perjantai 12. lokakuuta 2012

Se hyppäsi ikkunoista ulos!

Kadotettu pötsi, musta paratiisi, silmissä vakava säihke; eilisiltana tapahtui


KÄSIKIRJOITUKSEN KATALA HÄVIÄMINEN.

Siis kyllä. Sitä ei löytynyt. Sitä ei löytynyt kummaltakaan koneelta (olen ominut R:n uuden läppiksen, mutta joudun kirjoittamaan omalla silloin kun hän on kotona), tai siis se löytyi, mutta se loisti TYHJYYTTÄ.

Kahlasin muistitikut läpi; se löytyi, mutta se oli tyhjä.

Haalistuin. Annoin olla. Minustakin tuli tyhjä.
Tiedättekö miltä se tuntuu?

Että työ katoaa. Tehty työ, vielä niin uusi työ,
ettei sitä voi muistaa. Ettei sitä voi jäljentää tajunnasta.

Onneksi R tuli kotiin, menin sen kanssa sohvaan,
katsoin sen kanssa aivojenpuhdistuskeinoja, kuten Frauentauschia, vaikka
R inhoaa sellaista, syötiin ruisleipää
se toi suklaata, vaikka Fazeria vielä on jäljellä
ja kun tuli aika liimautua, minä tartuin R:n vartaloon
niin kuin tartutaan unohdettuun elämään,

nukuin turtaa unta

ja nyt heräsin kirjoitusaamuaikaan, heräsin vaikka eilen päätin että
katoaminen on merkki menetyksestä, ei suinkaan menestyksestä;

että jos jokin kallisarvoinen katoaa noin,
on parempi, että jätetään leikkiminen sikseen.

Että pilkotaan huone, pilkotaan hampaat kalisten rakennettu kohtalo
että LUOVUTETAAN PERKELE SITTEN.

Mutta jokin veti puoleensa tänään,
äsken veti, ja yhtäkkiä on tapahtunut ILMESTYMINEN!!!

Siellä se on. PUOLET siitä löytyi. PUOLET LÖYTYI!!!
Puolet löytyi samoista tiedostoista, jotka eilen vilkkuivat
valkoisina

asuuko meillä kummitus.

En siis menettänytkään peliä; ilomutka vatsassa; sain uuden merkin;
pelaa nainen, edes hieman vielä.

Teksti veti jopa mukaansa, lukija-minän se veti,
kirjailija-minä vielä miettii, heitetäänkö kortit lattialle
lakaistaan ne maton alle, vaiko kirjoitetaanko uudestaan kadotetut sanat
ja viedäänkö nappulat maaliin, ja nyt olen kirjoittanut jo 45 minuuttia sitä
mitä muistaisin kadonneen olleen, ehkä jopa paremmin, olisinko.

Perjantai-iloa ja torstaituuletusta toi muutes illan ilouutinen: ystäväni Ellu ja Ines tulevat tänne! OOH! Tulevat jo kuuden viikon päästä, jos oikein lasken, joten miekkani kiiltää! Olen onnesta soikea! Ja nyt kuuntelen The XX:ää, hyvää perjantaita, nuoriso, hyvää viikonloppua, merijalkaväkeni, pitää mennä kahden tunnin päästä paskaduuniin (uuh, onpas taas motivaationkukka mehukas!), sitä ennen katson vielä menetettyä löydöstä, löydettyä menetystä, katson ja tuikin sinne sisältöäkin.


PS. Siis yhä minua vaivaa matalapaine, jokin ihme vaihe, jossa mietin luovuttamista, mutta en usko olevani niin raukkamainen tai epäaito. Kirjoitan juuri tänään, kirjoitan ehkä jopa viikonloppuna. Minähän, hyvät hyssykät, RAKASTAN kirjoittamista. Mutta siis voi olla, että en pitkään aikaan lähteä tekstejäni mihinkään. Ja ai niin, en kirjoitakaan viikonloppuna, tarpeeksi ainakaan; R:n vanhemmat ovat kaupungissa. Pitää viihdyttää. Ehkä viihdytän vain puolet.

14 kommenttia:

  1. Outoja asioita tapahtuu, yli ymmärryksen meneviä!

    Silti, oikein hyvää viikonloppua, Helmi-Maaria!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan tapahtuu. Ikään kuin tuuli veisi ja toisi! Kuten se aukoo ovia ja ikkunoita, televisioitakin. Hyvää viikonloppua sinullekin :)

      Poista
  2. Postauksesi oli suorastaan jännittävä, henkeä pidätellen luin, löytyikö kadonnut. Onneksi ainakin osa siitä.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa on kai lopullisesti mennyttä...R sanoi niin. Johtuu tilttaavasta omasta koneestani :( Mutta onneksi, lykyksi, alkuosa on säilynyt.

      Poista
  3. Hui! :O

    Olen alkanut käyttää Google Drivea tallennuspaikkana: saa auki omalla tunnuksella internetin kautta missä vain, ja on varmuuskopio muualla kuin koneella/tikulla.

    T. gradun kirjoittaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En uskalla käyttää Googlen tallennuspaikkoja..nimittäin pelkään, että Googlella on omituiset tekijänoikeusajatukset jne. Onko sinulla tietoa asiasta? Että jos sinne tallennat, onko tekstisi sitten ikiomassa omistuksessasi?

      Poista
  4. HUh,varmaan kamala tunne kun tuollaista tapahtuu eikä ole backupia.Onneksi löytyi puolet ja kai se toinenkin puolikas siellä jossain luuraa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onneksi puolet löytyi, mutta puolet on menetetty :( Mutta ehkä se tarkoittaa sitä, että menetetty puolikas ei ollut säilymisen arvoinen :)

      Poista
  5. Huh, inhottavia tuollaiset katoamiset! Meillä on kadonnut koneelta minun useamman vuoden lukupäiväkirja excelissä ja perheen valokuvamuistoja pitkältä ajalta. Nyyh :´(

    Onneksi sentään löysit puolet :)

    Sinä Osaat Kirjoittaa! Muista se <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, valokuvakatoamisetkin ovat kyllä todella harmittavia :(

      Kiitos, kommenttisi on tsemppaava :)

      Poista
  6. Kurja tunne, kun tiedosto katoaa - olen kokenut sen itsekin. Yleensä pienellä vaivalla asiantuntija voi elvyttää tiedoston kuin tiedoston, kunhan muistaa päivämäärän, milloin on viimeksi sitä käsitellyt.

    Siispä, kantapään kautta olen opetellut, että laitan koneeseen automaattisen varmuuskopioiden teon vähintään 10 minuutin välein tallennettavaksi, tallennan valmiin tiedoston internetissä olevaan Dropboxiin,ja sitten tietysti otan muistitikulle jokaisen kirjoitussession jälkeen. Pieni vaivannäkö, joka kannattaa.

    Kerran tosin kässärini jäi muistitikulla kirjaston koneeseen, enkä koskaan saanut sitä takaisin. Jännitin, kumpi ehtii julkaista kirjan ensin, minä vai muistitikun löytäjä. Minä ennätin (onneksi oli tallessa omalla koneella9.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Kylläpä ahdistaisi, jos unohtaisin muistitikun johonkin julkiseen laitteeseen! Voin kuvitella, miten olet jännittänyt! Mutta hyvä että ehdit ensin :)

      Minäkin tallennan aina koneelle ja muistitikulle..mutta nyt koneen tilttaamisen takia mystisesti tapahtui tallennusvirhe :/

      Poista