keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Hei me lennähtelemme!

Tänään töissä vastaan tupsahti pannukakkujen tuoksu ja silmiin asti sattuivat sininen, punainen, valkoinen. Toinen työtovereistani on kotoisin USA:sta. Joten juhlin ensimmäisen kerran hurjassa elossani aivan väärän maan itsenäisyyspäivää. Oli huisia. Pannukakkuja, vaahterasiirappia, itsetehtyjä burgereita.

Matkalippu kourassa katselen vanhoja, tuoreita matkakuviain. Riva del Garda.
Ja kun tulin kotiin (siivoamaan), sain (liian kauan) odottamani lähetyksen hevostarvikeliikkeestä; ratsastushousut, kypärän, hanskat, saappaat ja sukat. En voi heinäkuussa enää muuta ostella, sillä ratsastustarvikkeet syövät lommoja kukkarooni, mutta olen iloinen. Sitä paitsi vehkeet maksavat täällä varmaan kolme kertaa vähemmän kuin Suomessa. Ja (vielä kerran) sitä paitsi en haluaisikaan näillä ilmoilla ostaa muuta. Tämä kaupunki turisee. Ihan on täynnä. Kierrän keskustan kaukaa vielä pari kuukautta.

Niin. Olen jotenkin kai kasvanut; jakanut nettopalkan kolmeen osaan: elämiskustannus-, ostos- ja suolisto-osaan. Suolisto-osahan sitten sisältää kaikki suolistoa kiertävät asiat ruuasta juomaan. En ole ennen jaellut mitään näin. Suomessa asuessa (ja työskennellessä, niisk, ikävä opettajan lomia!) kulutin kuin hyeena. Nyt on pakko laskea pennit. Mikä on oikein hyvä. Tosin R tietysti luksustuttaa elämääni. Mutta kulutan vain tarvitsemani verran, vain siihen, mihin todella haluan. Kuten matkoihin. 


Kuten juuri ostamiini New Yorkin lippuihin. New Yorkissa vietämme viikon. Sitten liikahdamme alas Floridaan kahdeksi viikoksi. Sitten joulu- ja tammikuussa. Koko höskä maksoi 555 euroa. Olen ymmällä. En ole ennen maksanut eri mantereiden välisistä lennoista noin vähää. Pitäisi vielä varata huokeat majoitukset.

Kuumeisesti yritän löytää myös sopivia lentoja Suomeen, mutta pahalta näyttää, on näyttänyt jo kuukauden verran. Äitini täyttäisi pyöreitä, elokuu ilmeilisi taustalla; olisivat juuri tummuneet yöt. Mutta tällä hetkellä on pakko sanoa, että saatan jättää väliin. Taannoinen hautajaisreissu vei Suomi-budjettini. Siellä käyminen on aina niin tuskaisan kallista.

Veronaistelua.
Joka tapauksessa olen puhdistanut kotimme, olen menemässä eteenpäin, kirjoitin runon, hankaan hikeä poskilta. Ja ylihuomenna saapuu naurunelikko. Lukioajan ystäväporukka. Joka ehti tässä vuosien saatossa jo hajotakin, mutta nyt näyttää siltä, että haavat häipyvät. Vietämme pitkän viikonlopun yhdessä. Täällä, kesässä, sadesääennustuksetkin ovat jo muuttuneet aurinkoa kohti taipuneiksi. 

Nyt laittaudun sänkyyn muistikirjan kanssa. Jotenkin on inspistä, en osaa enää pitää kirjoitustaukoa. Tulevat vain kuvat, ajatukset, puhallan ne pois, syljen ranskalaiselta parvekkeelta ohikulkijoiden niskaan ne. Hyvää yötä.

6 kommenttia:

  1. hauska jaottelu, tuo palkkasi...

    onni että pääsette lentelemään ja matkustelemaan kuin taivaan linnut!!

    rattoisaa ja onnellista kesää teille molemmille.<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, sitäpä se onni muun muassa on :) Kiitos samoin, kesäsäitä myöten!

      Poista
  2. Ihana matka teillä tiedossa,molempiin entisiin asuinpaikkoihini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta sittenhän alan pommittaa sua matkavinkkien toivossa ;)

      Poista
  3. Onpa ihana kuva Gardalta...

    Minä en ikinä löydä edullisia lentoja. Rangaistus varmaan siitä, että mieluiten matkaan omalla autolla, laivoilla ja junilla;-)

    Suloista suvea sinulle, Helmi-Maaria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kivointa on matkustaa junalla tai laivalla. Autollakin. Mutta joskus löydän hyviä lentotarjouksia. Kiitos samoin, Leena!

      Poista