perjantai 3. elokuuta 2012

En ottanut kuvia eilen, en tänään

 
Anna oli kokonainen kun veitsi nousi silmien tasolle ja välähteli, hän oli kokonainen vaikka järjetön miekka viilsi ihoa olkapäässä.
En voi enää tuhota ei tämä ole minun syyni, hän heitti veitsen nurkkaan kun veri norui. Veri norui norui norui kuin etsintäpaikka se valui ja jos viiltää tulee haava.
Jos tulee haava tulee arpi.
Jos tulee arpi tulee katumus tai juhlan aika, ja nyt oli juuri se.

R täyttää tänään vuosia. Illalla juhlitaan. Se haluaa Isarin varrelle grillaamaan, mutta tällä hetkellä ulkona sataa saaviotteella. Herätän sen tunnin päästä, annan lahjani, ostin lennot New Yorkista Orlandoon muutamia aikoja sitten, ja ajattelin, että lentäminen USA:ssa on halpaa varmaankin siksi, että siellä ei ole väliä. Tai siis sellainen käsitys minulle on kehittynyt, että siellä ruoka- ja autoteollisuus ovat rakentaneet ihmisestä ympäristöä kohtaan välinpitämättömän. Ja mikä edes olen puhumaan, kun lennän niin usein itsekin.

Heräsin äsken raaputtamaan Pintanaarmuista höttöä pois. Eilen poistelin 32 liuskan verran roinaa. Kolmen tunnin päästä alkavat työt. Sadepäivinä ei huvita. Pääsen kuitenkin aikaisemmin pois, kun kerran olin maanantaina ylipitkään ja ylipäänsä. Mitä mieltä muuten olette tästä aiheesta, kirjojen "tuottamisesta", mihin kirjailija Tero Hannula ottaa blogissaan kantaa? Olen ujo, kun siellä mainitaan minutkin, mutta postauksen aihe on keskustelun arvoinen.

Hauskaa päivää! Kohtaillaan.

PS. En malta olla antamatta makupaloja Pintanaarmuista tästä lähtien silloin tällöin: 

Hän oli sokea ja kuuro, kouristuksen oma. Eikä se jäänyt siihen.
Hänen kätensä, jotka tekevät.
Hivelin hänen lämpimiä hiuksiaan, suutelin kylmää poskea. Muistin, miltä hän näytti paljon pienempänä, joskus lapsena, jolloin en tuntenut hänestä mitään, jolloin en edes tiennyt, että hän oli olemassa.
Siinä minä pidin häntä kuin lasta, pidin häntä kuin aikuista naista ja neljäkymmentä vuotta lisää. Meidän silloinen hetkemme: hauras virta lempeää tuulta.
Ja kuten usein tapahtuu: meidän hetkemme särkyi.
Minun häneni särki meidän hetkemme.

2 kommenttia:

  1. Sain sen käsiyksen, että Tero Hannula arvostaa sinun paljon sinun käyttämääsi kieltä, mutta nähtävästi kustantamojen ja monien lukijoiden mielestä kirja juoni onkin tärkein aspekti.

    Oikein hyviä synttäreitä 'miehellesi', ja iloista viikonloppua teille molemmille!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sen käsityksen sain minäkin :) Kiitos, hyvät olivat synttärit! Ja viikonloppu vaikuttaa myöskin oikein ihanalta.

      Poista