sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Olen tänään sisältä puhdas!

Nyt taidan vihdoin tietää, mitä rafting on. Eikös se ole koskenlaskua? Ainakin siltä tuntui tänään. En voi muuta huokaista kuin että meillä oli aivan loistava päivä. Siis kerrassaan mainio. Aamulla lähdettiin yhdeksältä ajamaan kohti Itävallan Haimingia, satoi kaatamalla vettä, ukkosti; nauratti; näinkö tässä kaatosateessa sitten viiletetään jokea alas. 

Laakson pohjalta katsottuna haluan asua rinteessä.
Yhdeltätoista olimme perillä, aurinko lipui pintaan. Kuumuus täytti laakson. Pilvet kelluivat yksittäisinä rypäleinä rinteillä, minä rakastan Itävallan puoleisia vuoria, maisemia, korkeutta. Sinne pääsee ajamaan myös pikkuteitä pitkin, jolloin ei tarvitse maksaa tietullia ja jolloin maisemat tappavat epäilyksensiemenet itse kunkin mielestä.

Pilvivyöry.
Puoli kahdeltatoista liimauduin märkäpukuun. Tuntui hieman iljettävältä, märältä toisen käyttäjän jäljiltä, haisi hieltä, mutta heti kun ajoimme viisitoista kilometriä sinne päin, hyppäsimme minibussista maahan, joka oli ruskeaa ja mutaa, kannoimme kumiveneen rantaan ja loiskahdimme veteen, unohtuivat pienet epäkohdat.

Irvistysleuka.
Menimme kuohujen läpi, meloimme menemään, hypimme välillä veteen, yritimme päästä takaisin veneeseen (en kyllä päässyt ilman apua!), teimme erikoisia temppuja oppaan käskystä, törmäilimme toisiin veneisiin, minut istutettiin keulaan keskelle pahoja virtoja, piti taiteilla pysyäkseen kyydissä, nielin mutaista vettä, yskin silmillä, mitkä maisemat, mitkä maisemat. 

Grrrrrr.
Suosittelen lämpimästi vuoristojokilaskettelua. Sielu lepää, silmätkin. 

Lopuksi käväisimme syömässä jenkkityylisessä road-ravintolassa, ja koska olo tuntui kotiin tullessa energiseltä, heitin 26 kilometrin pyörälenkin (tällä kertaa siihen meni tunti..torstaina olin nopeampi pidemmällä matkalla) ja R kävi juoksemassa. Mikä ihmeellisen urheilullinen, mestarillisen maalauksellinen päivä.

Epäirvistysleuka.
Ihanaa lojahtaa sohvaan ja oikoa jalat. Kauneutta ensi viikkoon!


PS. Olen kirjoittanut (mielestäni) valtavia runoja. Sellaisia onnistuneen oloisia. Peräti viisi kappaletta!

8 kommenttia:

  1. Hui, kuinka olet rohkea! Mutta kirjailijan kuuluukin kerätä kokemuksia ja elämyksiä, joita sitten voi välittää toisille. Tunnustan kuitenkin jänistäneeni omasta rafting-mahdollisuudestani kuusi vuotta sitten. Onnittelut viidestä onnistuneesta runosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä välillä vähän pelotti, etenkin kun putosin pari kertaa, mutta hauskaa se oli :D Jos saat vielä mahdollisuuden, suosittelen voittamaan pelon!

      Poista
  2. (Itävallan) vuorimaisemat ovat tosiaan ihanat! Aika hurjan kuuloista menoa, varmasti hauskaa!

    Hahaa, onpa sinunkin kuvaasi eksynyyt lyhtypylväs ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä melkein yhtä hullua kuin vuoristoradoissa :)

      Poista
  3. Hienoja elämyksiä!

    Oikein ihanaa viikkoa sinulle, Helmi- Maaria!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä elämyksellistä! Sinulle myös huisia viikkoa!

      Poista