maanantai 12. marraskuuta 2012

Marraskuu Mazzarellan tapaan

Olen viimeisinä aikoina innostunut novelleista. Jotenka olikin mukava oikeastaan hämmästyä, tai pikemminkin otaksua, Merete Mazzarellan parissa. Luin häneltä melko lailla peuhakkaalla vauhdilla Marraskuun. En oikein tiedä, mitä mieltä olen. Haluankin tutustua Mazzarellaan vähän paremmin saadakseni paremman käsityksen tästä kirjailijattaresta. Onko suosituksia; mitä häneltä kannattaa lukea?

Marraskuussa on neljä erilaista ihmiskohtaloa, neljä toisiinsa tapahtumapäivän kautta kytkeytyvää tarinaa, jotka levittävät lukijan silmiin kuvan kauheasta tulevaisuudesta. Novelleissa on viety pitkälle kaikki se, mikä meitä ihmisiä kuljettaa; kuolema, yksinäisyys, julkisuus, kauneus, ikävä. Jokaisessa novellissa viivytään yksin. Eletään lähitulevaisuutta - mikä ei  mielestäni ollut lainkaan uskottavaa, sillä asiat tapahtuivat kirjassa v. 2012 (kirja on julkaistu v. 2004) - ja kahdessa viimeisessä novellissa on scifimäisiä piirteitä: pitkälle vietyä tietokonekommunikointia ja kuolemaa "edistäviä" palveluntarjoajia. 

Münchenin yllä oli lokakuun lopulla marraskuun melua karttavat värit.

Kirjoitan itse mieluiten kasvottomasti; en kuvaile liian tarkasti henkilöitä, en päästä lukijaa liian syvälle. Annan mahdollisuuden kuvitella, ja muutenkin pidän kaukaiseksi jättämisessä. Siinä mielessä Mazzarella tuntui omalta. Marraskuu on nopeasti luettavaa pikkupuurtamista, joka antaa ajattelun aihetta. Siinä viilletään yhteiskuntaa; niin moni meistä jää kasvottomaksi, niin moni on yksin.

Marraskuu on varmaankin parasta lukea nimikkokuukautenaan. Tulee sellainen kylmä tunnelma, että kuka meistä lopulta välittää. Kolme ensimmäistä novellia nielin sellaisinaan, mutta viimeinen novelli on puuduttava. Hyvä kun jaksoin lukea loppuun, ja siis oikeasti hyvä, sillä lopun halauskohtaus on ihanan lämmin. Valoisa; se levittää kaikkien novellien henkilöiden päälle vähän toivoa, vaikka halaaminen tapahtuukin surullisen asian takia.

Marraskuusta ovat kirjoittaneet Kirsi, jonka innoittamana taisinkin alunperin kiinnostua koko Mazzarellasta, ja uudehko blogilöytöni Jaakko.

4 kommenttia:

  1. Mä olen lukenut Mazzarellalta enemmäkseen vain esseitä, ehkä sullekin tuttuja? Jos ei, niin suosittelen esim. "Silloin en ole koskaan yksin - lukemisen taidosta" ja "Täti ja krokotilli". Aivan helmiä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkeistä. En ole lukenut Mazzarellalta ennen tätä Marraskuuta yhtään mitään. Mutta mielelläni luen muutakin, etenkin helmiä :)

    VastaaPoista
  3. Noin vuosi sitten luin Merete Mazzarellan kirjan Illalla pelataan Afrikan tähteä, joka kertoo lapsenlapsista ja isovanhemmista. Sisältöä en nyt voi muistaa. Takakannen tekstissä sanotaan: "Illalla pelataan Afrikan tähteä on lähikuva globaalista maailmasta, jossa lapsenlapset kasvavat monen kulttuurin ja ja perheen risteyskohdassa. Se on paitsi rikastuttavaa myös kuluttavaa. Kirjoittaessaan Mazzarella ymmärtää, että hän kaipaa lujia juuria ja paikkaa, johon kuulua, jossa olla kotona. Juuri taustan ja juuret hän haluaa antaa myös lapsenlapsilleen."

    Myös kirjastosta olen lainannut joskus Mazzarellaa. Nämä isovanhempiasiat ovat sinusta vielä monen vuosikymmenen takana, ei nyt ajankohtaisia.

    Hyvää viikon alkua sinulle, Helmi-Maaria !<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä :) Isovanhempiasiat ovat tosiaan kaukana minusta, etenkin kun omatkin ovat jo poistuneet, mutta jos kirja on hyvä, niin silloin kelpaa mikä tahansa!

      Poista