perjantai 31. elokuuta 2012

Uranvaihdos! Uusi suunta!

Ymmärrän itseäni paremmin. Nimittäin tänä sateen riepomana päivänä olen tilkka viisautta: en pidä päiväkotityöstä. Pidän työkavereistani, pidän "meidän lapsistamme", mutta en tarpeeksi jaksaakseni sitä kauaa. Se on kuluttanut minut puhki, eikä palkka vastaa kulumisen määrää.

Nyt uskallan tämän sanoa. Aiemmin en, kaikkien vaikeuksieni jälkeen, vaan olin vain iloinen siitä, että pääsin jaloilleni. Yhä olen, toki, enkä yhtäkkiä tietenkään voi irtisanoutua. Mutta minulla on aivan järjetön, suunnaton, lohduton, uskomaton, valtava, ronski, riipaiseva IKÄVÄ äikänmaikan työtä. 

Lomani viimeinen päivä on tänään, enkä todellakaan halua maanantaina töihin (ensi viikolla pitää joka päivä työskennellä uusien lasten takia). Ennen halusin aina. Loman jälkeen opettaa. Nyt haluan jäädä takaisin.

Jotenka tättärää: tämän sateisen päivän vietän etsien opiskelupaikkoja. Oikeaa alaa. En tarvitse lisäkulumia. Ja jos ei oikeaa alaa löydy, muutan parin vuoden päästä takaisin Suomeen. Näin on. Minä tarvitsen työn, jota teen intohimolla, ja työn, joka ei vie minusta naurua. Olen ollut liian vakava viime kuukausina, nauruton, hymytön, todella tiuskelias ja tympeä ja pahantuulinen, ja nyt täysrentoutuneena omana itsenäni ymmärrän, että työ on puolet persoonaa. Ja minä haluan olla niin kuin ennenkin, niin kuin Suomessa, opettajana.

Ja ihihii, illalla tapahtuu tuon kaltaisuutta ravintolassa nimeltä Alter Hof:


24 kommenttia:

  1. Toivottavasti mielekkäämpi suunta löytyy. Sanoisin, että innostuneet huutomerkit otsikossa jo jotain sellaista ennakoivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon todella, että suunta tupsahtaa vastaan mahd. pian :)

      Poista
  2. Tsemppiä etsimiseen! On hyvä ylipäätänsä tajuta että haluaa tehdä jotain muuta, joten nyt pitäisi enää sen oikean duunin kävellä vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kuulostan tosi masentavalta. En tarkoittanut sitä niin. Ääh, lue Jeren kommentti uudestaan niin ehkä se häivyttää tämän.

      Poista
    2. Etkä kuulosta masentavalta. Tai ainakin ymmärsin kommenttisi ihan positiivisena tsempittelynä :)

      Poista
  3. Voi, tiedän niin tunteesi ja nimenomaan päiväkodin suhteen. Itse olin useita vuosia päiväkodissa töissä, enkä voi sanoa viihtyneeni.

    Toivottavasti löydät etsimäsi.

    Hauskaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin löysin juuri sopivan nettiyliopiston :) Mutta opinnot alkavat vasta talvella..siihen asti pitää vain jaksaa päiväkoteilua.

      Poista
  4. Tsemppiäääää!!!!!! Voimalähetys Lyonista!!! Ps. Muista unelmakartat ja luova visualisointi... ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks! Ja kyllä, muistan välillä askarrella :)

      Poista
  5. Toivottavasti löydät työtä,joka saa sinut iloiseksi.Lasten kanssa,vaikka ovatkin ihania,työskentely on kuluttavaa.Kokeilin kerran ja kestin 2 viikkoa...Tsemppejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, 2 viikkoa :D Mun on pakko kestää vielä sen verran, että löytyy jotain muuta. Hopefully not long!

      Poista
  6. Minäkin toivon kovasti, että löydät työtä, jota teet mielelläsi ja johon palaat iloiten. Ja että työsi ansiosta voit pysyä omana itsenäsi. Aina ei tietenkään tarvitse olla iloinen, nauravainen ja reipas, mutta kun tunnistat sen, että työ vie sinusta liikaa ja muuttaa sinua, niin eihän sitä hommaa kannata jatkaa.

    Tsemppiä ja terveisiä Karjalan kunnailta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tunnistin tämän. Ihmettelin jo kauan, että mikähän on kun aina kiukuttaa. Mutta miettimällä selvisi syy, ja voi kun tuli helpottunut olo!

      Poista
  7. Nyt alkaa kuulostaa siltä, että olet laittamassa pöytään isoja kortteja. Miten hienoa! Vääränlainen työ nävertää ihmistä sisältäpäin, syö luovuutta ja tekee muutenkin ikäväksi. Älä suostu sellaieen, vaan etsi sitä omaa juttua. Onnea etsintään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja jos en löydä mitään, palaan sitten Suomeen. Piste. :)

      Poista
  8. Isoja pohdintoja, mutta hyvä että katsot totuutta suoraan silmin. Minulla tämä prosessi on vielä kesken, mutta olen tiedostanut samantyyppisiä oireita itsessäni.

    VastaaPoista
  9. Tähän lainaan vanhaa sanontaa aika aikaansa kutakin. Jos intohimo ja riemu katoaa, niin ei tosiaan kannata jäädä tuleen makaamaan!

    Ihailen rehellisyyttäsi ja rohkeuttasi ja tiedän, että löydät paikkasi uudelleen :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan tsemppaavaa :) Ja totta, kukapa sitä tulessa tahtoisi kauan käristää..

      Poista
  10. Onneksi olkoon, sait lisää itsetuntemusta..;))

    Oikein kivaa viikonloppua, Helmi-Maaria!<3333

    VastaaPoista
  11. Hyvä, Helmi-Maaria! Kovasti tsemppiä! Ajatuksesi kuulostavat selkeiltä.

    Tässäkin olet niin samassa jamassa kuin minä juuri nyt, mutta luulen, että välillä on kipuiltava, jotta sydän voi näyttää oikean suunnan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään, että olet samassa paatissa kanssani! Toivottavasti molemmat rantaudumme jollekin onnen saarelle :)

      Poista
  12. Asian tunnustaminen (itselleen, muista puhumattakaan) ja ääneen sanominen on jo hyvä alku muutokselle :)

    Vaikka työ onkin väline rahan ansaitsemiselle, voi se tosiaan kuluttaa, repiä ja raastaa sisältä! Suunnanvaihdos on tuttua minullekin, nyt on parempi olla :)

    Tsemppiä <3

    VastaaPoista