tiistai 6. marraskuuta 2012

Pähkinä purtavaksenne

Sanokaas, arvon romaanien suurkuluttajat ja/tai tekstityöläiset: onko mautonta vai suorastaan kiinnostavan villiä, jos kirjailija käyttää OMASSA romaanissaan toisen OMAN romaaninsa aineistoa?!

Siis niin kuin esimerkiksi lopussa tai missä tahansa kohdassa muutaman virkkeen/säkeistön verran. Konkreettisen esimerkin voin antaa siitä, että romaanikäsikseni Pintanaarmuja päättyy melko runollisesti, ja olen kopioinut tämän lopun (n. viisi, kuusi riviä tai pikemminkin säettä) Tuulen tatuoimaan taivaaseen. Sillä se sopii molempiin kuin toffeemunkki mahaani.

 Ensin kopioin sanasta sanaan, mutta nyt olen tehnyt merkittäviä muutoksia. Silti voi huomata, että tämä sama loppu esiintyy hieman eri muodossa Pintanaarmuja-romaani(käsikirjoitukse)ssa.

Ärsyttääkö teitä, jos huomaatte tuollaista - ja ylipäänsä onko tällaista tapahtunut?! Jos, niin kuka kirjailija on näin tehnyt ja missä teoksissa? Itselle ei tule nyt yhtään esimerkkiä mieleen. Pää lyö tyhjää, mikä ei ole ihmekään, kun olen eilen kirjoittanut liian monta tuntia ja yöllä kääntelehtinyt kuin haapa.

Olen myös yhden toisen lyhyen lainauksen itseltäni ottanut ja sitä muokannut. Näin itse lukemanani se ei tunnu puuduttavalta, koska se on sijoitettu täysin eri ympäristöön kuin missä se ensimmäisen kerran esiintyy. 

Että jotta mitä sitten jos?
Villasukkalähetys Suomesta.
Mustekasetinkin sain tilattua. Tulostan pari kappaletta käsiksiä ja pistän eteenpäin. Luottolukijoilleni ja muihin väyliin. Menen illalla ratsastamaan töiden jälkeen. Eilenkin kävin, kirjoitustöiden lomassa. Tinan kyljet vaahtosivat. Näin Alpeille asti; huiput ovat jo lumessa ja siintävät värejä silmiin.

Luen Merete Mazzarellaa iltaisin ja junassa, kun matkustan lähemmäs Alppeja ratsastamaan. Valmistin illalla kesäkurpitsapiirakkaa, hampaani ovat hajota. Haluaisin pukeutua kesämekkoon, sillä laskelmien mukaan olen 66 päivän päästä Floridassa. Sitä ennen palelen New Yorkissa. Onneksi äiti lähetti minulle villasukat!
Sitä paitsi antakaa anteeksi, mutta en näe enää täydellisesti. Surullista, mutta toisaalta minkä sille mahtaa. Kävin 9 vuotta sitten silmien laser-leikkauksessa, minkä jälkeen olen nähnyt tähän päivään saakka hyvin (vaikka näkökykyni oli ennen leikkausta ruhtinaalliset -7,5 dioptria), mutta nyt huomaan, että toinen silmäni on heikko näkemään. Se ei kanna enää kauas. Kantaa se kauemmas kuin työtoverini -0,75-silmä, mutta voi olla, että tarvitsen taas kakkulat. Näen jotenkin ristikkäin. Ei se toisaalta haittaa; tiedän miltä tuntuu olla puolisokea. Jotenka jos hitusen verran näkö heittää eikä enää koskaan vaivu yli -2:n tai -3:n, olen onnellinen näköhemmo.

Kuva eräästä lempilastenkirjastani; itsellä on tuollainen olo nyt!
Silti aina pelkään, että joudun samaan kuin silloin. Leikkauksen jälkeen olen nähnyt tähän päivään saakka erästä toistuvaa painajaisunta, missä herään, enkä enää näe. Joka tapauksessa on tuo ihmeellistä, tuo lääketiede ja tekniikka. Kun saavat heikkonäköisestä briljantin. Jos joskus kävisi niin, että näköni heikkenisi aivan hullun lailla, voin mennä vielä toiseen leikkaukseen, ainakin lääkärin mukaan. Kaikki eivät pääse edes ensimmäiseen, jos kalvo (älkää kysykö, mikä kalvo) on liian ohut.

Huisketta tiistaihinne! Minä kirjoitan nyt vielä vähän ja sitten syön hunajamelonia ja lähden töihin, minne en tietenkään oikein tahtoisi mennä. Mieluummin lähtisin kiertämään Burmaa tai kiipeäisin kukkuloille.

21 kommenttia:

  1. En ole objektiivinen sanomaan tuosta lainauksesta, mutta itse en tykkäisi lukea samaa eri teoksista. Ainakin jos muistaa sen lukeneensa jostakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) En tiedä vielä, mihin ratkaisuun päädyn, mutta mielenkiinnolla kuulen mielipiteitä!

      Poista
  2. Mä tykkäisin. Etenkin jos ne samat sanat kokisi erilailla eri yhteyksissä.

    Tota on tavallaan käytetty ainakin Grand Theft Auto IV pelissä ja sen lisäosissa. Niissä yksittäisten pelien päähenkilöt näyttäytyvät sivuosissa toisissa peleissä ja sanovat samoja vuorosanoja, jotka aukeavat hieman eri tavalla eri näkökulmasta katsottuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäpä minäkin pähkäilin, että nuo itseltä otetut lainaukset ovat niin eri ympäristöissä, että ne on pakko ymmärtää eri lailla...mutta sitten että onko se lukijaystävällistä, I don't know...

      Poista
  3. Minä en keksi, mitä pahaa tuossa olisi, ellei käy niin, että vaikkapa kaikki kirjailijan teokset loppuisivat samaan. :-P

    Lionel Shriverin The Post-Birthday Worldissa, josta laitan vielä tänään arvostelun omaan blogiini, jotkut samat vuorosanat esiintyvät kirjan sisällä tilanteissa, jotka ovat eri mutta silti sama. Joskus henkilö on eri, joskus sama. Se on tosi hyvin toteutettu.

    Itselläni tuli ihan vahingossa (tai ei-tietoisesti, jos uskotte psykoanalyysiheppuja) kolmeen peräkkäiseen romaaniin simpukka, joista kahdessa siitä kuunneellaan valkoista kohinaa ja yhdessä se vain poimitaan. Nyt tuli sellainen olo, että tässäkin romaanissa pitäisi olla sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin lukea tuo teos ja tarkastella, miten Shriver on taituroinut! Romaaneistasi puheen ollen mun täytyykin saada esikoisesi käsiini!

      Poista
  4. En osaa noista lainauksista mitään sanoa,mutta vau ,olet menossa Nykkiin ja Floridaan;molemmat entisiä asuinsijojani:)
    Ja harmi,jos näkö huononee. Minä karsastin ennen tosi paljon oikealla silmällä,joka leikattiin,mutta sitä karsastustakin on jonkun verran tullut takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heiii, annatko vinkkejä!? Mitä kannattaa esim. Floridassa nähdä? Ja Nykissä? OOh, että olet sielläkin asunut :)

      Poista
  5. Jos kirjailijaidolini mister Stephen King kirjoittaa jopa itsensä tarinaan, niin mielestäni sinulla ei ole mitään huolta, vaikka vähän lainaatkin itseäsi. Ei huolen häivää, hakuna matata ja niin edelleen... =D

    Oi, taidan pakata mielikuvituslaukkuni ja mielikuvitusyksityislentokoneeni ja tehdä mielikuvitusmatkan New Yorkiin ja Floridaan; ehkäpä ehdin jo illaksi takaisin. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D En taida olla ihan Kingin tasoinen kirjailija, vielä, mutta ehkäpä voisin haastaa itseni tositoimiin ja kokeiluun.

      Oletkohan päässyt jo matkaltasi takaisin. Toivottavasti se oli huisi ;)

      Poista
    2. Minullakin tuli ensimmäisenä King mieleen, ei tosin samojen sanojen käytöstä, mutta Kingillähän on kirjoissaan linkittymiä toisiin teoksiinsa. Se ei häiritse, ennemminkin tuntee ikäänkuin päässeensä sisäpiiriin kun moisia juttuja huomaa (eikä niitä välttämättä edes kaikkia huomaa) ;)

      Ja minähän kuulun sisäpiiriin, mitä kirjoihisi tulee ;D Ainakin jos mitataan molempien kirjojen lukemisella ja pitämisellä ;)

      Paulan ajatusta (tuolla alempana) kompaten (mekaaninen) toisto ei toimi, mutta hienovarainen lainaaminen onkin eri juttu!

      Poista
  6. Minäkin olen pähkäillyt tätä... tein ensin nuorille juopottelukirjaa, joka ei oikein noussut siivilleen. Niinpä otin yhteen esikoisnovelleistani materiaalia suoraan tästä ensimmäisestä kässäristä. Nyt olen palannut tahkoamaan nuortenkirjaa ja tuskaillut, että miksi menin käyttämään tähän näin oleellisesti liittyvää matskua muualla... Tällä hetkellä tilanne on se, että käytän törkeästi uudestaan, jonkin verran toki muokkaan. Kysymys on parista liuskasta, eli aika pitkästä tekstipätkästä.

    Muistaakseni Bukowskilla on samoja nuoruusmuisteluksia useammassakin kirjassa. Ja Kingillä joo, vahvoja intertekstuaalisia kytkentöjä eri teosten välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäs taitaakin olla pohtimani pähkinä, että etenkin jos omaa lainausta muokkaa...niin miksi sitä ei voisi yrittää käyttää. Kerro sitten joskus, kun saat käsiksen valmiiksi, että mihin ratkaisuun lopulta päädyt!


      Olen Bukowskilta lukenut vain kaksi romaania, mutten niistä kyllä muista enää mitään muuta kuin tyylin...

      Poista
    2. Näin teen, kerro sinäkin.
      Minullakin on Bukowskeista vain muistikuva, lukemisesta on parikymmentä vuotta... Muistan kuitenkin selvästi pillastuneeni, kun tajusin, että äijä kirjoittaa samoja juttuja useampaan kertaan.

      Poista
    3. Okei, pitää siis varoa, ettei liian monesti toista itseään :)

      Poista
  7. Totta kai voit lainata itseäsi, mutta itsensä toistaminen on tosiaan jo ihan eri juttu ... :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin...toistaminen on puuduttavaa, mutta ovela lainaaminen kai ihan sallittua ;)

      Poista
  8. Kyllä minä olen käyttänyt toisessa kirjassani paria kohtaa ensimmäisestä, mutta hyvin niukasti. Olen jopa viitannut itseeni. Tietopuolisten kirjojen kohdalla se on mahdollista, mutta romaanit ovat tietysti vähän eri juttu. Mutta miksei, jos se kerran toimii?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäs se. Omasta mielestä toimii, mutta toimiikohan muiden...nähtäväksi jää :)

      Poista
    2. Minulle tuohon kysymykseen vastaavat mahdolliset ateljeekriitikot ja tietenkin <3kustannustoimittaja<3. Ideaaleinta on, jos on luottolukioita, jotka tuntevat aikaisemmat teokset, joten ovat seuranneet kehitystä alusta asti.

      Poista
  9. Kaiken voi tehdä hyvin tai huonosti, eli mitään estettä ei sinänsä ole. Tulee mieleen Brett Easton Ellis, jonka teokset limittyvät toisiinsa hahmoja myöten. Tosin hait varmasti erilaista esimerkkiä, mutta kun nyt aloin tätä naputella, painetaan lähetä. :D

    VastaaPoista