keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Aikataulupulma






Nyt on yhtä harmaata kuin kuvassa, vaikka kuva on elokuulta, ulkoilmaelokuvateatterin katveesta. Eilen jyskytti helle, tänään tipahtaa taivas. Lakonista.

Sain pikkuisen sivutyötarjouksen. Kai se on pakko ottaa vastaan; opettaa maanantai-iltapäivisin englantia pikkuihmiselle, mutta jaksankohan 2 tuntia kerrallaan. Kyseessä kun on vähän niin kuin englanninopetus- ja lapsenvahtityön yhdistelmä enkä minä pidä lapsenvahtityöstä. 

Tuleva New Yorkin matka pakottaa kuitenkin ottamaan kaiken vastaan. Tietää sitä, että en ehdi kirjoittaa ainakaan tehokkaasti :( Mutta toisaalta kahden sivutyön ja yhden päivätyön avulla minulle jää kuussa käteen melkein saman verran (kulujen jälkeen) kuin Suomessa.

Voi kun niin niin niin toivoisin saavani ensi vuodeksi residenssipaikan tai tarpeeksi apurahaa voidakseni kirjoittaa pari kuukautta mennen tullen. Siis nyt jos (ja kun) otan tuon sivutienestin vastaan, teen fyysisesti töitä lähes 40 tuntia viikossa. Tai siis en lähes vaan tasan. Sillä aloitan ensi viikolla myös sen Suomi-koulutyön. 

Hurjaa. No. Kai välillä pitää elääkseen tehdä kaikenmoista. Kavereita en ehdi nähdä en sitten lainkaan. Viikolla siis. Yritän jatkossakin pitää viikonloput myös kirjoittamisesta vapaana. 

Kai ehdin kirjoitella sitten maanantaisin ennen iltapäivää ja joka aamu kuudelta kukon kanssa kilpaa. Heppailemassa käyn lokakuusta lähtien kerran arki-iltana ja kerran viikonloppuna. Jossain välissä pitäisi myös juosta.

Ja nyt täytyy mennä; vatsani on kunnossa, joten juna lähtee.

2 kommenttia:

  1. Helmi-Maaria, kun olin about sun ikäinen, heräsin joka viitenä aamuna klo 6! Klo 7.30 vein jo lasta perhepäivähoitoon ja klo 7.55 istuin työhuoneessani cool ja tip-top -kunnossa. Ai niin, ja mies hoiti labbiksen lenkkeilyttämisen ja onneksi anoppi kävi päivisin käyttämässä Julian pihalla. Kun sain iltaisin J:n nukkmaan, kävin vielä tunnin lenkin koiruuden, Julian, kanssa. Tämä kaikki talonrakentamisen ohessa ja siis kotona olin joka ilta vasta klo 18, onneksi mies pääsi aikaisemmin, muuten...Tämän kupin kaatoi nurin vasta melanooma.

    Minusta vertaiskärsimys auttaa. Voit verrata tähän ja ajatella, että sullahan on ihan tosi helppoa;-)

    Kaunista loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Oh. Totta. Vertaamalla tuohon mulla on helppoa! Huh.Olet sinä kyllä jaksanut!! Varsinkin kun talonrakennusprojektit eivät ole mistään helpoimmasta päästä..

    Kirjoittaminenkin on työtäni, joten jos lasken vielä ne tunnit päälle, tulee työviikosta helposti ja tilanteesta riippuen n. 60-70-tuntinen. Onneksi kirjoittamistyötunnit ovat nautintoa, pääasiassa, eivätkä riistä (pääasiassa) hermoja :)

    Kauneutta sinunkin viikkoosi!

    VastaaPoista