maanantai 9. heinäkuuta 2012

Korkeuksissa jälleen

Kaikki viikonloput huljuvat ohi nykyään kuin istuisin saavissa ja loiskisin vedet ympäriinsä huomaamattani. Sitten istua töllötän siellä pohjassa ja ihmettelen, mihin pisarat katosivat.

Kotkanpesän perspektiivistä perussettiä...
Ystävät ovat vielä täällä, lähtevät iltapäivällä, sitten iskee taas se haikeus mikä iskee aina kun jokin lähtee tai jättää jäämättä. On ollut vauhtia ja huipennusta, pala vuorta, 120 euron sakko Itävallassa (siksi, että emme maksaneet tietullia, koska emme ylipäänsä aluksi ymmärtäneet, että käväisimme Itävallan puolella ja vieläpä moottoritiellä..), Hitlerin kesäasuntoa, valkoviinischorlea, skumppa-aamiaista, nähtävää, itsellekin, dirndlit päällä leijumista, on ollut myös hyvää sananvaihtoa.

Pilvessä. Tai siis pilvi tuli päälle ja peitti pesän.
Eli siis en ole ehtinyt nukkua kunnolla tai keskittyä (muuhun kuin hetkeen). Äsken kävin juoksemassa joen varressa ja huuhdoin unet pois. Tytöt nukkuvat. Minä olen siivoustuulella, pesen pyykkiä, pesen likaisia laseja, jotka menisivät koneessa rikki, katselen vaelluskuvastoa. Menen treffeille R:n kanssa neljän tunnin päästä, ostamme loputkin välttämättömät vuoristovarusteet; ensi viikonlopun nukun jossakin epämääräisessä kohdassa ja pelkään karhuja, susia, pelkään maanvyörymää. 

Mun jätski ei sun.
Menemme siis vuorille, yöksi asti, tosin ehkä nukumme leirintäalueella, koska täällä Saksassa ei saa nukkua missä tahansa. Eilen kävimme myös laella. Kotkanpesä, eli siis Hitlerin kesäasunto 1800 metrin korkeudessa, kuulostaa houkuttelevalta, mutta ei nähtävyytenä ole moinen. Maisemat ovat kuitenkin huikeat, loistokkaat, sielu lepää, oi. 

Huomenna jatkuu sitten arki tai alkaa taas, jatkuu se jo tänään iltapäivällä, mutta on paljon tehtävää ja kirjoitettavia lauseita, eräs ystävistä vie kirjastonkirjoja takaisin Helsinkiin, niistä on tullut sakkoa enkä muista miten päin ollaan kun tehdään lain mukaan asiat, ja teen luultavasti historiaa itseni kanssa ja ehdotan Ntamolle jotakin, mitä pelkään, sillä luulin haudanneeni herkät hetkeni.


Salzburgissa ennen kahvila Sacherissa istumista kakunkuvat silmissä.



2 kommenttia:

  1. ihanat näkymät, helmi-maaria.<3333

    leppoisaa viikon alkua sinulle.<333

    VastaaPoista
  2. Juu, olivat kyllä maisemat aivan todella hulppeat! Kiitos samoin!

    VastaaPoista