torstai 13. syyskuuta 2012

Lihapostaus! Bite me!

Tänään on vuorossa kaikkea muuta kuin kirjoittamista tai kirjallisuutta, nimittäin, tsadaa: LIHApuhetta. Ja sitä, että eilisiltana kävin itkemään, kun kuuntelin The XX:n Angelia. Sen jälkeen itkin kuullessani Crystalisedin, ja arvatkaa pillitinkö, kun Missing alkoi soida. Mikähän tätä neitihenkilöä vaivaa..?

No mutta anyways asun maassa, missä liha tuntuu olevan elintärkeätä. Siis eri tavalla tärkeätä kuin muualla. Lihajalosteita, kuten makkaraa (eli wurstia, etenkin bratwurstia) on tyrkyllä pilvin pimein supermarketeissa - ja ihan erityisissä lihamyymälöissä, eli Metzgereissä. (Olen mennyt unohtamaan suomenkielisen vastineen..miksi kutsutaankaan lihakauppoja?!) Lisäksi lihaa on kaikenmoisessa muodossa joka puolella.

MMMMMMmmmmm. Kasvista!
Olen siitä onnellinen, että työskentelen kasvisruokatarhassa, missä lihaa ei lapsille tarjota (paitsi jos on juhlat, mistä aiheesta alempana). Ärsyttää, kun työtoverini mutisevat joskus, että ei tuolla elä. Että eikö niille lihaa voisi. Tai kun on viikonlopun aika, he alkavat puhua "mehukkaista pihveistä" ja "oikeasta ruoasta". Ja he, kuten suurin osa ihmisistä tässä maassa, ostavat lihansa katsomatta sen alkuperää. Vain HINNALLA on väliä. Niisk. Syvä niisk. Onhan esim. Mongoliassakin liha tärkeintä, siellä näin kasvisruokailijana nälkää, mutta siellä sentään liha juoksee ulkona. Jättimäisiä, mutta ahtaita tuotantotiloja ei yksinkertaisesti ole. Näin siellä, kuinka vuohta vietiin pölkylle. Kuinka se kirkui, suorastaan. Ei ollut kiva katsoa, mutta toisaalta se vuohiparka oli päässyt juoksentelemaan pitkin maita ja mantuja ennen päätymistään hirsipuuhun.

Kasvista myös grillissä.
Jos täällä järjestetään juhlat, olivatpa ne sitten tupaantuliaiset, syntymäpäivät, häät tai pihakekkerit, vieraat eivät VIIHDY tai tule LAINKAAN paikalle, mikäli tiedossa ei ole lihaa. Tai jos he tietävät etukäteen, että tarjoilut ovat lihattomia, he syövät ennen juhlia ja nyrpistelevät nenäänsä VÄRIKKÄILLE kasvisherkuille. Yleistän nyt sitten verestävästi. Onhan täälläkin kasvisruokailijoita, mutta suurin osa kansasta hirnuu lihan perään. 

Falafeldöneriä, nam!
Olen monesti loukkaantunut. 30-vuotissyntymäpäiväni tahdoin viettää lihattomana, mutta (tyhmä kun olin, ja ilmoitin asiasta etukäteen) sain vastaani sellaisen älämölö-en-tule-paikalle-ryntäyksen, että piti hankkia muutamat wurstit pitääkseni kansan tyytyväisenä - halusinhan toki kuitenkin heidät paikalle, sillä olen seuraeläin. Tai jos olemme kutsuneet kavereita kylään ja syömään, ruokiin ei ole juurikaan koskettu, tai niihin kosketaan hyvin ennakkoluuloisesti (tosin jos niihin kosketaan, useimmiten pyydetään myös lisää!). Ärsyttävää. 

R:n lautasella pihviä, minulla silkkaa kasvista (ja juustoa).
Viimeksi tämä tapahtui lauantaina R:n vanhempien luona. Siellä sitä ostettiin pihviä ja wurstia grilliä varten, ja kun minä aloin tehdä vuohenjuusto-bataatti-kääreitäni grillattavaksi, sain osakseni ennakkoluuloista yäk-ei-tuo-ole-ruokaa-märinää ja jopa naurua. Ihme kyllä vuohenjuusto-bataatti-kääreeni hujahtivat kuin kuumille kiville, eikä minulle riittänyt niistä kuin yksi. Seuraavana päivänä menimme megalomaanisiin syntymäpäiväjuhliin, missä (ihme kyllä alkuruokana oli kalaa!) tarjottiin VIITTÄ eri lihasorttia. Kasvissyöjä sai lautaselleen sieniä - maukkaita kylläkin - ja salaattia, jossa oli vain keräsalaattia. Maistelin myös peuraa, jota en ollut vielä koskaan maistanut, mutta peura ei osoittautunut jutukseni, joten se päätyi R:n lautaselle.

En tahdo maksaa täällä lihasta. Liha on niin tehotuotettua, että ei ole tosikaan. Karjaa tapetaan liukuhihnameiningillä eikä sen hyvinvoinnista välitetä. Lihaa myydään joka nurkalla vaikka missä muodossa. Saksalaisille ruoan hinta on tärkeämpää kuin laatu. Kaikki mikä on halpaa, päätyy lautaselle. Ja lihahan on.

On kyllä sitten myös luomulihaa, minkä uskon olevan myös onnellisen ruhon lihaa, sillä omin silmin olen mm. ratsastusreiteilläni nähnyt laiduntavia lehmiä, joiden aitauksessa on "me saamme olla ulkona" -kylttejä, ja joissa mainostetaan luomutuotteita. Nimenomaan lihaa. Ei pelkästään maitoa tms.

Viikonloppuaamiainen on meillä AINA lihaton (ja vähän liian runsas!).
R on ehdoton saksalaismakkaroitsija, jolle liha uppoaa, mikä ei ole yllätys, mutta parin dokumenttielokuvan jälkeen hänkin välittää, edes vähän. En ole enää tiukkis: meille voi ostaa lihaa, kunhan se on luomua. Joskus jopa maistan sitä pikkuisen. En yksinkertaisesti pidä lihasta, yleensä. Porosta tykkään. Sanon itseäni kasvissyöjäksi, koska mielestäni olen sellainen. Joskus tosin olen kohtelias: jos en tunne heitä, joiden luona syödään, suostun maistamaan kaikkea. Kalaa syön myös. Mieluiten isän kalastamaa mökillä.

Lihaton tapas-ilta.
Kanaparkojen kasvattaminen on kauheinta. Ärsyttävää, että hyvin usein, jos sanon olevani kasvissyöjä, minulta kysytään, syönkö sitten kanaa. DA-AAA. Kana on lihaa. Ja paljon tehotuotetumpaa kuin nauta tai sika. Kananmunia syön - mutta pidän aina huolen siitä, että munat ovat luomua. Täällä on helppo löytää aivan todellista ekologiaa ajamalla maaseudulle. Ei tarvitse kauaa ajaa, jotta on perillä. Luomusupermarketteja on myös joka kulmalla täällä kaupungissa. Niihin luotan.  Niiden valikoima on suuri ja hinnat usein halvempia kuin Suomessa normaalien ruokien.

Tavallinen aamupalani..tosin mansikat eivät ole enää ajankohtaisia.
Jonakin päivänä minä ja R saatamme mennä naimisiin, vaikka. Ja sehän tietää suuria kemuja täällä, LIHA-Saksassa. Ja sehän tietää sitä, että minun valintojani EI kunnioiteta (puuh, en jaksa taistella vastaan..olen jo luovuttanut..saksalaiset ovat armottomia lihan suhteen). Eli siis joudun mitä luultavimmin ruokkimaan parisataa suuta (kyllä, parisataa, sillä R:n kotiseudulla juhlakunnan koko on aika järjetön, ja lisäksihän tulevat minun Suomen ihmiseni) lihalla, vaikka kuinka itkisin puhtaan kasvislinjan perään.

Jos minun pitää ikinä parisataa suuta ruokkia, niin haluan olla kyllä 200-prosenttisen varma siitä, että laitan rahani hyvinvointiin - nimittäin eläinten hyvinvointiin.

YYH ja YÖKS! Tätä ne vetävät mielellään R:n kotiseudulla.
Naimisaihe ei ole ajankohtainen, mutta tulipahan vain Das perfekte Dinneriä katsellessa mieleen - samoin kuin tämä liha-asia. Eräässä jaksossa yksi kilpailija tarjosi pelkkää kasvisruokaa, ja oi mitä ennakkoluuloa se herätti; yksi kanssakilpailija toi oman sämpylän mukaan ja söi sen pöydässä!!? Pöyristyttävää.

Nam! Perunakakkusia ja omppuhilloa.
Ja sitä paitsi ihan mielenkiinnosta tahtoisin tietää, miten te, arvon lukijat, syötte. Oletteko kasvissyöjiä, vegaaneja, vegetaristeja, lihanjyrsijöitä, niin kutsuttuja normaaleja ja mitä näitä kaikkia nyt onkaan..? Mitä mieltä olette lihantuotannosta (ja -jalostuksesta)? Välitättekö lainkaan? Miten toimitte liha- tai esim. munaostoksilla? Onko syöminen vai oheistoimintaa, ettekä erityisemmin kiinnitä siihen huomiota?

Tarkoitukseni ei ole tällä kirjoituksella syyllistää ketään tai osoitella tai edes paasata tai käännyttää. Tuon vain ärtymystäni LIHA-Saksasta esiin. Jokainen meistä tekee valintansa, ja ne ovat oikein jos siltä tuntuu. Minun valintani on yrittää ajatella ensisijaisesti eläinten vointia. Isäni kanssa uskallan ärtyä aiheesta oikein toden teolla, mutta esim. R:n vanhempien seurassa tukin suuni. En vain jaksa suivaantua tai saarnata, kun silmiä ei kerran olla valmiita avaamaan.

Ruokailua rakkaiden Helsinki-kavereiden kanssa. IKÄVÄ!
Ja voi kuinka raivostuttavaa oli pari vuotta sitten pääkaupunkiseudun kouluruokailukeskustelun seuraaminen. Yksi kasvisruokapäivä viikossa oli kaataa koko maailman ja keräsi järjetöntä vastustusta. Ihmettelen miksi!? Ei kasvisruoka tarkoita viittaa pelkkään puuroon (mikä itsessään on terveellistä) tai vihersalaattiin. Samoin kävi tässä vähän aikaa sitten USA:ssa. Lihateollisuushan se siellä ärähti, kun terveysministeriö ehdotti kasvisruokapäivää. Raha taitaa puhua vähän joka tuutissa. Tai ahneus, ko. Tai ehkä vain makuasiat, joista ei voi kuulemma kiistellä. Mutta minäpä sanon, että voi. Sitä paitsi kuinka moni on syönyt jotain todella erityisen säväyttävää kasvisruokaa? Jos ei ole, niin silloinhan on vaikea uskoa sen voimaan...

Cheers ja tsingaling! Antakaa kaikkien tähtien maistua!

21 kommenttia:

  1. Karppaan ja sehän tarkoittaa melko lihapitoista ruokaa. Luomua suosin, jos sitä lähikaupassa on. Usein ei ole. Pakkaseen olen kyllä ostanut, mutta tilaa on rajoitetusti ja isoon kauppaan matkustaminen luomulihan perässä ei usein tule mieleen. Porosta ja hirvestä en tykkää, joten en syökään. Kanaa syön, vaikka tiedän miten surkeaa niiden elämä on. Viimeisin näkemäni dokkari oli muuten norjalaisisten merilohien kasvattamoista ja se taas pysähdytti. Ehkä ei enää norjalaista? Lähijärvestä, jos mahdollista.

    Nautaa opettelin syömään vasta pari vuotta sitten... en voinut pitkään aikaan, koska pidän lehmistä. Sikaa olen syönyt aina paljon. Eikä niidenkään oloja voi kehua. Maitoa juon vähän, juustoa syön suht. paljon.

    Mutta tuo luomuhan ei kerro lopulta paljonkaan lihakarjan asemasta. Kun tiloja tutkittiin, niin noottia tuli myös luomutiloille. Samanlailla sielläkin "tehostellaan", pelisäännöt eivät ole selkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, että tuo luomu ei ole aina niin "luotettavaa" lihan kohdalla - tai munien. Olen nähnyt aiheesta täällä dokumentin, missä luomu paljastui epäluomuksi. Se kun on aika myyvää, että jotain myydään bio-tuotteena. Sen takia joskus vähän mietityttää tuo luomulihakin..mutta niin..R:n takia meillä on juuri sitä välillä kaapissa. Onneksi ei ihan joka viikko!

      Kalanpyyntikin on hyvin epäekologista, etenkin massakalastus. Vältän tonnikalaa, ja lohta syön lähestulkoon vain mökillä järvestä hankittuna. Sen(kin) takia on ikävä Suomeen!

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. *norjalasisten = norjalaisten. Heh.

    Lisäksi.. Unohdin sanoa, että syön kyllä mielelläni myös kasvisruokia. Ja karppaamiseenhan se kuuluu myös vahvasti.

    VastaaPoista
  4. Olen sekasyöjä samoin kuin koko perheeni eli kaikkea pistellään poskeen, tosin ei aina niin hyvällä omallatunnolla (lähinnä minä, muut eivät ole niin tarkkoja). Kuten varmasti tiedät, täällä Moskovassa luomumarkkinoita ei juurikaan ole (ainakaan toistaiseksi) joten tulee ostettua sitä mitä kaupassa on. Suomessa pyrin mahdollisuuksien mukaan ostamaan tuotteita luomuna, mutta esimerkiksi jouluna luomukinkun hankinta 15 ihmiselle on niin kallista, että itkettää. Mies hoitaa meillä yleensä liha-ja kalaostokset ja on hänkin oppinut vähän katsomaan (ohjeitteni mukaan) mitä hän ostaa. Koulutus jatkuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä; luomun hinta on järjetöntä Suomessa. Täällä ei onneksi. Silti täällä motkotetaan hinnasta. Puuh.

      Ja totta; Moskovassa luomuelämä on aika mahdotonta. Mutta jos edes pikkuisen katsoo, silloin kun on mahdollista, niin onhan sekin jo paljon :)

      Minun ympärilläni lähes kaikki syövät lihaa täällä päin maailmaa. Mikä ärsyttää, on se, että kukaan ei välitä mitä suuhunsa laittaa. Eikö kuitenkin luomuliha olisi myös maukkaampaa kuin tehdasjalosteet tai ahtaissa tiloissa asuneen eläimen osat...luulisin niin. Kuvittelisin. Ja täällä ei tee pahaa lovea kukkaroon ostaa liha luomuna. Mutta saksalaiset ovat tarkkoja markoistaan..

      Poista
  5. P.S. Kuviasi katsoessa minulle tuli nälkä, ihanan ja houkuttelevan näköisiä juttuja.

    VastaaPoista
  6. Erittäin hyvä postaus, summasit aika hyvin myös omat tuntemukseni tästä lihamaasta... Me ollaan muutaman kuukauden lihaisan jakson jälkeen siirtymässä takaisin kasvisruoan ihmeelliseen maailman. Omantunnon, mutta erityisesti makusyistä! Kasvisruoka on yksinkertaisesti parempaa!

    Monilla täällä se kasvisruoalle nyrpistely on aivan yksinkertaisesti psykologinen ja kasvatuksellinen juttu. Ne eivät ole ikinä maistaneetkaan tunteella kokattua kasvisruokaa, niille kasvisruoka on yhtäkuin spagettia tomattikastikkeella tai joku vihreä salaatti. Ja niinkuin ilmeisesti huomasit jo, ei todellakaan kannata kertoa vieraille etukäteen, että tarjolla on vain kasvisruokaa. Huvitti, kun meillä kerran oli intohimoinen lihansyöjä kylässä ja tarjosin itsetehtyä hapanimeläkasviswokkia, ja hän kovasti sitä kehui ja mainitsin sitten, että oli muuten ihan kasvisruokaa johon hän ihmetteli, että eikö siinä muka ollut kalkkunaa!!!

    Mielestäni jokaisen lihaa syövän, joka yhtään eläimistä välittää, pitäisi katsoa dokumentti Earthlings (ilmaisena netissä). Sen jälkeen ainakin voi tehdä tietoon perustuvan ratkaisun siitä, syökö sitä lihaa vai ei.

    Minulle tuli tosiaan pitkähkön kasvissyöjä(vegaani)vaiheen jälkeen aivan järjetön lihanhimo, joka sitten vei vallan. Epäilen vahvasti sen olleen joku puutostila, kun ei ajanpuutteen takia enää ehtinyt syödä tarpeeksi monipuolisesti. Mutta nyt taas lihaa tekee mieli vain erittäin harvoin. Ja kun niin käy, sallin sen itselleni. En halua olla orjallinen minkään asian suhteen. Mutta luomua on oltava!

    P.S. Vasta tuli dokumentti suuresta luomuhuijauksesta - halpa luomu á la Aldi, Lidl & co (mutta valitettavasti myös suurten luomuketjujen kuten Alnatura!) ei oikeasti ole luomua vaan ihan yhtä tehotuotettua, vain eläinten ruokinnassa oli eroa. Eli jos luomuruoka ei ole huomattavasti kalliimpaa kuin 'tavallinen', on sen alkuperää syytä epäillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos tuosta dokumenttivinkistä! Ja totta, varmasti on kasvatuksellinen juttu. Esim. R:n vanhemmat (ja luultavasti koko kulmakunta) eivät tunne mitään muita ruokalajeja kuin lihaisia. Siis tokihan salaatteja syövät, mutta eivät erityisiä, perussettiä vain.

      Alnatural taisi juu olla ei-luomua, mutta onhan onhan onhan Andechser? Ostan sen tuotteita usein. Ja eikös Aldissa ole joitakin biotuotteita, jotka ovat oikeasti bioa, vai olenko mennyt olemaan huijattu? :/


      Poista
  7. Syön lihaa, mutta harvoin. Makkaraa en koskaan siis sitä grillimakkara ja lenkki - osastoa. Myös kana kuuluu em. syistä kiellettyjen ruoka-aineiden listalle. Ai niin ja kinkku! Pihvejä siis syön, mutta harvoin. Usein kalaa yms. Nykyään teen "liharuokia" soijarouheesta, mutta mulla on vielä opettelemista siinä. En ole vielä oikein kertaakaan onnistunut siinä hyvin, toisaalta olen kokeillut vasta ihan pari kertaa. Maitotuotteita ja kananmunia käytän ihan normaalisti, sekä viljaa. En suosi luomua mitenkään erityisesti, koska se on liian kallista - valitettavasti.

    -Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soijarouheesta en minäkään saa millään hyvänmakuista. Joten olen luovuttanut ja käytän vain vihanneksia :)

      Ja niinpä. Hinta on aivan järjetön Suomen tantereella :/

      Poista
  8. En syö lihaa missään muodossa,mutta syön kalaa aina välillä.Yritän myös rajoittaa maitotuotteiden käyttöä laktoosi-intoleranssin vuoksi(ja jos käytän,niin ovat melkein aina joko lampaan tai vuohenmaidosta tehtyjä) ja vehnää koska olen sille jollain tavoin herkkä.Ruokablogissani onkin paljon gluteenittomia,vegaanisia ja raw vegaanireseptejä.Olen siinä suhteessa onnekas,että asun maassa ,jossa on todella helppoa olla kasvissyöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellinen sinä :) Olen muutes vasta äskettäin eksynyt ruokablogiisi. Nami mitä reseptejä!!

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus. Syön lihaa, mutta tunnen siitä huonoa omatuntoa, kun ajattelen tehotuotantoa.

    Kanaa en ole ostanut pitkään aikaan, mutta muuta lihaa syön, vaikka tiedän kyllä, että muidenkin tuotantoeläinten kohtelu on huonoa. Enemmän kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtyminen on aina mielessä, mutta käytännön tasolla toteutus on jäänyt vähän puolitiehen, vaikka varmaan syönkin vähemmän lihaa kuin perheenjäseneni. Kasvissyöjää minusta ei varmaan silti koskaan tule, sillä tahdon syödä kalaa tulevaisuudessakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soijaa söin muuten yhteen aikaan, mutta sitten näin kamalan dokumentin soijantuotannosta, ja olen jättänyt sen sikseen.

      Poista
  10. Helmi-Maaria!

    Suomessa on kaiken ruuan hinta muutamassa viikossa hypännyt melkein taivaisiin!;/

    Onkohan eläkeläisillä kohta varaa syödä mitään?
    Kysyn ja ihmettelen..;(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten siellä voi enää hinta nousta, kun jo siellä asuessani hinta oli taivaissa :( Ikävää!

      Poista
  11. Olet oikeassa tuon saksalaisten lihanhimon suhteen. Tosin tunnen myös koko joukon ihmisiä, jotka ovat kasvislinjalla. Olisin jo maan alla, jos söisin tuollaiset määrät lihaa. Käytännössä - ei periaatteesta- olen vegaani, jolta puuttuvat vatsasta valkuaista pilkkovat entsyymit, joten en siedä maitotuotteitakaan. Proteiinia ja kalkkia saa myös kasviksista, vedestä ja kalkkitableteista.En siedä myöskään säilöntäaineita. Ruokasuositukset ja periaatekeskustelut ruoasta menevät minun "korvieni ohi". Tietoni olen vaivalloisesti kerännyt kokeilemalla ja erinäisistä tietolähteistä sieltä sun täältä. Olen terve ja käyn lääkärissä vain uusimassa tyroksiinireseptin ja kerran vuodessa verikokeessa sen takia. En tyrkytä tietojani kenellekään, mutta neuvon, jos joku neuvoani kysyy. Asun Saksassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihmekään, että olet terve :) Säilöntäaineet kun eivät voi tehdä hyvää, kuvittelisin. Itse en pysty vastustamaan esim. jäätelöitä tai joskus karkkeja, joten säilöntäaineita tuppautuu elimistööni aika ajoin..Ja juu, varmasti kokeilemalla ja itse tutkiskelemalla löytää parhaimman "tien". Hauskaa ja herkullista viikonloppua!

      Poista