan, enkä junnata paikalla kekseliäässä symboliikassa ja kalakäsitteissä. Tosin ei se oikeastaan junnaamista ollut. Se taitaa olla mahdotonta Peuran ollessa kyseessä.

Joka tapauksessa nyt olen istunut kaksi tuntia kuudesta. Avasin koneen, katson kohta elokuvan, jonka sujautin aamulla laukkuun ymmärtäessäni matkalippuvirheeni. Pakatessani liian paljon vaihtoehtoja.

Katsoin torstaina Saksa-Italia pelin veden äärellä. Työkaverini kaverit olivat roudanneet joen varteen keskelle metsää heittimen ja kankaan, kaiuttimet; kuvan palloa vaanivista miehistä. Minua yritti kovasti liehitellä eräs mies, ja hätistelin sitä kimpustani samalla kun yritin kaapia erästä maailman ihmeellisimmistä asioista kouriini; tulikärpäsiä.

Näin niitä ensimmäisen kerran ikinä Itävallassa keskellä vuoristometsää pilkkopimeässä ystävieni Ellun ja Sintsan kanssa. Haroin ilmaa, henkeä hinguin. Sanoin iskevälle herralle, että rakastan R:ää. Että jätin Suomen ja helpon elämän, koska rakastan vaikeita ihmisiä ja liikkumista enkä suinkaan aio tehdä enempää erehtymistä.

Olen katsellut tässä sivusilmällä junan lävitse juoksevat maisemat. Viinipellot, jokia. Laajoja kappaleita laakeaa, mäkiä, jotka ovat suurempia kuin mäet muualla. Vihreää. Saksa on niin hirveän laaja, että minä pyörryn. Kuumuudesta vaikkapa myös; tänään hipuiltiin 35 astetta. Paderbornissa, minne saavun yöllä, on hieman viileämpää. Tahdon tuulta ihoon. Tahdon Tuulen tatuoiman taivaan käsiin.

Paljastus: jo toinen kustantamo sanoi jotakin, sanoi kiitos mutta odota, palaan asiaan elokuussa. Lomien jälkeen. Minä ajattelin, että hyvä, oikein hyvä, ja hiki valui rintojeni välistä. Juna hivuttautui juuri Stuttgartiin. En ole koskaan siellä käynyt. Lasin takana reppuja, melkein kaikki vetävät laukkuja. Tämä täyttyy, tämä juna, ilma sakenee. Kantavat käsissään olutta. Tekisi mieli yhtä, mutta en pidä junien vessoista, pidättelen koko matkan ajan, jos joisin oluen, joutuisin vessaan.

Olen hieman hämmentynyt. En ajatellut oikeasti, että hyvä, oikein hyvä. Olen ymmälläni; olenko yhtäkkiä kirjoittanut romaanin, joka räjähtää käsistä pois. Nopeammin kuin suunnittelin. Olin varannut sille aikaa, liikaa aikaa, vielä yli vuoden, olin saanut siihen apurahaa, ja nyt ennen kuin olen apurahaa ehtinyt käyttää, se onkin saanut varjoja ja käsiä. Sen takana juoksee tukka. Sen takia otetaan yhteyttä ja sanotaan: palaamme asiaan. Tosin ehkä se unohtuu lomalla. Ehkä palaaminen on ei.

Pyylevä junavirkailija polttaa laiturilla tupakkaa. Minä tunnen hänet jostakin. Juna ei lähde varmaankaan aivan pian. Ihmiset seisovat käytävillä, kun paikat eivät riitä. Minä istun, ikkunapaikalla pöydän ääressä, jaloissani kassi, siellä sihisevää vettä, antipastisämpylä. Syön sen vasta, kun tulee kunnon nälkä.

Huomenna on hääsyntymäpäiväjuhlat. Iloitsen ihmisistä, joita siellä tapaan. En jaksa enää koskaan riipiä itseä irti. Se sattuu, ja aina jää jonkinmoinen lauma tuttua elämää taakse. Nämä tutut, jotka huomenna löytyvät, ovat osa minua ja R:ää, ja tuolla sivulla on vanha junasilta, ruskea, muratin piirtämä. Tästä tuli pitkä teksti. En osaa lopettaa ajoissa.

Iloista viikonloppua, ilman kuvia tällä kertaa!

11 kommenttia:

  1. Moi Helmi-Maaria!

    Ihanaa jos uudesta romaanistasi kiinnostutaan kustannusalalla! TOIVOTAN SILLE JA SINULLE PARHAINTA ONNEA.<3333

    VastaaPoista
  2. Onnea uudelle kirjalle!
    lisäksi:
    TÄMÄ ON KUTSU. tule ja tutustu pieniä sanoja / sivulla ketjujännäriin Varjojen saari.
    Jos haluat osallistua mielikuvitukselliseen tarinaan, laitathan kommin, että tiedän. Ketjujännäri on meidän blogikirjoittajien yhteinen projekti, olen itse vain alustanut tarinan, kutsutut jatkavat.. Toivon että osallistut. Tule ja tutustu, laita kommiin jos osallistut ja toinen kommi kun teksti on valmis.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa hyvältä, erittäin, erittäin hyvältä. siis kustantamojen kiinnostus, jo oli aikakin! Ja tulikärpäset ovat myös kauniita, kävimme iltaisin Tolfassa kävelyllä niitä ihailemassa milloin eivät lennelleet makuuhuoneen ikkunan takana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat todella mystisiä otuksia. Kerta kaikkiaan :)

      Poista
  4. Oi, tosi hienoa, että olet saanut noin lupaavia viestejä. Toivottavasti odotus palkitaan!

    VastaaPoista
  5. Kun kyytiisi istahtaa, ei malta (lukemista) lopettaa. On sulla vaan semmoinen imu, veto ja taito.

    Peukutan niin että!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, onpa niin kivasti sanottu, että ihan hytisyttää :)

      Poista
  6. Oi. Kustantamoviestin johdosta. Peukut pystyssä ja pieni rutistus täältä.

    VastaaPoista