tiistai 27. marraskuuta 2012

Konstit on kelmeilläkin

Kun naapurista kuuluu bassonjytäkkä, minun on pakko laittaa stereot täysille, vaikka en tahtoisikaan juuri sinä hetkenä kuunnella musiikkia ja juuri sen takia. Kiitos vain entisen naapurini (helvetistä) Helsingin Hesarilla minulla on trauma. Naapurista kuuluvan musiikin trauma. En kestä yhtään. 

Kuva lauantaiselta ratsastuslenkkipolulta.
Kädet alkavat täristä, keskittymiskyky vapisee liitoksissaan. Eilisiltana kävi samoin. Naapurista ei kuulunut mitenkään erityisen kovaäänistä musiikkia, ja naapurini ovat täällä kaikin puolin mukavia, mutta bassonjytinä täräytteli kalvojani. Olisin tahtonut rauhassa kirjoitella. Mutta pakko oli vääntää stereot niin sanotusti kaakkoon. Eikä siinä melussa tietenkään kirjoittaminen suju, vaikka yleensä taustalla soikin pienivolyyminen innoitusmusiikki.

Sunnuntainen olut englantilaisessa puutarhassa.
Jotenka etsin sijaistoimintaa. Aloin tehdä pastaa, vaikka ei ollut nälkä. Oikeastaan tein pastaa myös siksi, että pelkäsin. Nimittäin kävin eilen silmälääkärissä (huh, jotain hyötyä siitäkin, että pulitan 187 e/kk sairausvakuutuksesta - ja työnantaja puolestani saman verran! - nimittäin ei tarvinnut erikseen maksaa silmälääkärimaksua) ja kuulin omituisen tuomion; minun täytyisi mennä sen lääkärin puheille, joka operoi silmäni YHDEKSÄN vuotta sitten. Että leikkausläppä pitäisi avata vasemmasta silmästä ja katsoa, mikä on ongelma. Lääkäri ei tainnut ihan ymmärtää, että asun täällä nyt, enkä ihan tuosta noin vain pääse Suomeen.

No, keittelinpä supervalkosipulipastan ja päätin, että olen ymmärtänyt väärin, että varaan toiselle silmälääkärille ajan (kun kerran ei maksa mitään!) ja kysyn vielä, mitä tämä tarkoittaa. Musiikinkin sain hiljennettyä, kun ruoka ehti valmiiksi (kummasti se vain hiljentää naapureiden musiikin, kun pistää omansa yhtä kovalle!). Ruoka suli suuhun kuin neilikka. Jotenka on pakko jakaa teille metka valkosipulipastaohjeeni. Vapiskaa, sammakot; prinsessat tuoksuvat tämän jälkeen vain valkosipulille:


Helmi-Maarian hehkeyspasta
(Jota H-M syö aina, kun tarvitsee pikaruokaa, sillä hänellä ei ole vuosikausiin ollut mikroaaltouunia, ja pikaruoka pitää tehdä muutenkin itse, ja tämä auttaa pysymään terveenä muutenkin.)

1 sipuli tai 2, jos huvittaa
1 valkosipulinkynsi tai 3, jos tuntuu, että hinkuyskää tuppaa
ronskin verran oliiviöljyä pannuun ja sitten samaa ainetta vielä 0,5 dl johonkin pieneen somaan kuppiin
1 rkl Gardajärveltä hankittua maustesekoitusta, jonka voi kyllä sekoittaa itsekin kuivista valkosipuliviipaleista, chilistä, basilikasta, punapippurista, oreganosta ja kaikenlaisesta muusta huimasta
1 rasiallinen sellaisia pieniä tomaatteja (mikä niiden nimi nyt onkaan?!)
4-5 aurinkokuivattua tomaattilärpäkettä (mieluiten öljyisiä!)
suolaa, pippuria

kourallinen spaghettimakaronia

1. Kiskaise spaghettimakaronit kiehuvaan veteen (pistä sinne vähän öljyäkin)

EIKÄ kun 1. Laita mausteseos kuppiin, jossa on oliiviöljyä ja anna niiden (mausteiden ja öljyn siis) rupatella tovi keskenään

2. Kuumenna oliiviöljyä pannussa 

2. Viipaloi ja hakkeloi sipuli ja viskaa pannuun ja anna muuttua hiukan läpinäkyväksi, mutta varo olemasta liian kuuma

3. Muista myös tuikata valkosipuli sinne pannuun, mutta hakkaa se ensin

4. Ole rankka ja puolita ne pienet tomaatit, tuikkaa nekin tulelle

5. Saksi aurinkokuivatut slärbät pikkupikku paloiksi, saksi suoraan pannun päällä, jotta nekin tietävät, miltä tuntuu olla hottis

6. Sammuta levy, mutta anna noiden pikku ystävien porista siinä miedossa jälkilämmössä siihen asti, kunnes spaghettimakaroni on weich genug

7. Valuta ne makaronispaghetit, pistä takaisin kattilaan, kaada pannuasiat päälle, mausta suolalla ja pippurilla, raasta parmesania päälle, ahmi, beibe, ahmi!



Guten Appetit, let's eat!


PS. Olen tehnyt yhden novellin valmiiksi, mutta en ole vakuuttunut. Sen nimeksi tuli Souda nopeammin. Kirjoitin sitä 8 (siis oikeasti KAHDEKSAN!!!) tuntia, ja aion tehdä toisen, ja sitten vasta päättää, mikä on paras ja tilaustyöksi kelpaava. Ja oikeastaan ylihuomenna (IHIIII!) tulevat tytöt saavat sanoa sanottavansa asiaan.


9 kommenttia:

  1. Voi luoja.
    Mä vihaanvihaanvihaan naapureiden musiikkia. Etenkin sitä bassonjytkettä. Joku Céline Dion nyt vielä menee, siitä pääsee eroon korvatulpilla. Mutta pari kertaa on tehnyt mieli hankkia haulikko bassojen takia. Kaikki keskittymiskyky menee, enkä ainakaan nuku.

    Sympatiahalit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks! Et varmaankaan olisi siis hengissä kestänyt entistä naapuriani. Tai siis naapuri ei olisi hengissä kestänyt sinua :D Minä ihmettelen, miten kestin sitä ääniapinaa kaksi VUOTTA.

      Poista
  2. Kamalaa on kun on naapureita jotka eivät välitä naapureistaan ja pitävät kovaa ääntä,tavalla tai toisella. Minulla on tääll joku naapuri (2 taloa muodostavan ikäänkuin L-muodon)laittaa usein radion kovaa päälle jo paljon ennen klo 6 aamulla,grrrr!
    Oletko valittanut noille bassoojille`? Ja kurjaa tuo silmäjuttusi.Toivottavasti saat sen hoidettua.Minäkin kävin viime viikolla silmälääkärillä;sain reseptin kalliille tipoille ja kuitenkin silmäni ovat edelleenkin ärtynteet vaikka silmälääkäri ei löytänyt niistä mitään vikaa.
    Mmm,herkulliselta näyttää tuo pastasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iih, aamulla ennen kuutta...Argh! En ole valittanut vielä. Ajattelin kahden viikon päästä, kun tapaan heidät heidän omissa tupareissaan, mainita asiasta hienovaraisesti :)

      Niin, tämä silmäjuttu on vähän pelottava. Mutta uskon, ettei vakavasta ole kyse, olisihan se lääkäri varmasti ohjannut heti pikapikaa johonkin!

      Poista
  3. Wau! Kokeilen ehdottomasti tuota reseptiä. Edullisia pikaruokareseptejä ei ikinä ole liikaa opiskelijan takataskussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ;) Minä söin tänään tätä samaa. Voisin syödä tätä joka päivä, olen niiiiiin ihastunut!

      Poista
  4. Herkullista, helppoa ja terveellistäkin! Kirsikkatomaatteja tarkoitat. Ne ovat Suomen valossa suvella kasvaneina niin hyviä, että ostan joka kauppakerta kaksi rasiaa ihan vaan silleen syötäväksi, ne on siis mun karkkeja.

    Kiitos, että taas kerran muistutit minua, miksi en ikinä, ikinä voi muuttaa kerrostaloon....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, niin tarkoitankin! Unohdin tyystin koko sanan! Kirsikkatomaatteja ostan minäkin harva se päivä. Rasiallinen menee helposti tuosta noin vain.

      Aina noita bassojytinöitä kuullessani ja kartellessani tahdon maalle omakotitaloon..mutta muuten tämä on aika kätevää tämä kerrostaloelämä.

      Poista
  5. Ha,ha,haa!Nauran lääkärille.Lääkäri puhui täyttä puppua, kun ei muutakaan osannut. Jotakinhan sitä potilaalle oli sanottava. Hyvä idea, että vaihdat lääkäriä.Münchenistä löytyy parempiakin silmälääkäreitä.Kysyt suomikoulun äideiltä suosituksia.

    VastaaPoista