perjantai 7. syyskuuta 2012

Vahinkolaukauksia ja punerrusta

Käteni eivät nouse. Reidet rutisevat. Välillä janoan vieraita maita. Luin illalla Paul Austeria niin kuin luetaan lehtileikkeitä. Tänään on kesä jälleen ja huomenna varsinkin, kun kuumemittaria myöten näytetään yli kahtakymmentä astetta celsiusta.

Jäseniini on ratkaisu: ne menivät jumiin eilisestä, harjoitin kouluratsastuskiemuroita Tinan kanssa kentällä, ja vaikka se kantoi päänsä koreasti itse, kaarella oikein ja jalatkin nosteli rytmiä vasten, olen käsistä alas putoava möhkäle karua totuutta, mutta reisikivun ymmärrän; se tulee kun polkee paikoillaan. Ja välillä minä teen niin, vain maailma liikkuu ympärillä ylöspäin, ja aaltojen alta sen löytäisi: haljenneet kevään jäät.

Aasinhännästä keräkaaliin: suosittelen tätä salaattikirjaa kaikille!
Kyllä, tänään en ole viisas. Olen ensimmäisen loman jälkeisen työviikon jälkeen nuhjussa. Enkä edes vielä tiedä, ajaudunko tänään töiden jälkeen 600 kilometrin päähän Paderborniin vaiko vasta huomenna. Jännittävää, kun ei tiedä, missä nukkuu yönsä.

Joka tapauksessa vietän 6 tuntia (toivottavasti vähemmän, oi ruuhkaisa Saksan moottoritieverkosto!) R:n veljen kanssa autossa jompana kumpana päivänä. Ajattelin lukea koko matkan. Olen ujo tuon miellyttävän, mutta vaiteliaan veljen seurassa, koska hän on niin ujo. En pidä tilanteista, joihin joskus joudun. Usein joudun.
Uusin tulokas.
Ajatelkaa vaikka nyt sitä, mitä toissapäivänäkin tapahtui. Olin silloin varmasti tomaatin sukulainen, ellen peräti itse tomaatti. Työkaverini nimittäin säikäytti minut pahemman kerran (hahaa, todella ovelasti, enkä varmasti kerro millä tavalla, jotta voin pilailla muiden kustannuksella!) ja minähän sitten roiskahdin ilmaan ja kiljuin kuin apina, ja apua kuinka noloa; minulta pääsi myös maantäräyttävä ilmakupla ahterin puolelta ulos (olinhan koko iltapäivän potenut jonkinmoista kaasunmuodostumisjapidättämisvatsakipua)!

Ei siinä vielä mitään, mutta aivan vieressäni sattui seisomaan eräs todella hauska uuden lapsen isä, joka sattuu olemaan myös erittäin hyvännäköinen ja viehättävä ja kuten olettaa voi; puoliksi tuntematon. Työkaverini nauroi katketakseen, meni oikein lattialle vaakatasoon sätkimään, ja minä - niin, enhän voinut muutakaan - kuvittelin, ettei kukaan kuullut vahinkopäästöni voimaa. Mutta kuulivathan ne. Kaikki. Kuuli takahuoneessakin toinen työkaveri.
Uusin villitykseni: pähkinävoikaurakeksihampurilainen, VAIKKA en pidäkään pähkinävoista muuten.
Kuinka hempeää. Nauroin lopulta itsekin. Ei kai muukaan olisi auttanut. Ja se hyvännäköinen, viehättävä uuden lapsen isä oli kohteliaasti vain vaiti ja katseli seinillämme loistavaa "maalaustaidetta", eli ipanoiden kättenjälkiä, eli viivoja ja ympyröitä ja ripauksia, eli ei mitään mutta jokaista. 

Sen pituinen se. Kappas; on perjantai. Jos olisin kenraali, kaivaisin perjantaipullon kirjoituspöydän kätköistä esiin. Mutta en ole kenraali. En edes marsalkka. Sitä paitsi kirjoituspöytäni kätköistä löytyy vain pino paperiliuskoja sekä rapisevaa suklaata. Sekä läjä muistitikkuja, kamera, kynäteline (joka on tyhjä, koska kynät lötköttävät sen ympärillä) ja tietenkin Muumipappa-purkki, jossa on vielä sekaisempaa sisällä. Ja tulen pahalle tuulelle aina, kun kaikki on noin sotkuista, ja sotkeutuu heti jos vähänkin siivoan. Oravanpyörä.

Vaellushammasta kolottaa, mutta eipä pääse tänä viikonloppuna ainakaan.
Nyt voisin osallistua Rooiboksen haastamana maljapuheluun, kiitos että muistit minua armas kirjoittajakumppani. En tosin aivan täysin ymmärrä, mistä on kyse, mutta yrittänyttä ei laiteta eikä omenakaan kauas puusta putoa, ja minä teen tämän nyt totta tosiaan vain muutaman rivin pituisena, kuten säännöissä lukee, koska olen radikaali ja aivan varmasti ollut entisessä elämässäni haudankaivaja tai myymälävaras, sillä ymmärrän kaiken sanatarkkaan enkä muista muita merkityksiä kuin jälkeen päin.

Tässä säännöt:

1. Kirjoita listaustyyliin parin rivin maljapuhe, jossa listaat viisi asiaa, josta sinulle tulee erityisen hyvä mieli/mistä olet kiitollinen. 2. Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin.

Ja tässä minun puheeni:

Oi taivaan kiitos kuinka hyvältä tuoksuvat puhtaat lakanat vielä senkin jälkeen, kun olen niissä R:n kanssa harrastanut kestävyyslajeja tai vaikka en olisikaan. Kiitoksia rakkaat ihmiseni, ja sovinnaisuuden lisääntyminen, mitä tekisinkään ilman ketään heistä. Kiitoksia siitä, että luette minusta rivejä, etenkin niiden välejä, ja katsokaa tuota aurinkoa. Kuinka puhdas se on! Ihan tanssia voisi, hameen sisällä ympäriinsä,  tsingaling!

Vera, Leena Lumi, Marke, juuri julkaissut Karoliina sekä J. S. Meresmaa, be my guest, koittakaas saada puhetta aikaan, jos on aikaa.


10 kommenttia:

  1. Ei apua, onko toi puuppatarina tosi? :D Anteeksi, mutta nauroin ihan ääneen ;)
    Se on kyllä kamalaa jos on julkisessa tilassa "räjähdysherkkänä", toivoo ettei vaan ala yskittää, aivastuttaa tai naurattaa. Nyt tiedän toivoa myös, ettei kukaan säikäytä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti se on tosi. Ääks, vielä tänäänkin työtoverit naureskelivat sille. Toivottavasti asia unohtuu pian :D

      Poista
  2. Prööt :D

    Joskus perjantaisin ja muutenkin pieruhuumori on parasta. Kiva että sait lopulta itsekin naurut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eihän siinä voinut muuta kuin nauraa kun kerran toinen kierii lattialla ja hakkaa jaloilla tahtia nauruunsa :D

      Poista
  3. Miten nautinnollista tekstiä taas Helmi-Maaria.Ja voin kuvitella,että muutuit tomaatin sukulaiseksi,niin olisin minäkin tuossa tilanteesssa,mutta hyvä että nauroit sitten myös mukana;D Ja joo,jos on itse hieman ujo niin toinen ujo vieressä saa sen ujouden kaksinkertaiseksi;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole aina ujo, mutta joskus kyllä, ja totta; jos seuralainen on ujo, on silloin itsekin vielä ujompi. Meillä vain on se "ongelma", että olemme tunteneet jo yli kaksi vuotta, ja silti kahdenkeskiset tilanteet ovat vähän epävarmoja..

      Poista
  4. Haa, Helmi-Maaria ei turhia kursaile, vaan sanoo mitä ajattelee...;DDD

    Loistojuttu kerrassaan!<333

    Kivaa viikonloppua sinulle & Hänelle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, suorasukaisuuteni tosin on välillä myös ongelma! Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  5. Voi ihana, nauroin täällä minäkin :D Se on mahtavaa, että sattuu ja tapahtuu! Ja kiitos maljahaasteesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se kyllä aina ole mahtavaa, että sattuu ja tapahtuu :D

      Poista