maanantai 17. syyskuuta 2012

Kellot soivat

Olen mennyt tottumaan erääseen asiaan; kelloihin. Ne soivat tasatunnein. Joka puolella. Täällä on rykelmä kirkkoja, ja niissä on suuria kupoleita, jotka kätkevät sisäänsä tuhansia kiloja kellomateriaalia. En herää niihin enää. Mutta olen niin tottunut, että heräisin, jos ne eivät soisi.

Kellot soivat myös sisälläni: The Gossip tulee tänne! Skunk Anansie tulee tänne! Kuka muu tulisi vielä? Ilahtuisin ystävien vierailusta. Tai perheihmisten. Mutta toivottavasti lippuja noille keikoille on jäljellä vielä parin viikon päästä, jolloin saan seuraavan palkan, ja voin ostaa itseni musiikki-iloiseksi. Voi kun tutisen.
Hulluhko joutsen juopumassa järvestä.
Olen unohtanut, kuinka hulppeaa on käydä kuuntelemassa musiikkia livenä. Muisti virkistyi lauantaina, kun käväisimme tunnelmoimassa Flowerstreet-festareilla. Onnistuinpa saamaan jopa nimmaroidun levyn Simeon Soul Chargerin pojilta, kun rempseästi vain pakotin heidät juttusille kanssani. En ole vielä ehtinyt kuunnella levyä, mutta livenä tuo bändi sytytti meidät kaikki ja koko hämärän, täydehkön hallin. 

Fanikuva, cheese!
Täällä tuntuu olevan musiikkiasiointi kohdallaan. Pikkufestareita järjestetään melkein joka viikonloppu, ja keikkoja tuppaa koko ajan. En kirjallisuuskiireiltäni ehdi ikinä mihinkään, joten oli suorastaan hekumaista pitkästä aikaa musiikkisoitua. Heti tuli hinku muillekin keikoille. Nimeä keräämättömien artistien taitaa olla helppo aloitella uraansa Saksassa. Keikkailemalla, nimittäin. Yleisöä riittää. Ja keikkapaikkoja. Ja tunnelmaa.

En lakkaa ihailemasta joutsenia. Otin niistä tusinan kuvia, ainakin.
Touhuisat olivat kaksi viimeistä päivää, joten tänään, arvon vapaapäivämaanantaina, jona olen pakottanut R:n töihin toimistolleen (kyllä, tunnen syyllisyyttä siitä, että omin kotimme!), viskon tekstiä eteenpäin kuin maannielemä miekka. Sitä paitsi eilen kävimme Starnberger-järvellä ajelemassa (skootterikullalla) ja kävelemässä, ja oli ihan kesä. Joutsenet valkoisen lisäksi harmaita, jäätelö italialaista, mangoa ja suklaata, siivissäni kultahippuja, aurinko leikkimässä pinnalla. Emme menneetkään vuoristoon asti vaeltamaan, kuten halutti, sillä nukuttiin vahingossa kymmeneen; oli turhan myöhäistä lähteä. Minä hullu kun tahdon kammeta itseäni tuntikaupalla ylös ja alas pitkin kivisiä siltoja. 


Mutta skootterointi on kivaa (puuduttaa tosin kankkumuskeleita enemmän kuin kirjoittaminen!) ja ihailen taloja. Stanbergerissä asuu eniten miljonäärejä. Se kertonee paljon talojen koosta ja ulkonäöstä. Harmi vain suurin osa lukaaleista on korkeiden aitojen takana piilossa. Mielestäni kauneuden pitäisi antaa näkyä. Rehottaa kuin viinin poskilla. Talojen posket suorastaan anovat, että ohikulkija tulisi sisäänsä. Voi kun yksi niistä joisi minut jonakin päivänä!

Sunnuntaipilailua pappaparan päällä.
Ja sitä paitsi tsadaa: pääsen yllättäen ensi viikonlopuksi Italiaan, Süd-Tiroliin. Siellä saa vaeltaa sielua täyteen. Ja kaiken lisäksi Alpit ovat syys-lokakuussa kauneimmillaan värien vuoksi. Pääsemme majoittumaan ystävän vanhempien hotelliin ILMAISEKSI. Kuinka hehkeää. En ehdi sitten tänä vuonna Oktoberfesteille, muuten kuin töiden jälkeen iltaisin hurjastelemaan huvipuistolaitteisiin ja syömään suklaalla kuorrutettuja hedelmiä, ja ehkä kahden viikon päästä jos en lennä vielä lauantaina Suomeen (niin siis ei, ei ole lentolippuja vieläkään, tänään ne on pakko ostaa!) mutta eipä haittaa. Siellä ei ole tänä vuonna vanhanajan Oktoberfest-aluetta, mikä on paljon tunnelmallisempi kuin tuo iso möykky Theresienwieseä. Paljon mieluummin menen Italiaan. Se on vienyt sydämestä pintaverisuonet pois. Hullu, samea Italia! Kuinka pistävää onkaan asua niin lähellä sitä.


Kiintoisaa viikkoa kaikille!

6 kommenttia:

  1. Perjantaina Rymättylässä oli myös harmaita joutsenia!

    Kellojensoittoa kadehdin, Vättiin kun ei kuulu kuin harvoin tuomiokirkon kellojensoitto.

    Oltiin lauantaina ulkoilemassa ja metsätiellä tuli vastaan mies, joka tervehti, siitä tunnisti ulkomaalaisen ja vaimo kertoi että kun he olivat olleet vaeltamassa Itävallassa niin vastaantulijat olivat toivottaneet Grüss Gottia. Minusta se on hyvin kaunista, se on kultturia!

    Skunk Anansieta kuulin pari vuotta sitten Helsingissä ja oli voimallista menoa. Tämä laulajatar heilui jossakin turkissa ja kertoi näkemyksiään. Kuulin vain olut-alueelta, kun "valmistauduimme" St. Axl Rosen esitykseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli siis harmaat joutsenet eivät ole mikään poikkeusilmiö?

      Totta. Täällä tervehditään aina toisia, kun vaelletaan vuorilla. Minustakin se on kaunista!

      Skunk Anansie on niiiiin kova juttu, että sitä on ihan pikipakko päästä kuulemaan livenä!

      Poista
  2. Ihana nuo vesi- ja joutsenkuvat!

    Ihanaa kun saat taas matkustella, Italia on varmasti upea maa - luulisin;DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, Italia on kaunis maa. Pikareissu edessä, mutta pienikin hetki harmoniaa on paikallaan!

      Poista
  3. Ihanaa viikkoa sinnekin! Täällä lähitalojen ja oman asuintalon yläpuolella lentää ylentokoneita,koska rakennetaan uutta kiitorataa ja reittiä piti muuttaa niin,että se menee just meidän yli,mutta olen siihenkin tottunut jo,,,Kiva kun on paljon musiikkitapahtumiakin.Täälläkin on,koko ajan ,todella hyvä tarjonta,tulee vaan äärimäisen harvoin niihín mentyä.Mukavaa Italian matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi. Toivottavasti et joudu kauaa kärsimään lentoäänistä, vaikka olisitkin jo tottunut. Minäkin käyn todella harvoin missään, mutta ainakin tulee nautittua aina kun käyn!

      Poista