sunnuntai 5. elokuuta 2012

Pian kolminkertainen kirjailijatar!


Ja aviomies vertaili lasta ja Annaa: katso kuinka se liikehtii, sillä on sinun suusikin. Anna pärskähti jälleennoussut tomera: minun suuni ei ole noin julma.
Mutta Veikolla ei ollut synnytystuskaa alapäässä tai oksennusta suupielissä. Sillä oli varaa vertailla, on sillä varaa aina: voi Anna, älä viitsi, te kaksi olette perheeni. Ja Anna piti sitä sylissä, lasta piti kuin keittiöveistä. Mullasta olet tullut ja mullaksi painut takaisin, sinä vielä lahoat joku päivä. Sinä pieni. Sinä surullinen pieni.
Niin Anna sanoi sille, toukalleen. Katsoi ohi. 
Ja Veikko väänteli vieressä, lapsi oli Veikolle kaikki ja kaikki on vain aavistus myrskystä, Anna, katso, sehän avasi juuri silmät, mies odotti tuoreen äidin kupeessa kärsimätön. Katso nyt mitä olemme saaneet aikaan.
Mutta Annaa etoi. Että se imisi energiat, joisi tyhjäksi ja jäljelle jäisi vain ilmaa ja soluja kutistuneita, ei ei ei. 
Jäisi kolo, jäisi vajaus.
Ja siitä kasvaisi Veikon rinnalle suuri ja ne hutkisivat kaksin, Veikko ja verinen vauva! Ja Anna mitätöitäisiin ja hän olisi todellakin pelkkä tyhjyys josta ammentaa lisää tyhjyyttä, ei ei ei, hän upposi syvemmälle patjaan tai taas yhden vuonon hajotti. 

Tämän päivän brunssi. Nam. Nam. Nam.
Iloisia uutisia: Pintanaarmuja tulee hyvin, hyvin todennäköisesti Ntamolta ulos. Pitää vain sopia tarkemmin milloin, pitää tehdä silauksia. Leevi Lehto on ainoa kustantaja Suomessa, uskallan väittää, jolla on silmää ja silmiin tarvittavaa rohkeutta, käsitystä kauneudesta. Etenkin jos on kyse ns. marginaalikirjallisuudesta.

En vain ymmärrä, miksi osa kirjallisuudesta on luokiteltu marginaalikirjallisuudeksi. Tai oikeastaan en ymmärrä, mitä marginaalikirjallisuus on. Olen varmaan tyhmä. Kirjallisuuden maisterin pitäisi kai tietää, mitä minkin genren kirjallisuus on, mutta sanasta marginaali tulee mieleen vain matematiikka tai tyhjät, muutaman ruudun reunat kouluvihoissa.

Lähellä kotiani on järjettömän hieno koulurakennus, linnan näköinen, jonka kaide on taidetta!
Joka tapauksessa Pintanaarmuja on sellainen romaani, joka kustantajani mukaan "omintakeiselta" tyyliltäni parasta tähän asti. Joten ne, jotka pitivät Siljasta ja Maista tai/ja Minä rakastan sinua nuoresta miehestä, tahtonevat lukaista myös Pintanaarmut.

Yksityiskohta linnakoulun kaiteesta.
Olen innoissani. Hyvin innoissani. Täytyy ottaa heti yhteys Anniin, maalaustaiteen helmeen, jonka repertuaarista katson sopivan kansikuvan. Helpottaa myös se, että Tuulen tatuoima taivas on valmis. Viides romaani on kehitteillä, runoprojekti helisee, kynästä roiskuu....siitä roiskuu...veri.


Nimittäin KAADUIN eilen. Voitteko kuvitella. Ihan noin vain. Olin iltapäivällä kävelyllä, kamera kaulassa ja kännykkä kädessä, ja sitten yhtäkkiä paiskauduin asfalttiin, vaikka maa oli tasainen. Polveni on nyt epätoivoisen kipeä, pullea, rikki ihosta. Samoin nilkka. Käsistä ei vuotanut verta.


Pieni, noin kuusivuotias tyttö, oli ainoa silminnäkijä, ja hän kysyi, onko kaikki hyvin, voiko auttaa. Sellainen pieni, minua kaksi kertaa pienempi ihmisen alku tarjosi siinä apua, vaikka ei mitään olisi voinut tehdä, joten väänsin naamalleni hymyn ja sanoin, että ei mitään hätää, kiitos, vaikka kipu kivistikin kasvoja.


Sitten katsoin taakseni ja näin miksi olin kaatunut. Siksi, että joku älykääpiö oli jättänyt tielle sellaisia pakkausnaruja, muovisia, ja minä, toinen älykääpiö, kävelin omissa ajatuksissani katsomatta sen enempää jalkoihin, ja astuin muovisen narun sisään molemmilla jaloilla, ja siinä sitä sitten paiskauduttiin. Ennen kaatumista R kolhi nilkkaani ostoskärryillä (kivun kyynelet pursuivat kaupassakin, siis!) ja kaatumisen jälkeen kävelin kotona päin ovenpieltä, loukkasin käteni. Ihmeellinen sattumien päivä.

Aua!
Illalla kävimme ihanassa Westparkin amfielokuvateatterissa. Pidin oikein paljon kepeästä kokkauselokuvasta, jonka saksalainen nimi on Kochen ist Chefsache. Ranskalaiset ja saksalaiset elokuvat ovat yleensä hyvinkin katsottavia. Seuraavaksi on pakko nähdä Türkisch für Anfänger. Ja nyt minä menen maauimalaan ja luen.

30 kommenttia:

  1. Pintanaarmuja puolin ja toisin, siis.
    Mutta eipä kannattanut kuopata niitä kirjallisia sellaisia vielä - kova.
    Nuff said.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, eipä kannattanut :) Ja kyllä, naarmuilla ollaan, ties kuinka kauan!

      Poista
  2. Onpa hyviä uutisia, siis nuo kirjauutiset! Ntamaolla ollaan fiksuja. Tsemppiä stilisointiin!

    Sen sijaan kaatuminen ynnä muut sattumukset eivät kuulosta kivoilta.

    Hyvää sunnuntain jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks, stilisoinnissa tarvitaankin nyt hermoja. Ja jäntevyyttä. Kivaa maanantaita, sunnuntaita on varmaan enää turha toivotella :)

      Poista
  3. Ihanaa, että Pintanaarmuja tulee julki. Ja ihan loogista, että hankit myös jalkoihisi pintanaarmuja samana päivänä ;)

    VastaaPoista
  4. Onnittelut hyvistä kirjauutisista, ja samalla puhallus niille vähemmän kivoille pintanaarmuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, älä puhalla, sattuu :D Juuri käytiin skootteroimassa vähän Münchenin ulkopuolella ja tuuli pahoinpiteli pintanaarmujani aika kovalla kädellä :/

      Poista
  5. Jeeh, hyvä Ntamo, että omintakeinen teksti kelpaa. Nimittäin hyvä sellainen.Parantava puhallus fyysisiin naarmuihin:)

    VastaaPoista
  6. Kivalta kuulostaa, toivon kovasti onnea Pintanaarmuillesi (molemmille, toisille paranemista). Minulla on Minä rakastan sinua nuori mies lukupinossa, toivottavasti ehdin pian lukea sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olisi kiva kuulla, upposiko nuori mies lainkaan ;)

      Poista
  7. Onnittelut Pintanaarmuista ja pahoittelut niistä, mitkä kirjoitetaan pienellä peellä. Onneksi löytyy fiksuja kustantamoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, onneksi löytyy! Ja onhan noita muitakin fiksuja kustantamoja, jotka julkaisevat erittäin hyvää kirjallisuutta, mutta ehkä minä sitten olen siinä mielessä marginaalia, etten myy tarpeeksi noiden tahojen mielestä. Who knows. Joka tapauksessa olen iloinen Pintanaarmuista. En naarmuista pinnassani :)

      Poista
  8. Anteeksi nyt, että minulta pääsi nauru;-) R. ajaa tavantakaa ostoskärryllä jaloilleni ja olen uhannut, että seuraavalla kerralla, kun se tapahtuu 'minä mottaan'. Mulla on nilkat ihan sökönä. Tekeekehän R. sen tahallaan...;-)

    Siis marginaalin synonyymi on matikka ja tyhjyys!

    Minä odotan nyt sen tupakkajutun tarinaa. Se kohta b etc.

    Kun luin tuota vauvajuttua, alkoi hieman hymyilyttää, sillä tyttäremme M. on päättänyt ettei ikinä lapsia, Heille tulee nyt toinen koira. T. valmistuu jo keväällä, M. ties koska. Varmuudeksi annan heille lopulliseen ehkäisyyn lahjaksi Poikani Kevinin. Sisareni kanssa, joka on lapseton, mutta aviossa, puhuimme juuri äsken puhelimessa, että mitä ihmeen meuhkaa lapsiperheet pitävät siitä, että vihdoinkin lapsettomille tarjotaan matkoja ilman lapsiperheitä ja ravintoloita myös. Luulisi, että 'lapselliset' ovat iloisia, kun kukaan ei nyrpistele heidän kullanmurujensa metelöinnille ja saavat olla vertaistensa seurassa. Toisin kuin sisareni, me oleme R:n kanssa uusioperhe ja olemme kasvattaneet ja elättäneet kolmen perheen lapset, joten meidän kiintiö on ihan täynnä. Nyt syömme vain paikoissa, joissa lapset eivät juoksentele pöytien välissä, paikoissa, joissa soi hiljainen piano.

    Toivottavasti polvivammasta ei jää mitään pysyvää. Kävin juuri kuvauttamassa omani ja nyt ei sitten enää juosta eikä hypitä. Uidas saan vaikka maapallon ympäri, sekä myös hiihtää, pyöräillä ja vaeltaa.

    Kaunista elokuun viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, eli sinäkin olet ostoskärryuhri :D Suomessa R kaappaa minut useinjotenkin oudosti takaapäin ostoskärryjen kyytiin ja kuljettelee ympäri markettia..se on vaarallista, mutta en voi kuin nauraa..saksalaiset ostoskärryt eivät onneksi sovellu moiseen!

      Lapsettomuutta pitää aina muutenkin selitellä kaikille. En tiedä, olenko loppuelämäni lapseton, mutta viimeiset vuodet olen ollut vakaasti sitä mieltä. Ja kas; silti työskentelen lasten parissa. Suosin itsekin ravintoloita, joissa ei pyöri lapsia.

      Minäkin toivon, että tuo on todella vain pintanaarmu. Se on yhä kipeä ja turvoksissa :(

      Kauneutta sinunkin viikkoosi!

      Poista
  9. Se taisin olla minä, joka aloin puhumaan bogissasi marginaalisuudesta. Joten koen nyt velvollisuudeksenki selventää, mitä sillä tarkoitan :-).

    Marginaalisuus ei tietenkään ole mikään kirjallisuuden laji, vaan se voi pitää sisällään joukon kirjallisuutta (sen eri lajeista), mutta se jää marginaaliin, koska mm. isot kustantamot ja ns. taiteen eliitti ei sitä ota helmoihinsa tai sitten se ei sinne ns. keskiöön edes halua. Se on taidetta ja kirjallisuutta siinä missä muukin kirjallisuus, mutta usein sellaista, minkä arvo nähdään vasta aikojen päästä. Se ei missään tapauksessa ole synonyymi huonolle.

    Usein kiinnostavimmat kulttuurin ilmiöt syntyy taiteen marginaalissa, aina kuitenkaan näinkään ei ole. Syy tähän on se, että tietty arvostuksen puute voi ajaa tekemään todella paljon enemmän töitä verrattuna sellaiseen, joka saa kaiken sormia napsauttamalla. Toisinaan marginaalissa olevia ei niinkään kiinnosta "menestyminen" ja "muodolliset seikat" vaan sitäkin enemmän sisältö, jonka suhteen ei olla valmiita tekemään niin paljoa kompromisseja.

    Sun tapauksessa tämän otin esiin, kun pohdit sitä, miksi vain pieni kustantamo on kiinnostunut julkaisemaan töitäsi. Näen Ntamon hyvin marginaalisena kustantamona, joten sinutkin marginaalisena kirjailijana - voin tosin olla väärässä suhteesi.

    Eikä sun tarvitse olla marginaalinen kirjailija, koska marginaalinen kustantamo on kiinnostunut sun kirjoista. Kyllähän niitä joku muukin voi kustantaa.

    Selkiskö? Mun on oikeastaan aika vaikea mennä sanomaan mitään susta, kun en paremmin sun motiivejasi kirjoittaa paremmin tunne.

    Mitä tosi tosi tosi hyviä kirjoja isoimmat (lue:kaupallisimmat) kustantamot on viime vuosina julkaisseet? Kirjat kyllä tunnetaan hyvin, koska ne markkinoidaan isolla rahalla. Kirjailijat poseeraa naistenlehdissä jne. Mut jos katsotaan ihan puhdasta kirjallista arvoa? Se ei valitettavasti ole ainoa valintaperuste vaan markkina-arvo on ihan yhtä suuri, jollei joskus jopa suurempi (ei ehkä Ntamolla?)?

    Marginaalin käsite liittyy siis kustantamoalan rakenteisiin ja instituutioihin. Ei aina kirjallisuuteen sinänsä. Ei voi sanoa, että tämä kirjallisuus on marginaalista, koska se on sellaista tai tällaista, vaan "marginaalisuus" määräytyy sen aseman kautta.

    Mun aivot ei nyt toimi. Olisi kiva kuulla, mitä sun kustantaja ajattelee ko. kustantamon sijoittumisesta taiteen kentälle? Miten ne näkee sun kirjojen sijoittumisen siihen jne. Jos ei muuten niin keskustele ja kysy, se voi auttaa sua hahmottamaan omaa rooliasi taiteen kentällä ja toisaalta myös rohkaista ja kannustaa jatkamaan - valitsemallasi kirjalliselle tiellä.

    Sekavaakin sekavampi,

    JohannaK.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä nyt sekavaa sekavampaa ole :) Mielestäni hyvin selkeä kannanotto ja perusteltukin. Oikeastaan olen samaa mieltä, vaikken ihan täysin käsitettä marginaalikirjallisuus niele.

      Ja totta; ei marginaalius ole huonon synonyymi, päinvastoin, väittäisin. Tai ainakin monessa tapauksessa.

      En uskalla mennä sanomaan mitään kustantajani puolesta, mutta minulla on käsitys siitä, mitä hän on mieltä. Täytynee keskustella hänen kanssaan enemmän :)

      Tosiaan olen itse hyvinkin hukassa itseni kanssa. Kirjailijana. Kirjallisuuden kentällä. En ymmärrä sitä, että palaute on aina pääosin jopa ylistävää, mutta sitten en kelpaakaan suureen yleisöön. Yleensä en sitä haluakaan, eli motiivini kirjoittaa on vain kirjoittamisen ilo (ja pakko!!), mutta sitten kun erehdyn seurailemaan kirjallisuuden kentällä käytäviä keskusteluja kirjailijuudesta jne. minuun iskee pakko päästä myös jotenkin kaikkien käsiin luettavaksi. Typerää, tiedän, mutta onneksi aina välillä palaudun siihen pisteeseen, missä millään muulla ei ole väliä kuin tekstin tuottamisella siksi, koska se on niin ihanaa :)

      Olen iloinen Ntamosta. Siitä, että se on avannut minun urani. Siitä, että Ntamo tukee ja seisoo takana. Ja siitä, että kenties jonakin päivänä kaikki ntamolaiset olemme kirjallisuudenhistoriassa "Niitä Ntamolaisia".

      Poista
  10. Aijai... tiedän tunteesi suunnilleen tuon kaatumisen suhteen. Minulle kävi vuosia sitten niin, että kiirehdin leffaan ja muovikassi lenteli iloisesti vastaan Turun Yliopistonkadulla. Se sujahti varsin näppärästi molempiin jalkoihini ennen kuin ehdin tajuta. Kaaduin, polvi hajalla, sukat, no... niistä ei viitsi edes puhua.

    Onneksi oli sen verran aikaa, että ehdin Wiklundille ostamaan laastaria, puhdistuspyyhkeitä ja uudet polvisukat...

    Onnea myös tulevasta uudesta kirjasta. Hieno homma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, sinäkin olet siis kaatua koheltanut :) Onneksi olet ehtinyt korjaamaan kipuasi ja ostamaan sukat :D

      Poista
  11. Paljon Onnea sinulle kolminkertainen kirjailija, Helmi-Maaria!<333

    Välillä voi kompastua, mutta sitten nouset ylös!
    Näin se on meidän kaikkien tehtävä;))

    Oikein antoisaa jatkoa sinulle, naarmuilla tai ilman!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili. Ja kyllä, kaikkihan me kompastumme jossain vaiheessa :D

      Poista
  12. Tuhannesti onnea Pintanaarmuille ja paranemista sinun pintanaarmuillesi :)! On niin kiva kuulla onnistumisista ja nahka palautuu onneksi ennalleen, toivottavasti muuta ei ole rikki. Halauksia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Rooibos! Muuta ei ole onneksi rikki, huh. Oli R:n kallis kamera kädessä...säikähdin, että siinä sitä ollaan. Kivaa viikkoa sinulle!

      Poista
  13. Jee Pintanaarmuille ja auts pintanaarmuille!

    VastaaPoista
  14. Paljon onnea! Sain juuri kuuden viikon jahkailun ja ehkäilyn jälkeen hylyn isolta kustantamolta (ja romaanin suhteen ei ole kuulunut mitään), joten yritän nyt vakuuttaa itseäni, että pienet kustantamot ovat toki paljon parempia. Eipähän tarvitse olla jotain muuta kuin mitä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet kustantamot ainakin voivat ottaa "riskejä", koska ne eivät ajattele ensisijaisesti rahakasoja. Tosin olisipa ihanaa, jos esim. Ntamo hypähtäisi otsikoihin Pintanaarmujen kautta vaikka, niin paljon, että kirjaa ostettaisiin kädet täyteen ja isot talot voisivat sitten vain katsoa vierestä :D Joten kirjoittakaamme laatua ja vetäkäämme mattoja alta ;)

      Poista
  15. Voi ei, Helmi! Luin juuri kommenttisi toisesta blogista, ja sanoit siinä että sinun pitäisi lukea Berlin Alexanderplatz (sori, ei tullut oikein, en osaa korjata) työn alla olevan käsikirjoituksesi takia. Olen ajatellut itsekin, että minun pitäisi lukea tuo samaisesta syystä. En ole saanut aikaiseksi, en ole vielä edes hankkinut kirjaa.
    Olisipa kiva lukea postaus uuteen romaanikäsikseen valmistautumisesta, siis sellaisella yleisellä tasolla, miten nyt on mahdollista kirjoittaa tietenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips! Juu, siis minun piti lukea se aikoinaan Pintanaarmuja varten, enkä silloin päässyt kovin pitkälle. Mutta viime vuonna vetäisin kirjan viimeinkin alusta loppuun. Suosittelen, vaikka alussa saattaisikin vaikuttaa tylsyyden huipulta tai vaikealta.

      Hmm...minä en ole oikea henkilö kirjoittamaan käsikirjoitukseen valmistautumisesta, sillä aloitan käsikset aina yhtäkkiä ja pursuan paperille. Välillä pysähdyn miettimään, miten etenisin, ja kirjoitan janaan tapahtumat ja juonen kaaren.

      Tsemppiä kirjoitteluun ;)

      Poista