keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Terttujen terttu sentään!

Ah, voi herranterttu, mikä Terttu! Katsokaa nyt, mikä minun siskoni perheeseen on tullut. Terttu, 8 vee niin kuin viikkoa, ja sillä on terävät hampaat ja pehmeä turkki; sen korvat läpisevät, sen ääni on huvittavan pieni; Terttu on rohkea pieni (villi)otus, joka ei anna nukkua tarpeeksi. 


Mutta silti haluan nukkua sen vieressä. Hullua. Viime yön vietin kummipoika oikealla ja Terttu vasemmalla puolellani. Ensi yöstä en ole varma, sillä R saapuu uljaana Suomeen, pian jo, noukin hänet kentältä ja aivopesen koiranpentuihastuneeksi, ja kotvan hurmasteltuamme ja siskonpoikia tavattuamme lähdemme Helsinkiin hurjastelemaan.


Yksi asia täytyy sanoa; sää on aika masentava. Iih. Etenkin Tampereella se tuntui harmaan kaikilta eri sävyiltä. Mutta onneksi retkeni Tampereelle oli iloa (ja haikeutta!) pullollaan. Bruno-bokseri, entinen koirani, vetelee villejä vanhuuspäiviä, ja sitä oli niin mainiota käydä tervehtimässä, että myhisen vieläkin. Brunolla on oikeat koiranpäivät; sen perhe ja koti ovat mitä parhaimmat! 


Tapasin myös kolme ystäväistä Tampereen katveessa, ja tänään tapaan heitä lisää, ja huomenna, ja oi. Onpa kerrassaan mainiota. Olen ehtinyt myös lukea ja uskokaa tai älkää; kirjoittaa. Lento- ja junamatkat kuluivat lähinnä näpytellessä, ja nyt olen 20 liuskaa rikkaampi. Tosin tänne Suomeen astuttuani minua masentaa olla kirjailija. Tuntuu nollalta. Etenkin kun tietenkin erehdyn näkemään mainoksia uutuuskirjoista, haastatteluja, hehkutusta. Tuntuu, rehellisesti sanottuna, että minä olen mitätöntäkin mitättömämpi. Mutta tämä tunne on kenties hyvin tavallinen itse kullekin kirjailijalle.

Vanha herra Bruno Brucetus.
Sitä paitsi nyt nautin ihmisistä, nautin Tertun vauvavoimasta, Suomen kamarasta. Lisää koiravauvailua on tiedossa viikonloppuna isoveljen luona! Ja ihmisvauvailua pikkubroidilla. Ja ai niin; en tiedä, onko jonkinmoista kulttuurishokkia vai mitä, mutta apua, miten kallista täällä taas on. Ruoka, esim. Ja kuinka tylyjä tuntemattomat ihmiset tuntuvat olevan; ei katsota silmiin, ei tervehditä, ei, vaikka ollaan ainoat henkilöt pienessä junahytissä...ja voi, olen niin tottunut tervehtimään myös ihan lenkkipolulla vastaantulijoita, mutta täällä se on vain merkki mielipuolisuudesta. 

No, joka tapauksessa on ihana tavata ystäviäni karjalanpiirakoita, salmiakkia ja tuttujen ihmisten lämpöä! Olen loman tarpeessa, olen sen tarpeessa, että tankkaan henkilöikävätankin täyteen.

15 kommenttia:

  1. Oih! Terttu on maailman ihanin! Onko englanninspringeri? Tai joku setteri?

    t. Lumiomenan Katja anonyyminä

    VastaaPoista
  2. Oi mikä suloisuus!

    Ja kaikki kuvien koirat ovat. Koiruudet ovat vaativia hoidettavia ja kaipaavat seuraa myös päivisin. Liian monet koirat nukkuvat sekä päivät että yöt, se ei ole mielekästä.

    Meillä on aivan ihana sää: Aurinko paistaa, ei tuule, ruska on kaunis! Missä ihmeessä sinä oikein olet;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta on monen meistä on käytävä töissä. Koira voi hyvin, kun sillä on riittävästi liikuntaa ja touhua. Uskon, että koira ei mene yksinäisyydestä rikki.

      Poista
    2. Jouduin aikoinaan antamaan Brunon pois, kun piti opiskella, käydä töissä ja juuri sinkkuuntuneena olin myös aika villi. Joten oli Brunolle parempi päästä perheeseen, jossa se ei joutunut olemaan yksin.

      Nyt kun meitä on kaksi, voisi olla aikaa, mutta en uskalla vielä ottaa itselle koiraa. Siksi onkin pakahduttavaa nähdä noita ihania pentuja ja koiria!

      Voih..taidan olla AINA kauniista säästä kaukana. Tänään olen Kotkassa, ja täällä on kertakaikkisen kamala ilma!

      Poista
  3. Mikä ihanuus tuo Terttu! Koirat ovat kyllä ihania;ei turhaan sanota että ovat meidän parhaita kavereita:D
    Toivottavasti saat nyt Suomessakin nauttia edes vähän hyvästäkin säästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sää ei oikein ole hellinyt, mutta onneksi on noita Terttuja ja muita :D

      Poista
  4. Voi kuinka suloisen lutuinen! Ihana nimi koiralle, Terttu :-)
    Harmaata? Täällä pääkaupunkiseudulla paistoi aurinko pitkästä aikaa ja sai ruskan hehkumaan. Ehkä huomenna sielläkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm..toivottavasti ehkä huomenna sitten Helsingissä...ja sunnuntaina...ja maanantaina :)

      Poista
  5. En kestä! Aivan liikuttava Terttu! Varo koirakuumetta!

    Mukava kuulla, että kirjoittaminen rullaileepi. Suomessa on varmasti vaikea olla kirjailija, sekä se joka lilluu lööpeissä ja se joka ei koskaan lillu. Näin olen monesti ajatellut. Pidä kynä liikkeessä, minäkin olen yrittänyt - hyvin vaihtelevalla menestyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kynän pidän kyllä liikkessä, mutta vakavasti harkitsen, pitäisikö hetken ajan kirjoitella vain itselle. Koirakuume on jo iskenyt, mutta yritän varoa koirankasvattajia ;)

      Poista
  6. Koira on söpöläinen. :)

    Kallista täällä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ja kuulemma vuoden alusta vielä kalliimpaa..huokaus.

      Poista
  7. Voi että, Tertun kuvien näkeminen ei ainakaan auta koirakuumeeseen! Rotu on jo tiedossa, mutta aikataulu on auki...

    Kiva, että kirjoittaminen sujuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, ihanaa, jos sinulla on mahdollisuus noin niin kuin elämän suhteen ottaa pentu :)

      Poista