maanantai 23. heinäkuuta 2012

Valintoja edessä, teenköhän oikein...

Toisella lailla ajateltuna en ollutkaan viikonloppuna Rostockissa, vaan Warnemündessa sekä paikkakunnalla nimeltä Bad Doberan. Vaikka matka oli pikainen, ehdin istua Itämeren hiekassa, ehdin kuurata kasvoja pohjoistuulessa, palella mäntyjen katveessa, sukeltaa mansikkaparatiisiin, missä kaikki oli silkkaa pelkkää ehtaa mansikkaa (menkää ihmeessä ohiajomatkalla tuonne!), ehdin lukea (kuten mainittua) Umberto Econ Ruusun nimen loppuun, ehdin nukkua 8 tunnin yöunet. Ehdin myös seisoa 5 minuuttia Berliinissä, nähdä päättömästi juoksentelevia kesyhköjä hiiriä bensiiniasemalla, puhua saksaa kuin eläin. 

Itämeri Saksan käsissä kylmä katse vilustun.
Olen yllättynyt; ymmärrän nykyään 98 % kaikesta. Me riitelemmekin jo saksaksi. Englanti ei luonnistu R:n kanssa enää lainkaan, vaikka se oli vielä vuosi sitten pääkielemme. Sanavarastoa täytyisi (kuten aina on hyvä) laajentaa. Hankinkin tänään synttärilahjaksi saamallani lahjakortilla kaksi romaania, molemmat saksankielisinä, Thomas Mannia ja Herman Kochia. Aloitan luku-urakan heti.


On laitettava elämä painoon. Minulla on itsevarma olo kirjoittajana; vaikka aikaa ei ole, en panikoi juuri nyt. Aikaa tulee viimeistään kolmen viikon päästä, jolloin jään lomalle. Aikaa on silloin paljon, sillä monen sattuneen syyn summana en pääse Suomeen, sittenkään (tuotan suurimman pettymyksen äidilleni, mutta toivottavasti äitiä lohduttaa se, että pettymyksenä tämä on suurensuuri itsellekin!), en pääse ennen lokakuuta.

Mansikkamaassa oli myös maailman suurin kannunäyttely.  Nauratti: miten voi olla kannunäyttelyjä olemassakaan!
Minun on pakko miettiä, kirjoitusitsevarmuudesta huolimatta, mitä haluan täällä elämältä. En halua näin pienellä palkalla sinnitellä paria vuotta kauempaa, en tällä koulutuksella ja työkokemuksella varsinkaan, vaikka pidänkin työstäni, työkavereistani, työnantajastanikin. En pystyne kokopäiväkirjailijaksi ikinä, vaikka sellaiseen ilmaantuisikin mahdollisuus. Tarvitsen sosiaalista elämää niin paljon, virikkeitä; haluan jotakin samankaltaista kuin Suomessa äikänmaikkana oli. Opetustyö ja kirjoitustyö tanssivat käsi kädessä.

Warnemünden silkkitie, kengät piti riisua, pehmeässä astua.
Joten olen hakeutumassa viimeistään vuoden vaihteessa opiskelijaksi - töiden ohella. Verkkoyliopistossa voin opiskella sitä, mikä tällä hetkellä kiinnostaa eniten: sosiaalipedagogiikkaa. Tahdon tehdä töitä (ongelma)nuorten parissa. Toinen vaihtoehto on hakeutua kääntäjäkoulutukseen, mikä olisi edukasta, sillä taustalla on 1,5 vuoden käännöstieteen opinnot ja venäjän kielitaitoa 12 vuoden ajalta. Jos kieliyhdistelmänä olisi saksa, suomi ja venäjä, pötkisin jo pitkälle. Katsotaan, kuinka käy, kunhan tieni taas valitsen.


On myöhäistä hakea tänä kesänä normaaliin yliopistoon, mutta sepä antaakin minulle aikaa oppia tämän saksan paremmin, vaikka täytyy hykerrellen myöntää, että osaan sen lähestulkoon niin hyvin kuin pitääkin. Yllättävää; luulin, että tähän tasoon saakka sinnittelisin täällä kaksi vuotta vähintään, mutta kiitos R:n ja täkäläisten tuttavien olen jo nyt tässä. 

Kavereitakin ehti tavata, ehti tanssia nuotiota kohti.
Täällä on sydänkesä, lämmintä kylmän jälkeen. En jaksa urheilla, vaikka en olekaan ehtinyt 4 päivään lenkille. Huomenna ratsastan, ihanaa, keskiviikkona on töiden jälkeen koulutustilaisuus, torstaina ratsastusta, perjantaina jalat kohti kattoa. Ei aikaa siis tekstille, mutta tuolla se muhii ajatuksissa. Ratsastaessa pyrkii pintaan; voin meno- ja tulomatkalla kirjoittaa muistikirjaan sanarykelmiä ja aivastella.

Ihmeellisen tyyni olo. Olen harmoninen nainen, kuten 30-vuotiaana tuleekin olla, harmoninen tänään, onneksi edes, sillä sellainen en ole läheskään joka päivä.

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta nuo kääntäjän hommat. Toivotan sinnikkyyttä opintoihin ja vähän onneakin uravaihdokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pelottaa jo työmäärä, etenkin kun aion myös kirjoittaa tätä elämänikirjoittamista samalla, mutta eiköhän kaikesta selviä kun vähän panostaa :)

      Poista
  2. Kiva kuulla, että koet itsevarmuutta kirjoittajana, olet oppinut hienosti saksaa, ajattelet tulevaisuutta ja tunnet olosi tyyneksi ja harmoniseksi.

    Ammatillisia asioita kannattaakin miettiä ja etsiä sitä itselle parasta vaihtoehtoa. Minusta tuntuu, että sinusta tulisi erinomainen kääntäjä. Ja kun on jo taustalla alan opintoja, niin mikä ettei.

    Kaikkea hyvää ynnä aurinkoisia päiviä täältä epävakaiden säiden Itä-Suomesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin..harmillista, että yliopisto-opintojen ja työuran päälle pitää vielä miettiä uusia opintoja ja työuraa, mutta eipä tässä muukaan auta, mikäli tahdon täällä Saksassa loppuelämän telmiä. Sitä paitsi mielenkiintoistahan uuden oppiminen on :) Kaunista kesää sinnekin, armaaseen Itä-Suomeeni, minne on taas kova kaipuu!

      Poista
    2. On se tosi harmillista. Minähän olen ihan samassa tilanteessa.Työura koostuu erilaisista pätkätöistä, kuten tutkimuksen teosta, opettamisesta, kirjoitustöistä sekä arkisto- ja kirjastohommista. Ja jotta oikeasti saisin pidempikestoisia hommia tai jopa vakituisemman pestin, niin aloitin pari vuotta sitten informaatiotutkimuksen opinnot. Aika näyttää, oliko valinta hyvä ja mihin se minut johtaa. En kuitenkaan usko, että mistään opinnoista tai töistä olisi sinällään mitään haittaa, vaikka välillä olenkin miettinyt, oliko järkevää tohtoroitua tällaisena aikana, kun tohtoreista on ylitarjontaa. Nuorempana olisin toki voinut tehdä erilaisia valintoja, jos olisin osannut ennustaa tulevaa, mutten tietenkään silloin tiennyt, millainen maailma on tänään. Ja en olisi tämä minä nyt ilman kaikkia näitä polkujani.

      Rohkeutta ja tyyneyttä edelleen! Ihanassa Itä-Suomessa paistaa nyt aurinko. Aikaisemmin aamulla satoi rankasti.

      Poista
    3. Niin, eihän sitä nuorena edes ole varma, mitä lopulta haluaa, joten vaikea on aavistaa, mikä valinta on oikea. Toivottavasti sullekin ura-asiat selkenevät :)

      Poista
  3. kiva 'kuulla' että elämä alkaa loksahtaa oikealle paikalleen:)))

    oikein antoisaa viikon jatkoa, HELMI-MAARIA.<3333

    VastaaPoista