torstai 8. marraskuuta 2012

Miltä tuntuu, seinä-fucking-ruusu?

Blaaaaaah. Tiedättekö miltä tuntuu olla tällainen "omaääninen" kirjailija? Siis erittäin suoraan sanottuna aivan todella paskalta, välillä, koska en ole sen arvoinen, että minuun sijoitettaisiin rahaa tai että tekstini sopisivat "ohjelmiin".

Olen saanut vastauksia, tuhansia satoja miljoonia kirjeitä, joissa lukee ei kiitos, ja palautettakin olen jo niittänyt muutamaan otteeseen; ylentävää, suorastaan huikeaa, samalla rakentavaa, mutta isojen talojen ovet ovat minulle varmaan aina kiinni. Niin omaääninen olen. Ääni ei riitä, eikä riitä juonikaan. Ehkä pärstäkertoimeni ei riitä. Ehkä se, että erotun liikaa. Ehkä en ole tarpeeksi kiinnostava. Noin niin kuin tekstin ulkopuolella.

Toisaalta so what, pieni anarkisti sisälläni huutaa, so fucking what. Onhan Ntamo, tosin en vielä ole saanut sieltäkään viimeistä sanaa. Ntamo on sitä paitsi laajentunut, sieltä tulee jälleen esikoiskirjapalkintoehdokas, ja sitä paitsi Ntamossa minua arvostetaan. Toivottavasti tälläkin kertaa.

Minkä takia minun ei pitäisi olla yhtään pettynyt, mutta sisälläni asuva kilpailuhenkinen, kuulluksi tahtova perfektionisti tahtoisi, että olisin täydellinen kaikkialla ja kaikkinensa. Että siinä ehkä syy, miksi sattuu. Kun yhdelle kelpaa, joillekin ehkä puoliksi, toisille ei lainkaan, niin kyllähän sitä vähän itkettää. Olen kirjallisuuden seinäruusu. Katsokaa, oikein vitun sitkeä seinäruusu. Kukaan ei valitse tanssiin mukaan, ei kukaan muu kuin salissa hyljeksitty hakija, sellainen, joka paljastuu loppupeleissä luotettavaksi tanssittajaksi, joten toivoisi tanssin jatkuvan vain.

Ja silti:  sunshine, Sunshine Award. Sellaisen sain. Blogini taitaa tuottaa iloa ainakin joillekin teistä. Kenties myös kirjoitustyylini. Mukavaa kuulla, sillä suurta iloa tämä tuottaa itsellekin!  Onpahan joku, mihin miltei päivittäin purkaa itseään suomeksi muuten kuin fiktiivisessä muodossa. Voi kiroilla, ihastella, valittaa, hypähdellä. Kiitos tunnarista, Leena Lumi.



1) Pitääkö elämän suuri unelma saada/uskaltaa toteuttaa, vai pitääkö vain tyytyä sovinnaiseen: matkustaa kerran vuodessa etelään ja merkkipäivinä kaupunkilomille? Olisitko sinä valmis muuttamaan kaiken? Tähän on helppo vastata: kyllä kyllä. Olenhan muuttanutkin jo kaiken. Jätin Suomen, rakkaan työni, ystäväni, perheen. Sitä paitsi (suuri paljastus!!) tällä hetkellä R ja minä pohdimme, josko tässä parin vuoden sisään astuisimme täältä pois ja lähtisimme kauemmas. Erittäin kauas. Niin kauas, ettei meidän luoksemme tulla enää ihan pariksi päiväksi kyläilemään. Katsotaan, toteutuuko tämä vielä..
 
2) Jos elämässäsi olisi koko ajan kuin harmaa kalvo, vaikka kaikki näyttää ulospäin upealta ja tuntisit, että jossain on toinen juna johon nousta, uskaltaisitko jättää kaiken ja nousta uuteen junaan muiden kauhisteluista huolimatta? Tähän vastaan kuten edelliseen: tietenkin.

3) Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi? Ihmiseni, kirjoittaminen, hyvinvointi.

4) Jos ryhtyisit kaksoiskansalaiseksi, mikä olisi toinen kotimaasi? Lienee väistämätöntä vastata, että Saksa.

5) Elämäsi parhain saavutus? Kaikki nuo tekstit, jotka ovat jo romaaneja, ja nuo, jotka odottavat romaanin asuun pukeutumista, ja vaikka ne ikuisesti odottaisivat, olen saanut ne silti valmiiksi!

6) Suosikkiharrastuksesi? Kirjoittaminen on puoliksi ammatti, joten suosikkiharrastukseni on kaukana siitä; ratsastus ja vuoristot (vaeltamisen ja laskettelun muodossa).

7) Suosikkimusiikkisi? Tällä hetkellä pidän indiepopista ja -rockista, aina olen pitänyt myös rockista, ja erityisesti fanitan The XX:ää (jonka keikalle menen kolmen viikon päästä sydänystävieni Ineksen ja Ellun kanssa!) 

8) Paheesi? Nyt kun veetuttaa, tupakka. Siitä en ole päässyt eroon. En polta kuin juhlatilanteissa, tosin. Viime syksynä, kun oli vaikeaa, polttelin muutenkin. Ja aina kun saan hylsyn jostain tärkeästä talosta, poltan yhden, vähintään. Tänään en tosin vielä ole polttanut. Enemmän nimittäin surettaa kuin ketuttaa.

9) Suosikkivuodenaikajuhlasi? Täällä Münchenissä Oktoberfest. Suomessa joulu - Saksassa ei, sillä täällä sitä juhlitaan jotenkin eri tavalla.

Haluaisin lähettää tämän Sunshine-tunnustuksen eteenpäin Maijalle, Deelle sekä Veralle. Niin ja ai niin; allekirjoitin tänään vakituisen työsopparin. Ei siis ainakaan tarvinne ruikuttaa, että olisin työtön tai jotain.

34 kommenttia:

  1. Oi ja voi, eläydyn niin tuskaasi. :-(
    Pysy kuitenkin ikuisesti sitkeänä! <3

    Onnea vakituisesta työstä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kai minä sitkeänä pysyn, ja sitkistyn yhä vain. Mutta onhan tämä nyt jo jotakin, kun ehdin jo niin painautua. Painautua ja nojata, kuunnella vääriä vihjeitä.

      Poista
  2. Onnea työsopimukselle. Tsemppiä hylsyn kanssa. Samaa sanon kuin Paula, että pysy sitkeänä. Luulen tietäväni hylsytunnelmat omieni kokemuksella, vaikka julkaissut en olekaan. Se ottaa ehkä päivän tai pari tai pari tupakkaa, mutta sitten tulee taas päivä, jolloin ei sureta, vaan näkee pitkälle kukkuloiden ja vuorten taaksekin. Tsemppiä kuitenkin. Pidän peukkuja jatkolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kiitos; sinulta odotinkin jo tukea :) Luulen myöskin, että tiedät tunteeni. Toivon, että sinun odotuksesi päättyy paremmin!

      Poista
  3. Helmi-Maaria, kiitos, että ehdit vastata.

    Olen koko ajan tajunnut erityislaatuisuutesi. Mikset jatkanut sitä junajuttua, josse se savuke episodi. Se oli ihan hirveän lihaisaa...siitä olisi tullut vaikka mitä.

    Tiedätkö: Kun luin Hautalan Unikoiran, en ehkä tajunnut siitä kaikkea, mutta silti se oi musta hieno kirja. Siis en tilannut niin outoa kirjaa itse, joku Kustannushenkilö vain ajatteli, että saatan olla riittävän sekasorotinen siihen tekstiin. Tykkään lukea erilaisudesta. Tavallinen on liian tavallista. Sitä näkee lukemattakin.

    Tietenkin lähdett, ihan mihin vain. Ukso tai älä, me emme kadu, sitä, että emme ottaneet vastaan työtarjousta Italista, emme Irlannista, vaan sitä, että emme muuttaneet Saksaan, kun olisi tilaisuus ollut. Tärkein pointti ilmasto tokana alpit liki, kolkkina kieli ja kulttuuri.

    Mukavaa viikonloppua sinulle! Asioilla on tapana järjestyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole rehellisesti sanottuna edes ajatellut tekeväni siitä junajutusta mitään. Mutta nyt kun mainitset, voi hyvinkin olla, että kaivan sen esiin ja rakennan jotakin!

      Minustakin tavallinen on liian tavallista. Mutta minkä sille mahtaa, kun kaikki (tai suurin osa) eivät niin ajattele.

      Sinullekin mukavuutta loppuviikkoon! Kiitos vielä tunnustuksesta - ja tsemppaamisesta :)

      Poista
    2. Tee novellikokoelma. Se auttaa sinut 'putkeen'. Ota niminovelliksi se juna/savukejuttu.

      Achtung!: Katja Ketultakin tulee ensi vuonna novellikokoelma. Nobel-kirjailija Herta Müllerin Matala maa on upeita novelleja. Raymond Carver...

      Eräs Kirjailija tietää nyt, että minulla on Tarina. Meilaamme ahkerasti ja hän yrittää suorastaan painostaa minua kirjoittamaan proosaa. Sanoin, että en pysty, en pysty. Hän antoi vinkin: Kirjoita Tarina osissa, kuin se olisi novellikokoelma ja sitten vain joku juttu yhdistäisi hela hoidon.

      Minä en aloita mitään ennen kuin siltä tuntuu ja nyt ei tunnu. mutta sinä...Mikä kumma siinä on kun minä tänne asti aistin sinussa runoilijan sekä novelistin. Ehkä olen väärässä. tai sitten en;-)

      Minä en ikinä lakkaa sparraamasta! Mutta teen sen pehmein keinoin, ilman kipua.

      Poista
    3. Novellejakin olen kyllä pikkuisen hiljaa kyhännyt, että ei mikään huono idea! Kiitos sparrauksesta. Ja siis noinhan se elämä pitääkin elää; tehdä asioita silloin kun siltä tuntuu.

      Poista
  4. Taasko meitä on kusetettu? Tietenkään oikeasti omaperäinen ääni ei ole kannattava bisnesmielessä kun jengi lukee Fifty Shadeseja. Houkutus on nykyajan kenties paras osoitus siitä, että juonta tai hahmoja tai mitään ei tarvitse osata rakentaa. Pitää vain olla ihku - ja miten sen voi oppia?

    Kiitos tunnustuksesta! Ei se juhlatupakka ole niin paha, eihän? Melkein laittaisin itsekin saman vastauksen mutta kuitenkin äiti eksyy blogiini jonkun mutkan kautta ja sitten tulee selkään! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että meitä on kusetettu. Meistä vaan kaikki eivät ole tarpeeksi vetovoimaisia. Ehkä sulla on pullat paremmin uunipellillä!

      Ei se juhlatupakka kai ihan kauhean paha ole. Parempihan olisi ilman, mutta välillä noita juhlia on vähän liikaa, joten..niin...no, mutta, munkin äiti varmasti lukea läväyttää tämän, joten saanpahan nyt vielä satikutia!

      Poista
  5. Onnea työsopimuksen johdosta Helmi-Maaria!Ja kyllä varmaan on paljon sellaisia,jotka haluaisivat tekstejäsi lukea,joten toivottavasti kustantamotkin sen tajuavat.
    Näitä tunnustuksia on aina mielenkiintoista lukea;2 ensimmäistä kohtaa ovat vähän kuin minulla (eli muuttanut ja jättänyt kaiken)Muuten,miten kävi kikkelikeisarin kanssa;kävittekö puhumassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytiin puhumassa. Omistajaa ei nåkynyt, joten tälle on rustailtu kirjettä.

      Poista
  6. Samat fiilikset taas. Vaikka minun kohdallani vikana ei ole sädehtivä nerous ja liian omanlainen ääni, vaan aihe. Luulisin. Kun Marian ilmestyskirjastakin oli kolme kiustantamoa kiinnostuneita, mutta kaikki pikkuruisia. Ja sittemmin ei edes niitä.

    Onnea sopparista ja kiitos tunnustuksesta! Sano hei hyvissä ajoin ennen kuin karkaat. Nimittäin viimeksi noin puoli tuntia sitten kävellessäni Amsterdam Centraalin läpi näin kyltin Münchenin yöjunaan ja ajattelin sinua. Ajattelen aina, että entäs jos vain hyppäisin tuohon junaan. (Vaikka siihen pitää tietysti olla lippu ja kaikki ja varmaan juna maksaa enemmän kuin lentokone jne.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme siis samassa veneessä, tavallaan! Hyppää ihmeessä joskus junaan ;)

      Poista
  7. Nyt en kyllä osta tuota seinäruusujuttua, en ollenkaan. Mun silmieni edessä on levoton Tuhkimo, jonka toinen lasikenkä on kadoksissa. Tuhkimo odottelee ja odottelee, koska se halvatun prinssi ei osaa lukea gps:äänsä. Mutta kyllä se sieltä tulee, se prinssi. Ottaa aikansa, mutta oletko koskaan kuullut Tuhkimosta, joka seisoisi vielä eläkkeellä säröinen lasikenkä kädessään, häh? Kärsivällisyyttä, ja voihan sitä prinssiä myös vähän huhuilla, jos hän sattuisi ihan lähimaastossa koluamaan ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhkimo :D Kun olisinkin tuhkimo. Kyllä minä taidan olla tanssien seinäruusu kuiteskin. Pitää kuitenkin sen verran positiivisesti ajatella, että seinäruusuthan ovat oikeita jalokiviä, eikös :D

      Poista
    2. Marmustoi sanoi kaiken jälleen osuvimmin: Levoton Tuhkimo ei voi mitään sille, että on Levoton Tukimo. Muuten mun ehdoton suosikkibiisi Dingolta...ja olen kotoisin samasta kaupungista.

      Hauska tuo Marmustoin, että 'oletkos koskaan kuullut Tuhkimosta, joka seisoisi...'

      Poista
    3. :) Levoton taidan kyllä ainakin olla. Levoton Tuhkimo on kyllä hyvä biisi.

      Poista
  8. Mistähän arvasit äidin lukevan:) Mutta yhtäkaikki, satikutia tai ei niin oma on kroppasi ja tietääkseni olet vastuusi kantava nuori nainen, joten sanon vain; älä polta:) Tsemppiä sinulle! Kuten tiedät äippä on haltioissaan sinun teksteistäsi.

    VastaaPoista
  9. Voi suuripienisuuri ja ihana Helmien Helmi! Kyllä minä kykenen samastumaan fiiliksiisi täydellisesti, kun niitä hylkyjä on tullut oma osuutensa myös meikäläisen postilaatikkoon. Et voi kuin uskoa itseesi ja omaan ääneesi. Hyväksyä myös sen, että se ei välttämättä ole vielä valmis, vaan kehittyy ja kasvaa entisestään, kunnes taipuu sellaiseen muotoon, jonka vihdoin muutkin uskaltavat nähdä. Joka tapauksessa isot halit, muista, että mutkaiselta tieltä syntyy enemmän kerrottavaa kuin suoralta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Vera. Tämä teksti on jo valmis. Se on kehittynyt kuudessa vuodessa tuollaiseksi, ja sitä on synnytetty ihan tärkeiden apukommentoijien kanssa, eikä mikään teksti ole tuntunut valmiimmalta kuin tämä. En mihinkään käsikseeni ole uskonut niin paljon kuin tähän. Harmillista on se, että tämä on herättänyt jo vuosia sitten kiinnostusta kustantamoissa, mutta ei ole koskaan kuitenkaan mennyt ihan läpi. Blääh. Kylmältä tuntuu, mutten luovuta, en.

      Poista
  10. Paljon onnea työsopimuksesta, Helmi-Maaria!<333

    Ainakin erotut joukosta niin maar perusteellisesti, massaan et kyllä häviä..;-?

    Oikein hyvää viikonloppua sinne Alppimaisemmin!<333

    VastaaPoista
  11. Seinäruusuna oleminen kirpaisee, mutta mitäs eivät tanssikavaljeerit ymmärrä hyvän päälle! Älä anna hylyn masentaa, tsemppiä! Ja onnea työsopparista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En anna liikaa masentaa. On sellainen näytän koko maailmalle -olo nyt :)

      Poista
  12. Mikset olisi sen arvoinen? Totta kai olet. Onnea työsopimuksesta!

    VastaaPoista
  13. Se kun ei aina ole siitä itse tekstistä kiinni. Esimerkiksi Sarri Nirosen esikoinen ihmetyttää: mikä teki siitä niin erityisen, että se haluttiin julkaista? Onko siinä muka sisältöä?
    Entä Meriläisen Punainen nainen? Oliko se muka paras teksti, mitä kustantajalle tarjottiin?
    Ei tästä oikein ota tolkkua, että mikä kelpaa ja mikä ei.
    Oletteko muuten huomanneet, että Suomi 24 Kirjailijanalut palstalla on keskustelua, jossa vihjaillaan, ettei Otavan kirjoituskilpailun voitto olisi mennyt rehellisin perustein siten, kuten nimimerkkikilpailussa olisi pitänyt. Keskustelussa on mukana joku joka ainakin väittää olevansa Hesarin kk-liitteen toimittaja. saa nähdä, tuleeko tästä juttua ja saammeko tietää asiasta enemmän, onko mitää vilppiä tapahtunut. Mutta jotenkin tuli hölmö olo keskustelun luettuani. En oikein tiedä, mihin pitäisi uskoa.

    Eivätkö kustantajat oikeasti halua löytää niitä parhaita tekstejä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen monesti itsekin ihmetellyt huonojen kirjojen kohdalla, että miksi ne ovat menneet läpi. Todellisia helmiä on tietysti tullut myös vastaan, mutta huonot kirjat ihmetyttävät...

      Ja kyllähän ne kustantajat tahtovat parhaat tekstit. Pitää vain lohduttautua sillä, että esim. Harry Potterit eivät kelvanneet oikein mihinkään, ja sitten yksi pieni kustantamo rikastui reippahasti :)

      En tiennytkään tuollaisesta Otavan hässäkästä. Ehkäpä perästä kuuluu?

      Poista
    2. Arvaas kuinka monta kertaa olen huokaissut, että 'mitä kaikkea sitä julkaistaankaan...' Yritäs piruttas lukea vaikka kirja Mokka;-) Tulee mieleen se satu keisarin uusista vaatteista...

      Poista
    3. No katsotaan yritänkö lukea :D Jos kohdalle sattuu, voin yrittääkin ;)

      Poista
  14. Minäkään en oikein voi ymmärtää kaikkia kustantamo(je)n ratkaisuja... Sinun jos kenen soisi saavan sopparin isommasta kustantamosta, jotta saisit ansaitsemaasi näkyvyyttä!

    Onnea työsopparista :)

    VastaaPoista