lauantai 27. lokakuuta 2012

Heitän kivun nurkkaan

Onnistuin potemaan kalvavaa pääkipua koko eilisen päivän, ja kipu kaatoi minut kiemuraan myös tänään. En päässyt ratsastamaankaan, kun päätä vain jomotti. Onneksi sain sovittua, että jos huomenna olo on parempi, saan mennä maastoilemaan sitten silloin. Harmittaa aina, jos ratsastelu jää väliin, sillä Tinan selässä unohtuvat murheet, ja mieli harhailee haaveissa.

Vieläkin tunnen tuskaa. Mutta olen hilannut itseni väkisin ulos. Taivaalta putosi koko aamun pelkkää vettä, sitten vesi muuttui raskaammaksi, ja nyt kun ikkunasta katsoo ulos, näkee valkoista. 

Uusi lamppu lempihuonekalukaupastani Karesta.
Pidin henkilökohtaisen kirjamessuiltapäivän. Tai oikeastaan se ei ollut henkilökohtainen, sillä R oli mukana eikä se oikeastaan ollut kirjoihin liittyvä. Kävimme ensin nimittäin pianoliikkeessä. Lumouduin. Minun R:ni soittaa niin kauniisti, ja nyt hän aikoo investoida ikiomaan pianoon! En malta odottaa, että hän sen ostaa, ostaisipa vaikka heti ylihuomenna, sillä haluan itsekin uudestaan oppia. Kävin pianotunneilla lapsena; en osaa enää liikuttaa sormia. Pianomusiikki on niin kirvelevän kaunista, että voi taivas.

Lukeva kissa lintuhäkissä. Hmm..

Pianoilun jälkeen siirryimme kirjamessuiltapäivämme huonekaluosioon. Ajattelin, että ehkä voisin istua makealla sohvalla kuten kirjailijat kirjamessuilla, ja R voisi vaikka haastatella, mutta törmäsimme heräteostokseen; aivan sikatörkeään lamppuun. Siis hienoon, mahtavaan. Unohdin sohvat ja haastattelut samoin tein. R sen bongasi ensin, moniulotteisen lamppumme, ja ajattelin, että tuo mies on taivaan lahja. Katsokaa nyt, mikä hullu taideteos tuo uusi valontuoja on! Uulalaa. Mitä kontrasteja. Mitä sulokkuutta, intohimoa ja surullisuutta se sisältää. 

Sopii hyvin olkkariin, eikös.

Sitten minä siirryin hetkeksi messuilun vaateosion pariin. Ajattelin, että kirjallisuusihmisen on pukeuduttava nöyrästi. Värikkäästi. Ostin kaksi uutta paitaa kuin kevät. Ne ovat lämpimiä ja sinisiä. Sain ne melkein puoleen hintaan. 

Joten sen jälkeen oli hyvä osallistua henkisesti "Helsingin kirjamessuille", tosin pidin ne Münchenissä ja aivan yksin. Eli siis mennä porhalsin lempikirjakauppaani täällä ja hipelöin kirjoja. Ihastelin niitä puoli tuntia, kunnes pääni muistutti, etten jaksa enää yhtään. Oli liikaa ihmisiä ympärillä kuten messuilla aina, ja oli muutenkin parasta mennä sohvalle ja niellä taas aspiriinia, joka ei auta. 

Karesta on hankittu työpöydätkin. Tosin käytettyinä. Käytetyissä on tunnelmaa!

Mutta en päässytkään kotiin. Pääsin ruokakauppaan, sillä hyvillä kirjamessuillahan on myös ruokamessut, ja koska ulkona pyrytti märkää, vaatteiden läpi iholle tunkevaa lunta, ja koska ostoksia oli yli käsimäärän, R lähti etsimään meille taksia, jolla saisimme sekä itsemme että kallisarvoiset kirjamessuiltapäivätuotteemme kotiin suhteellisen kuivina. Odotin aivan liian kauan yksinäisessä ylhäisyydessäni kamalassa pisteessä. Kauppa, missä emme koskaan mitään osta mutta tänään kyllä, sattuu sijaitsemaan päärautatieaseman nurkilla ja juuri sen kohdan edessä, missä kaupungin huumehörhöt pyörivät. Pelotti kuin häkää. 

Ööh. En tiedä miksi tämä on näin päin. Mutta tässä on asioita, jotka Karesta haluaisin ostaa.
Kyyti tuli lopulta. Ajattelin; ihanaa, vihdoin pääsen lepäämään; että onpa rankkaa tämä messuilu. Mutta en päässytkään. R kokkasi (ensimmäistä kertaa muuta kuin pakastepizzaa!), ja keittiöömme ilmestyi myös aussiystävämme, ja nyt nuo miehet juovat tuolla olutta, ja minä tahtoisin kylpyyn ja nukkumaan ja pääkivun pois. 

Joten kai minä nyt sitten vain riisun itseni, menen sinne kylpyyn. Sammutan musiikit muilta. Pyydän, että menisivät mieluummin naapuritalon baariin juoruamaan juoruamisensa. Ja että lukisinkin vielä hetken, olen aivan ihastunut Täydelliseen paistiin.

10 kommenttia:

  1. Ihana "kirjamessupäivä", kunpa sinulla ei vain olisi ollut pääkipua.

    Pianoa soittava mies! Oi että! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, oi että sentään :) En malta odottaa, että se piano pian tulisi! Mutta saksalainen herra kun on, hänen täytyy tietenkin rauhassa vertailla hintoja ja laatua. Tein eilen parhaani, että olisi ostanut erään kauniin soittimen, mutta ei. Ei vielä.

      Poista
  2. Olet sinä vaan sisukas nainen, Helmi-Maaria!<3

    Pidät kirjamessut vaikka yksin tai kaksin!:DD
    Ja päänsärkyisenä tietenkin!;/

    Leppoisaa sunnuntaita, älä pingota liikaa!<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, piti jotenkin kirjamessujen hengessä olla mukana :D

      Poista
  3. Hyvin onnistuit pitämään kirjamessupäivän ,vaikka olitkin niistä fyysisesti kaukana.Toivottavasti tuo päänsärkysi on ohitse jo,kärsitkö migreenistä? Ja ihanaa kun sulla on oma pianisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kärsi migreenistä kuin tyyliin kerran vuodessa. Ehkä tämä oli sitä - tosin pystyin liikkumaan ja olemaan jotenkuten. Pianistini on kyllä aika <3

      Poista
  4. Upeat kirjamessut sinulla, ah niin riipaisevan kaunis lamppu! Toivottavasti pääkipusi on jo hellittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lamppu on tosiaan huima. On kipu jo lähtenyt, thank heavens!

      Poista