tiistai 24. heinäkuuta 2012

Yhteistyötä pienen pojan kanssa

Ratsastin tänään liian kauan, eksyin baijerilaiseen metsään; lopulta vain hevosen ansiosta pääsin takaisin tallille. Pelkäsin jo, että tässäkö tämä nyt oli. Minun lukuni näissä sivuissa. Että näinkö minä ja ruskea hevonen ratsastamme pimeään saakka, putoamme johonkin loukkoon, etenkin kun joka puolella sattuu olemaan jyrkkiä pudotuksia, alamäkiä ja ylämäkiä, upottavia mättäitä; jäämme kyydeistä pois.

Minisammakko viime viikolta!
Mutta annoin löysät ohjat, annoin tamman määrätä suunnan lopulta, paarmat kiusasivat sitä ja minua säälitti. Pääsin kotiin äsken. Olen riepu. Tein kasviksista mössöä, pilkoin sinihomejuustoa sekaan, tuoksun hevoselta ja heinältä ja oletan, että loppuviikosta ei sada. On kuumaa ja helleaalto ja minun tekisi mieleni saunaa.

Harjoittelen asioita mielessäni, kun paperilla ei ole aikaa. Harjoitan kielitaitoani. Luen saksaksi. Luen ja kirjoitan englanniksi. Olen saanut jo palautetta englanninkielisestä blogistani monelta, vaikka siellä ei lukijamäärä olekaan kuin minimaalinen, mutta rohkaisevaa on saada säkenöivää palautetta niiltä, jotka eivät mm. romaanejani voi lukea kielimuurin takia. 

Näkymiä viime viikon leiriltä.
Eikä tämä ole tyhjää puhetta tämä on helmeilyä. Menen nyt sänkyyn, selaan ensin blogeja, sitten menen sänkyyn todella ja jatkan Herman Kochin lukemista saksaksi. Riemastuttaa, kun ei takkua. Kun osaan ja vielä nopeasti. Ai niin ja mikä hirmuinen uutinen: olen alkanut sepustaa yhtäkkiä töissä päästäni lastensatua. Lapset mankuvat jokaisessa hetkessä lisää tarinaa. He kiljahtelevat, kun tulee jännittävä kohta; he nauravat, kun tapahtuu kummia. Eräs poika, oikea lahjakkuus, päätti kuvittaa kertomukseni. Tuli tippa linssiin, kun se vain toi tuon kuvan eteeni ja sanoi, että voisimmeko yhdessä tehdä sen kirjaksi. Miten hieno kuva, eikö. 

Lahjakkaan päiväkotilapsen kuvitusta tarinallein.
Pitänee kai kirjoittaa mokoma kertomukseni joskus paperille...? Että jos vaikka kerran tulisi ulos jotain, joka olisi lasten asiaa, saksan kielellä vielä kaiken lisäksi. Runoja on tullut myös. Sanoja lähinnä, säkeitä. Sullon ne kokonaisuuksiin kunhan ehdin.

8 kommenttia:

  1. Oi ihanaa! Sinulla on kuvittaja valmiina! :-)

    Pelottava tuo ratsastusmatkasi! Siitä tulisi oivallinen novelli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin..voisin kai kehitelläkin tekstiä mokomasta :D Ja kyllä, kuvittaja on valmiina :D

      Poista
  2. onnea toiselle blogillesi, helmi-maaria.<333

    luin sitä jonkin verran!

    hyvää jatkoa töillesi ja harrastuksillesi.<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toinen blogini on vähän ei-niin-tekstintäyteinen..päivittelen sitä harvakseltaan ja harjoituksen vuoksi :)

      Poista
  3. Onneksi pääsit kotiin! Eksyminen on pelottavaa. Tuo eläinten suunnistusvaisto on kyllä ihan käsittämätön.
    Upea kuva, ja kuvasta päätellen jännittävä tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Koirat ja hevoset ainakin taitavat osata tiensä vaikka mistä umpimetsästä! Ja kyllä, kuva on loistava. Poika ehti jo tehdä VIISI kuvaa. Tiedä häntä, montako tänään tekee :D

      Poista
  4. Onneksi hevonen kotiutti sinut ja itsensä :)

    Ohhoh, taitava nuori kuvittaja tosiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, onneksi! Ja kyllä, kyseinen poika on aivan uskomaton piirtäjä!

      Poista