sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Hyytelöaivottomuus

Olen ravannut perjantaista asti PCM-koulutuksessa, ja tänään oli viimeinen päivä. Uuvuttavaa; en ole ehtinyt tarttua teksteihini en sitten millään, aivoni ovat yhtä hyytelömössöä ja istumalihakset punertavat. Vieraamme läksivät onneksi jo eilen; en ehtinyt heitä juurikaan nähdä, mutta etukäteisstressini oli turhaa. Oli kiva nähdä ihmisiä, joista on tullut osa ihmispiiriäni R:n myötä.

Sitä paitsi nyt minulla on avaimet omaan itseeni. Tämän koulutusrytäkän jälkeen osaan (toivottavasti) kommunikoida ongelmatilanteissa entistä paremmin. Ja mikä parasta; välttänen riitelyn R:n kanssa. Ja mikä vielä parempaa; osaan rakentaa uskottavampia, toimivia henkilöhahmoja teksteihini. Eli siis tästä viikonloppusessioinnista on ollut ammatillista sekä ihmissuhteellista hyötyä.

Hei, olen tarkka ja kirpakka. En yhtään naura, älä yritä.
Process Communication Model, jota vastaanottokanavani ovat nyt turrallaan (ja jota mm. lääkäreiksi haluavien on Australiassa pakko opiskella), on hauska tirkistelytie itseen, omaan persoonallisuuteen ja siihen, mikä minusta tekee tyytyväisen tai mikä saa stressaantumaan. Ennen kaikkea se on keino analysoida muita ihmisiä ja lähestyä heitä ilman, että joutuisi riitatilanteeseen. Erityisesti yläasteopettajille tämä PCM olisi hyödyllinen, mutta en tiedä, onko Suomessa ketään alan asiantuntijaa. Kirjailijalle tästä on oikeasti erinomaista hyötyä; ihmisten tarkkailuun tulee syvyyttä samoin kuin henkilöhahmojen luomiseen.

Ja nytpähän ainakin R:kin tietää, että minä olen aina oikeassa riitatilanteissa, ja että olen tarkka, järjestelmällinen, aikatauluriippuvainen, välillä kaiken leikiksi lyövä ja välillä ylitunteellinen henkilö. Siis toisin sanottuna olen hankala. Mutta ehkä myös ihana tai siis tottakai olen lempeä.

Katso, älä maistele. Eikä kun katso, älä aavistele.
Mistä on hyvä siirtyäkin siihen, että ihanasta kirja-blogista, missä herätellään usein myös mielenkiintoista keskustelua, on heitetty minua kohti tunnustus! Kiitos Valkoinen Kirahvi!


Paljastanpa siis kahdeksan asiaa itsestäni, ja nyt kun kerran olen syvällä itseni vesissä, tsadaa, tässä tulevat luonteeseeni liittyvät, huimat ja hehkuvat paljastukset:

1. En voi sietää sitä, että päiväpeitto lojuu lattialla, tai sitä, että R piilottaa sen tahallaan minulta tai sitä, että hän ei levitä sitä sängyn päälle, jos nukkuu pidempään. Päiväpeitto on ollut riidanaihe jo yli vuoden ajan. R:n mielestä se on mummojen tavara, eikä hänellä esim. lapsuudenkodista sellaista löydy kenenkään sängystä, kun taas minä olen lapsesta asti oppinut, että sänky pitää pedata. Että päiväpeitto on kuin voi leivän päällä!

2. Vaikka olen järjestelmällinen, on esimerkiksi vaatekaappini sisältö kaaoksessa (R:n sen sijaan viivasuorissa pinoissa!), ja sänkyni alta löytyy aarteita, ja työpöytäni on yksi tavaravuori ja kenkäni (joita ostan jopa itseltäni salaa, etenkin silloin kun ei olisi varaa) piilotan mihin sattuu.

3. Jos minulle huudetaan tai tiuskitaan tai jos minua ahdingossa lohdutetaan, käyn itkemään vollottamaan. 

4. En kerta kaikkiaan siedä hitautta enkä odottamista enkä hitaita toimintoja. "Heti nyt ja tässä kaikki tänne tättärää" on mottoni, joten ei ihmekään, että meillä välillä riidellään, kun toinen on perusluonteeltaan "ajattelija".

5. Minusta on hurjan hauskaa tehdä kepposia, ja sisälläni asuukin syväluotaavan luonneanalyysin mukaan anarkisti.

6. Tykkään kuulla kehuja työstäni tai jostakin, mitä olen tehnyt. Sen sijaan jos minua henkilökohtaisesti kehutaan, menen vähän noloksi, ja vaihdan puheenaihetta.

7. Minä oikeasti olen aina oikeassa. Etenkin silloin, kun muut ovat väärässä.

8. En siedä komentelua. Käskyissä, joita minuun kohdistetaan, täytyy aina esiintyä konditionaali tai pikkusana "bitte" (tai "please"), tai vedän herneen nenään enkä toimi kuten pitäisi.
 

Blogitunnustuksen säännöt noudattelevat yleisiä blogitunnustussääntöjä:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.
IIIH. Riviin järjesty, minä heitän sinua viinikuminalleilla, täältä pesee, olet epäjärjestys!
Olen nyt tosi väsynyt, irrallinen. Haastan ne kahdeksan henkilöä, jotka viimeksi ovat blogissani kommentoineet, ja hehän ovat: Leena Lumi, Kirsi, Paula, Yaelian, Aili-mummo, Villasukka, Mary von Törne sekä eräs bloggaaja, ensi vuoden esikoiskirjailija, Marissa Mehr, jonka kommentin olen kerran kännykällä leikkiessäni täysin vahingossa jotenkin oudosti poistanut täältä blogistani. Anteeksi, että noin kävi!

19 kommenttia:

  1. Voi että, kiitos tunnustuksesta! :) Ihmettelinkin, että olenko tullut hulluksi, kun en nähnyt kommenttiani enää myöhemmin blogissasi. Olen itse onnistunut poistamaan FB-kommentteja kun olen kännykällä surffaillut. Kosketusnäyttö on välillä aika rasittava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kosketusnäyttö on todella rasittava. Ja muutenkin tuo älypuhelimisto. Ollas hyvä tunnustuksesta ja ahkeruutta kirjoituspuuhiin :)

      Poista
  2. Sulla on kyllä mainioita otsikoita aina täällä;D Kiitos tunnustuksesta.Olen tosin tuon saman tehnyt jo parikin kertaa,joten kiitän mutta jätän väliin.
    Kävin katsomassa tuota sivustoa linkin takaa;vaikutti mielenkiintoiselta koulutukselta!
    Ja tykkäsin kohdasta 5;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä on kiertänyt jo monet läpi, mutta riittää, että otat tunnustuksen rinnuksiisi :)

      Koulutus oli antoisa ja kiinnostava. Pitää tutustua aiheeseen vielä kirjallisuuden kautta!

      Poista
  3. Kiitos, Helmi-Maaria!

    Tässäpä aihe seuraavaan postaukseen huomenissa!<333

    VastaaPoista
  4. Kiitos tunnustuksesta!

    Sinulle on jotain blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, meillähän menee aivan samoihin aikoihin tämä vastailu. Juuri kävin nimittäin kommentoimassa blogissasi :D

      Poista
    2. Nämä aamut...

      Vastaan tällä viikolla.

      Kiitos♥

      Poista
  5. Helmi-Maaria, vastattu on haasteeseesi..;)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, käyn lukemassa tänäiltana, kunhan kirjoitushommat siirrän sivuun :)

      Poista
  6. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Menisipä mieheni johonkin tuollaiseen. En siis tarkoita, etteikö siitä voisi olla itsellenikin hyötyä (varsinkin työssä), mutta minulla on sentään aika hyvä introspektio ja hänellä huono. Olen nyt ihmetellyt jotain kasvatustieteen persoonallisuusmalleja, kun päähenkilöni on opettaja ja olen lukenut oppilaantuntemusaiheisia tekstejä.

    Olisipa Suomessakin lääkäreille jotain tuollaista, eikä vaan sitä lääketiedettä. Lääkärin ammatti on niin paljon muutakin kuin vain tiedettä, enimmäkseen jotain ihan muuta. (Vaadin kiivaasti soveltuvuuskokeita lääkikseen, mutta tämä menee jo aiheesta ihan ohitse.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen sitä mieltä, että R:n pitäisi käydä tuossa koulutuksessa itse eikä vain kuulla kaikkea minun kauttani.

      Mielestäni kaikille maailman lääkäreille saisi luvan opettaa kommunikointitaitoja. Mieluiten juuri tuon PCM:n kautta, koska silloin ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä paremmin ja sitä, miksi me käyttäydymme, kuten teemme.

      Jos muutes tarvitset vinkkejä opettaja-oppilas-tilanteisiin tai kokemuksia sellaisista, voin kertoa! Erityisesti yläasteikäisistä on "vuosien" (=5 v.) kokemus.

      Poista
  7. Kiitos tunnustuksesta! Yritän syväluodata minäkin.

    VastaaPoista
  8. Kaunein kiitos vielä täälläkin tästä, Helmi-Maaria!
    Palaan asiaan... :-)

    VastaaPoista