perjantai 23. marraskuuta 2012

Kultareunaiset viikseni taipuvat kaariksi

Polvistun enemmänkin

polvet niksahtavat
otsaan

otsa on tarpeeksi kapea

kiljun armoa
tiedätkö miltä kuulostaa
kiljua armoa
kun on tuhdin joukon
rinnalla
paljas rinta
rinnalla
häpeä häpeä minua!

Miksiköhän me suomalaiset masentuilemme, etenkin marraskuussa, tuntuu että kaikilla on huulilla pimeä. Typerä kysymys, syyhän on selvä; miten muka nähdä jos ei ole tarpeeksi valoa. 

Yhä minussakin asuu väsymys, kuuluisin talviunille, mutta täällä ei hautauduta, täällä mennään kahviloihin ja kävelykadulle, taidenäyttelyihin, joulumarkkinoille. Ei kaivauduta kiven alle, ei möngitä perähuoneisiin, peiton alle lattialle, ei kuvitella harmaata ruumista peilin kupeen.

Ajoita minut tähtitieteeseen.
Minä olen riemuissani, aidoissa kemuissa. Olen saanut yllättäviä, pehmeitä yhteydenottoja. On tullut novellitilausta, on tullut viestiä, että teemme kirjastasi sitten arvostelun, toimita kappale, please, ja on tullut rohkaisuja, tönäisyjä eteenpäin. Hassua, kun luulin ettei kotiovelta tulla koskaan hakemaan. Sitä paitsi olen hyppäämässä erääseen mielenkiintoiseen projektiin suomalaisen kuvataiteilijan kanssa, ja tästä rojektista olen erityisen innoissani. Mikä onkaan säväyttävämpää kuin kuvataiteen ja sanan kietominen toisiinsa; patsaiden valaminen, patsastelu.

Kaaren takana paksut valot.
Niin se vain valo taittuu moneenkin kulmaan, kun vähän astelee paikallaan ja harjoittelee. Olen valmiimpi kuin ennen, ehjempi, ja sitä paitsi tänään alkaa viikonloppu. Järjestin illan itselle, R:n pistän pois. Huomenna, kun ratsastan Tinan (ja ehkä pankkiirin) kanssa ilmeissä etelä, työstän jo, työstän huomenta.

Iloa, valoa, pilkkuja viikonloppuunne! Olkoon sade hurmaava, musta maa, jää sen pinnalla kartta kokoelmiin, taivutus muistojen vieriviin vuosiin, sukikoon jylhä karma kasvoihin häivähdyksen leveyttä, pinnan alle kiiltoa.

18 kommenttia:

  1. Hienoja ja hyviä uutisia.

    Vaikka ei tämä Moskovakaan marraskuussa ole mikään valon keidas (paitsi tänään kun paistaa aurinko), niin ei täällä kuitenkaan samalla lailla ole pimeää kuin Suomessa.

    Niitä samoja iloja ja valon pilkkuja sinunkin viikonloppuusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, jollakin lailla Suomessa pimeys korostuu. Etenkin kun lunta ei vielä (taida) ole. On täälläkin jo viideltä pimeää, mutta ei sitä sillä tavalla huomaa...paitsi väsymyksen kautta.

      Poista
  2. Mahtavaa, että tultiin hakemaan! Onnea novellitilauksesta.

    Kirjoitit ihanasti Keski-Euroopan marraskuusta. Ei varmaan tarvitse mennä kuin Tanskaan, että ihmiset ovat marraskuussakin ulkona ja kaikkialla on jotenkin niin kotoisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äskeinen oli siis Lumiomenan Katja toisella Blogger-tilillään. :)

      Poista
    2. Kiitoskia! Täällä varmaan ison tunnelman tekevät joulumarkkinat. Jotka avaavat ympäri kaupunkia luukkunsa maanantaina..

      Poista
  3. Oikein hienonhienoja uutisia, Helmi-Maaria!

    Upeasti menee, mutta menköön vaan!;)))
    Iloisaa marraskuista viikonloppua sinulle & Hänelle!<3333

    VastaaPoista
  4. Mahtavaa,että niin monet asiat nyt sujuvat ja toivottavasti jatkossakin.Mukavaa viikonloppua ratsastellen ja muutenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sää sallii muutaman tunnin vaelluksen, ja jos ei, vain pieni pyrähdys hevosen kanssa on jo tarpeeksi raikastamaan :)

      Kopotikop, siis!

      Poista
  5. Kuullostaa ihanalta.
    Aivan upea, ihana tuo kellosysteemi!!kerrassaan kaunein!
    Tekstiäsi on aina niin antoisaa saada lukea♥
    Musta maa täällä vain odottaa sadetta...
    mielellään valkoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän sinne pian ripottele valkoisia hiutaleita? Toivon niin :) Tänne tipahtelee iloa, jotenkin, tänään oli lämmintä ja ihmiset kaikki ulkona. En odota lunta, vaikka olisi kivaa, jos sitä tulisi. Näinkin on ihan hyvä!

      Poista
  6. Onnea ja iloa! Ihanaa, että asiat etenevät hyvään suuntaan. Ja ihanaa ylipäänsä, että jotakin tapahtuu. Täpinää ei ole koskaan liikaa, jos siitä vain nauttii.

    Oi, olen halunnut nähdä tuon kellon jo varmaan kymmenen vuotta, enkä vieläkään ole päässyt Prahaan asti! Kyllä vielä joskus... Varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti näet, jos tarpeeksi haluat :) Tuo on mottoni elämässä. Tai siis se, että jos jotain haluaa tarpeeksi, siihen myös ulottuu! Totta; olen täpinätyttö, joten täpinää pitää ollakin päivässä kuin päivässä. Intoisaa viikkoa!

      Poista
  7. Mahtavia uutisia, onnea!

    Minä olen joku luonnonoikku suomalaiseksi sillä pidän pimeydestä :) Minussa on joku salaperäinen ei-periytyvä pariisilais(ja ehkä itävaltalais-sveitsiläis)geeni, johtuukohan siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Danke danke! Pimeyshän on vallan inspiroiva ympäristö. Mutta kyllä se taitaa monia, kuten itseänikin, myös väsyttää tavattomasti..

      Poista
  8. Novelleja tilataan muuten myös Suomi 24 -palstan epäilyttävässä ilmoituksessa. Sinunkin nimesi mainittiin keskustelussa ohimennen...

    VastaaPoista
  9. Siis Suomi 24 kirjailijanalut Googleen, ja pääsee näkemään keskusteluketjun Hyviä novellisteja haetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, en ole koskaan seurannut moista palstaa, joten ensinnäkin pelottavaa, että nimeni mainitaan siellä. Pitääkin tarkistaa asia!

      Poista