torstai 26. heinäkuuta 2012

Finnen von Sinnen lukupinossa myös

Eilisillan myöhäinen koulutus osoittautui erittäin antoisaksi. Haluan oppia aiheesta nimeltä Process Communication Models lisää. Kyseessä oli sellainen motivointiluento, missä tutustuttiin kuuteen eri persoonallisuustyyppiin ja siihen, mikä näitä tyyppejä motivoi, ärsyttää, stressaa jne. Aihe on suorastaan kultainen arkku sisäiselle a) opettajalleni ja b) kirjailijalleni.

Sain viikko sitten kukkalahjan. En R:ltä tosin, mutta sainpas!
Kuten useimmiten, en tietenkään olisi millään malttanut istua kolmea tuntia (onneksi vain kolme, piti olla neljä!) aloillani ja kuunnella. Jalat rummuttivat, käsi piirsi kukkia paperiin, silmät viuhtoivat pitkin kattoa, kelloa, ulko-ovea. Mutta jaksoin silti. Osa asioista tosin meni ohi korvien; pystyn keskittymään paikalla olemiseen useimmiten niin, että livun muihin maailmoihin. Pääasiat kuitenkin tulivat selviksi ja nyt minulla on rakennuspalikoita henkilöhahmojen luomiseen (sekä sosiaaliseen työhöni!). Voisin kirjoittaa aiheesta postauksen, kunhan olen siihen tutustunut paremmin lukemalla pari opusta ja saamalla lisäkoulutusta.

Herman Kochia lempilakanoissa.
Sen jälkeen ymmärtänen lähes kaikkia ihmisiä ja heidän tapojaan suhtautua asioihin paremmin. Heidän tekemisiään, heidän reaktioitaan, toivotaan että pystyn. 

Siihen asti sukeltelen. Herman Kochin sivuissa olen edennyt puoleen väliin. Romaani "Eingerichtet" vaikuttaa oikein hyvältä. En ole pystynyt kirjoittamaan; tarvitsen enemmän kuin tunnin tai puoli tuntia, jotta voisin. Tänään teen vain puolikkaan työpäivän; hankin vapaata, sillä aloin olla niin umpipuhkipoikki, hyvän työpaikan tunnistaa siitä, että vapaata saa, kun todella tarvitsee; ehkä vihdoin jaksan kirjoittaa iltapäivän verran.

Kirjoja jonossa. Osan olen jo lukenut, mutta aikoja sitten. Luen uudestaan.
Olkoonkin, että tänään menevät tehdyt ylitunnit - joita yritän säästellä lokakuuta (= Suomen reissua) varten. Olisihan noita lomapäiviäkin vielä, mutta ne kuluvat elokuussa ja sitten vuodenvaihteessa New Yorkissa ja Floridassa. No...ennen joulua saan kyllä neljän päivän verran ylitunteja, sillä paiskin erään työkaverin vuorot silloin. Tunnustus: kyllä, aika järjetön ikävä vielä vuoden takaista pitkää, opettajan kesälomaa ja kaikkia niitä herkullisia lomia, joita silloin oli. Ei tarvinnut laskea, milloin lomailee ja kuinka monta päivää.

No, elokuussa sentään voin heittäytyä taiteilijaksi. Kirjapinokin odottelee, houkuttelee, mutta epäilen, että enemmän kirjoittelen kuin luen sitten kun todella voi keskittyä, sisälläni on matalapainetta ja mikä pahinta; ei voi sataa ulos ennen kuin avaan oven tai raotan ikkunan. Räjähdysaltista, siis.

Hauskaa torstaita kaikille täältä Münchenin kuumasta huumasta. 

2 kommenttia:

  1. Upeaa että kehität itseäsi sekä ihmisenä että kirjailijana.<3333

    Sinusta löytyy vaikka mitä, Helmi-Maaria, ja sehän on rikkautta!!

    Kivaa ja antoisaa loppuviikkoa ja viikonloppua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijana on pakko kehittää, tietenkin, ja täällä toisen maan uumenissa myös ihmisenä, jos tahtoo koulutusta vastaavaa palkkaa :) Kiitos sitä samaa sinulle!

      Poista