maanantai 29. lokakuuta 2012

Veli villakorva

Onpas nyt kyllä ratkiriemukasta. Toissa viikonloppu meni vatsanväänteissä, tämä pään muljahtelemisissa. Nyt olen kuitenkin niin sanotusti out of pain.

Ja vähemmästäkin olisin. On niin hehkeä tuo uusi lamppumme. Olen sen kajossa aivan.

Lumibunny. Tai siis karhunpää. Minä, kai, kotikadulla.
Eilen(kään) en käynyt ratsastamassa, mutta korjaan asian tänään. Mitä eilen tein, on toinen asia. Kirjoitin koko aamupäivän, sillä sanoin kivulle, että jos ei kerran luonnosta nautita, nautitaan sitten sanoista, ja voitin. Kipu kärsi huomionpuutetta. Kirjoitin kuin pieni rusakko. 


Leivoin myös aivan todella muhkeita porkkanasämpylöitä, vaikka täällä leipomoiden tarjonta on hulppeaa, ja ne olivat niin maukkaita, että ihmettelen, miksi edes ostan leipomoista mitään. Tai no enkä ihmettele. Leivon sämpylöitä vain silloin, kun on "se aika kuukaudesta". No niin. Nytpähän sitten kaikki tietävät, milloin minulla on mahdollisesti "se aika kuukaudesta". Vaikenisinkohan edes jonakin päivänä. Bloody hell.

Markkinat Mariahilfsplatzilla, kuten melkein aina.
Kävimme eilen myös kävelemässä, mikä joskus on mahdotonta, sillä minun poikaystäväni on tehty sohvageeneistä. Lumi oli tipahtanut taivaasta maahan. Kaupunki kääritty harmaan, valkoisen ja oranssin yhdistelmään. Kävimme teellä kahdessa eri kahvilassa. Kupit olivat niin suuria, että pääni olisi hyvin mahtunut sisään. München on niin ihana, että täällä voisi vaikka vain tanssia pitkin katuja, olipa pää kuinka kipeä tahansa. 

Surullisen komea biergarten-näkymä.
Olisin tahtonut Alpeille, mutta a) kuka kivun kanssa tahtoo nähdä maailmaa ja b) lumi oli märkää. Vaeltaminen märässä ensilumessa ei ole ehkä minun juttuni. Olen kuitenkin takuuvarmasti menossa muutaman viikon päästä joko yksin tai jonkun kanssa yhdessä vuorille. Eihän tästä muuten tule mitään.

Keltaista reunaa ja lunta.
Työstän tänään kylmässä, kosteassa kodissamme käsistä, jonka luulin jo olevan valmis, mutta joka ei kyllä olekaan. Käsistä nimeltä Tuulen tatuoima taivas. Kartan yhä englanninkielistä työtäni. No can do.

PS. Vielä aivan pakko toistaa: Täydellinen paisti on aivan todella huikea kirja. Siis viihdyttävä, ironinen ja maukas. Luen aika hitaasti sitä, mutta pian häämöttää jo loppu, enkä tahtoisi että se loppuisi vielä lainkaan! 

10 kommenttia:

  1. Oho, sielläkin jo pikkutalvi! Vaikka tykkään talvesta, olen viime päivät käskenyt sen mennä pois, koska haluan ajaa vielä pyörällä. En uskalla ajaa pyörällä, jos on jäistä; pelkään vanhojen luuparkojeni puolesta. Pari vuotta sitten ei ollut mitään ongelmaa, mutta mitä vanhemmaksi tulee... Jee, kuulostan joltain kasikymppiseltä! =D

    Kirja tuli tänään, kiitos kaunis, ja kiitos myös taideteoksesta paketin kyljessä! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, se tuli jo. Eräs pikku ihminen töistä koristeli sen :D

      Mä aion uskaltautua tänä talvena myös pyöräilemään, kun ilman pyörää on vaikea käydä ratsastamassa..

      Poista
  2. Ihanaa että säryt loppuivat ja pääsit mukaan elämään;))))

    Odotan innolla, milloin Tuulen tatuoima taivas ilmestyy:DD

    Oikein antoisaa viikon alkua, Helmi-Maaria!<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että menee vuosia ilmestymiseen :) Mutta hiljaa hyvä tulee! Sinulle myös antoisaa viikkoa!

      Poista
  3. Hienoa, että pidit Täydellisestä paistista. Minustakin se on huikea. Vain siitä koiran kiusaamisesta en tykännyt, sen olisi voinut jättää poi. Miten sekasortoisen todellisuuden Taskinen olikaan kehittänyt: Kiinnostavaa kerrassaan!

    Sun työ on sitten TTT;-) Hieno nimi muuten...

    Mukavaa viikkoa kaikilla elämän vaihtelevilla mausteilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä todella huikea kirja. En ole vielä ihan loppuun asti päässyt, mutta pian varmaan teen postauksenkin. Hehkuttavan :)

      Sinulle kanssa loistokasta, helmeilevää viikkoa!

      Poista
  4. Aika mahtava tuo uusi lamppunne;D Ja hattusin sopii sulle aika hyvin:) Kun näen noita lumikuvia,alan kaipaamaan lunta,edes hieman....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin hauska lamppu ;) Hattukin on uusi. Vähän liian pieni, isopäinen kun olen, mutta kun sen sitoo kiinni, ei palele.

      Poista
  5. Täydellinen paisti on tosi mainio kirja, heti alkoi hykerryttämään, sillain kivasti monikerroksellinen. Kuuntelin sitä kesällä radiosta Suomessa ollessa ja kuuntelu jäi pahasti kesken. Täytyy varmaan hankkia kirja käsiin ja lukaista kokonaan. Saa taas uudet hihittelyt.
    syksyä Müncheniin, tykkään niiiin siitä kaupungista paskeriville

    VastaaPoista