perjantai 14. syyskuuta 2012

Kengällinen rauharupeama

Uunissa paistuu tomaatti-mozarella-pizza. Odotan kieli urheiluhousujen alla (sillä vyötä ei ole, kuten sanonnassa) sen valmistumista, sillä läkähdyn, kävin viimeisen kerran kuntosalilla tällä erää. Nimittäin jäsenyyteni lakkautuu, kun vuorokausi vaihtuu. 

Siinä on urheilua kerrakseen, että käyn ratsastamassa kahdesti viikossa ja juoksen tai pyöräilen kolmesti. Ja siinä, että pääsen Alpeille silloin tällöin vaeltamaan selkä köyryssä ja nenä valppaana. Ja siinä, että tilasimme työpaikan tyttöjen kanssa jokaiselle oman kuntopallon. Ja siinä, että töissä tulee olemaan rankkaa uusien lasten takia. Nytkin olen puhki.

R huvittelee jossakin, aina se huvittelee kun minua ei huvita, ja minä jökötän itsepäisesti kotona. En ole enää niitä tyttöjä, jotka rentoutuvat parhaiten alkoholipitoisissa huvituksissa, vaan niitä, jotka tarvitsevat rauhan. Tosin odotan kyllä jo Oktoberfestiä. Pistän viikon päästä lauantaina dirndlin päälle ja menen kukkoilemaan. Pitäähän rauhoittumaan päin olevienkin tyttöjen välillä pistää koroilla koreasti.

Häh?? Mikähän tuo vihreä palkki tässä kuvassa on...?
Ja sitä paitsi apua, ostin kengät tänään vaikka en olisi saanut, sillä kukkarosta näkyy jo pohja, mutta eihän noita voinut vastustaa, kun ne huusivat yksinäisyyttä kaupan hyllyllä, ja jotta en olisi liian materialistinen, ostin myös kurpitsan. Ehkä se lohkeaa keitoksi tässä kuulaina syyspäivinä. 

Äidilleni toivotan vielä tätä kautta oikein letkeitä onnitteluja! Hieno saavutus on kupsahtaa kuudenkympin ikään. Toivottavasti sinulla on ollut iloinen, kaunis ja kuulas päivä! Ja toivottavasti pikkuinen lähetykseni on jo saapunut perille.

Kiivautta viikonloppuunne! Minä lähden sunnuntaina vaeltamaan vuoristoon, mutta sitä ennen vietämme vielä raikkaan lauantain Münchenissä ja katufestivaaleilla katselemassa vilinää sekä kuuntelemassa indie-musiikkia. Ja ai niin, tämän illan kirjoittelen pizzanpalat kourassa englanninkielistä tekstiyritelmää, joka on lähtenyt yllättävän hyvin alkukäyntiin!

6 kommenttia:

  1. Minäkään en ole enää niitä poikia, jotka jaksavat yötä myöten riekkua alkoholihuuruisissa huvituksissa - en kyllä tiedä, olenko koskaan ollutkaan. No, myönnettäköön, ehkä olen ollut. Mutta nyt, kun viihdyn parhaiten kotona, on enemmän aikaa ja energiaa kirjoittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, energiaa ja aikaa jää paaaljon enemmän :) Ja itse asiassa on todella nautinnollista lauantai- ja sunnuntaiaamuisin herätä varhain ennen muita..

      Poista
  2. Toivottavasti vanhuus ei vielä alkanut, kun olet niin kovin rauhoittunut;DDD

    Silti: mukavaa viikonloppua ja pyhäpäivää, Helmi-Maaria!<3333

    VastaaPoista
  3. Rauhoituin, kun huomasin että elämä on liian lyhyt jotta viikonlopun päiviä viitsisi tuhlata kankkusiin. Ja tietysti tuo lapsikin rauhoittaa. Mutta aina silloin tällöin, harvakseltaan on hyvä myös irroitella. Upeat kengät! Ja kurpitsa, tasapuolisuuden vuoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hyvää tekee irrottelu, mutta niiiin hyvää myös kotoilu! Kengät kävi tänään kiertoajelulla..skootterilla en voi ajaa korkojen takia, mutta kyydissä pysyy erinomaisesti!

      Poista