maanantai 13. elokuuta 2012

Hengissä sittenkin ja lisää voisin haluta!

Voi huikeus! Minulla on jalat rikki ja päässä sekamelskaa. Kirjaimellisesti. Sitä paitsi meinasin kuolla kivivyöryyn ja pudota 2300 metristä kuiluihin. Mikä tykyttävä viikonloppu takana! 

Maisemia Krünin ja Mittewaldin välissä.
Menimme autolla (kesti vain tunnin koko ajomatka!) vielä etelämpään. Lauantaina teimme kevyen vaelluksen alhaalla vuoristolaaksossa, mutta voi kamala, miten tulikaan pelättyä hengen puolesta sunnuntaina! Apua. Menimme mustalle, eli vaativalle, vaellusreitille. Se oli korkeintaan 2300 metrissä, eli ei mitenkään hengityksellisesti raskas, mutta kääks. Ei se mikään vaellusreitti ollut. Se oli kiipeilyreitti (vaikka kiipeilyreitti siellä oli vielä erikseen), jolta me kaiken lisäksi eksyimme puoleksi tunniksi ja olimme joutua kivivyöryn valtaan. 


Hiukankos tätä tyttöä pelotti! Onneksi pelastimme itse itsemme loikkimalla turvaan kuin gasellit, tai oikeastaan loikkiminen oli mahdotonta, kun jyrkästä rinteestä ei saanut mitään pitoa, joten ehkä mieluummin hyväksyimme tien kuin hämähäkit. Ainakin minä tarrasin vuoreen kiinni niin.


Ei olisi millään pystynyt kulkemaan viimeistä kolmea tuntia, mutta oli pakko. Jalkani ovat verillä. Rakastan vuoristoja, mutta uudet kengät on ostettava. Sitä paitsi jäädyin la-su yön teltassa. Nukuimme 900 metrin korkeudessa leirintäalueella, ja kyllä, siellä oli kylmä, vaikka päivällä hivottiin hellettä. Joten en ole oikein nukkunut ja lisäksi olen rampa. Mutta onnellinen rampa, kuinkas muutenkaan. Noista matkoista saa niin kovin paljon irti!


Tänään on viimeinen työpäivä ennen lomaa. Heppailua tiedossa myös, joten en ehdi kirjoituspuuhiin. Huomenna sitten, huomenna aloitan tuhannen tulimmaisen vauhdilla kirjailijan elämän. Kuulautta elokuuhunne!





10 kommenttia:

  1. Huikeat maisemat! Ei ollenkaan ihme, että olet tykästynyt tuohon alppielämään.AP

    VastaaPoista
  2. Kerrassaan komeat maisemat - päästäpä taas kerran itsekin Alppimaisemiin tai miksei muuallekin vuoristoa kokemaan!

    Olit rohkea 'mustan reittisi' kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin oikeastaan aika pelkuri. Kiljuin ja muuta :D Mutta rohkeata oli se, että kuljin reitin loppuun asti ja harpoin siellä alas luisuvien kivien päällä. Ja se, että otan vielä uusiksi, mutta kypärän ja turvavaljaiden kanssa.

      Minäkin tahtoisin kokeilla muita vuoristoja. Norjassahan on kanssa tosi kaunista. Haluaisin Himalajalle asti.

      Poista
  3. Etsit oikeata extreme-urheilua, Helmi-Maaria!<3

    Luin selostustasi sydän kylmänä, tuossa voi käydä huonosti, en kehoita jatkamaan näin rajua kiipeilyä...

    Sorry, että sanoin, mutta minua pelottaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En enää ilman kypärää ja valjaita mustalle reitille lähde, ellei ole varmaa, ettei siellä tarvitse kiivetä :) Mutta kyllä aion silti vuoria vielä koluta, pian jo uusiksi! Kyllä minuakin pelotti. Kävi mielessä kaikki maailmanlopun ajatukset, etenkin kun kännykässä ei ollut virtaa, jotta olisi apua voinut soittaa...huih.

      No, elossa ollaan ja vieläpä hyvissä voimissa (jalkoja lukuun ottamatta).

      Poista
  4. Huikean upeat maisemat! Mutta hui hurjimusta, mikä kokemus. Ei kai tuo yhdessä kuvassa oleva polun tapainen ole se, mistä te kiipeilitte?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllähän se taitaa olla, jos samaa tarkoitat kuin mitä katselen :D Eikä tuo suinkaan ollut pahin. Pahimmista en voinut ottaa kuvia, kun keskityin pitämään itseni maankamarassa kiinni...

      Poista
  5. Mahtavat on maisemat! Hyvä että pääsitte ehjänä takaisin, hurjaa kokemusta rikkaampana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä juuri noiden maisemien takia kannattaakin heittäytyä hulluksi :)

      Poista