torstai 15. marraskuuta 2012

Sitruuna-aamu

Juu ei älkää hankkiko sellaista kumppania, joka ei ole lainkaan aamuäreä, mikäli itse olette. Sellainen kumppani ottaa kaiken nokkiinsa ennen kello seitsemää ja sen jälkeenkin, tuonne yhdeksään saakka. En tarvitsisi kuin kymmenen minuuttia vaikka, muutaman edes, herätäkseni aivan rauhassa, ja sitten voisin puhua. Mutta jos ennen kuin olen ylittänyt esteet, minulta kysytään jotakin, kasvoni muistuttavat tempurakastiketta, rucolaa, sitruunaruohon juurta, ja ihoni surisee, ja minä olen sirkka. Rapeajalkainen, helposti katkottava hyönteinen. Ontto. Kaikuu.

Että sellainen aamu, jälleen tänään, R on tehnyt etäviikkoa kotona, odotan jo osittain, että ensi viikolla alkaisi taas normaali elämä, ja se lähtisi työmatkalleen, jotta ei tarvitsisi yrittää jopa iltaisin valmistella häntä siihen, että aamuisin on parempi, kun tapaamme suoraan kello kahdeksalta aamupalapöydässä emmekä puhu sitä ennen, kiitos. 

Karu aamu niin kuin makuuhuoneen ikkunamme.

Mutta asiasta leivänkannikkaan; huomenna on perjantai on juna Prahaan on pienenpieni loma. Ostin eilen junaliput. 29,50 euroa/ 2 henkilöä/ suunta. Ei tarvitse vaihtaa junaa matkalla. Plzenin kohdalla täytyy kuitenkin pulittaa vielä 5 euroa, jotta pääsisi Prahaan saakka.

Rujot viisi tuntia voi lukea kirjaa, katsella maisemaa, nauttia R:n kanssa matkaskumppaa. Ajattelin myös kokeilla, tulisiko ulos vaikka novellia, vaikka vieressä kyökkii R ja lasin takana musta ilta. Junassa kun tuntuu että tulee tavaraa ulos jotenkin yllättävällä tahdilla.

Tänä vuonna aion katsastaa Franz Kafka -museon, jota olen vältellyt, vaikka fani olenkin, sillä käsittääkseni museo koostuu vain vanhoista kuvista ja sen sellaisesta, eivätkä minua aivan järjettömästi vedä sellaiset museot puoleensa. Mutta nyt menemme. Enemmän ehkä kiinnostaa museon yhteydessä oleva Kafka-kauppa. 

On pinottu olo. Sellainen että ota ja pane esille.
Että matkakuumettako. Kyllä. Alkupala ennen USA:n reissua. Että minäkö juuri sellainen; koko ajan menossa. Kyllä. Rauhattomuus, se tuttu vanha tunne, on taas iskenyt. Miksiköhän se aina tulee. Tällaisia pikkulomia voi onneksi tehdä miltei ilmaiseksi. Ja onneksi saan tämän kuun lopussa 13. kuukausipalkan, joka tietysti kuluu sitten lomalla loppuun.

Sitä paitsi luin vihdoin Ian McEwanin romaanin Vieraan turva loppuun. Ajattelin kertoa siitä ajatukseni, mutta nyt olen niiiiin aamuäreä, jestas, että mieluummin litkin teetä ja kirjoitan proosaa. Vähän sieltä sun täältä. Ei ole juuri nyt intoa uppoutua täysin mihinkään. Rauhattomuus kun on sellaista.

9 kommenttia:

  1. Vaikka en tunnistakaan itseäni suorastaan aamuäreäksi, niin tunnistan itsessäni tarpeen olla oman itseni seurassa aamuisin. Tuntuu siltä kuin oma alitajunta olisi lähempänä samalla tavalla kuin vaikkapa hyvän loman aikana. Pitäisi olla liikennevalo päälaella, jotta muut tietäisivät, milloin on turvallista lähestyä. Mutta hyvä matkapiipahduksia sinulle, kuulostaa aika ihanalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, uskoisin, että viikonlopusta tulee huikea :) Ja kyllä, liikennevalohattu esimerkiksi, pattereilla toimiva, olisi aika jees aamuisin :D

      Poista
  2. Ah, odotan mitä sanot Vieraan turvasta! Sen kirjan takia minun on aivan pakko matkustaa Venetsiaan. Toisenkin kirjan kovin tapahtuu Venetsiassa: Lue Geraldine Brooksin Kirjan kansa!

    Minulle kukaan ei saa sanoa mitään ennen klo 10!!! Tyttäremme on tullut minuun, joten R:n kärsimys on ollut double;-) Nyt Merin avokki saa osansa. R. osaa jo olla aamut hiljaa eli avaa suunsa vasta kun olen Hesarissa yli puolen välin ja Robertsia on mennyt iso KoKo -muki.

    Tänään Hesarissa juttu Satu Taskisesta. Hän tuo nyt sinut aina mieleeni...

    Minäkin olin sinun iässäsi koko ajan matkalla jonnekin. Kirjoitin runonkin, jossa maiden rajojen ylittäminen vertautui orgasmiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieraan turva jätti hieman hajamieliseksi. Kerron lisää, kunhan saan aikaiseksi postauksen siitä :)

      Pitääkin tsekata, näkyykö tuo Taskisen juttu netin kautta. Odotan kovasti häneltä uusia ja uusia ja uusia romaaneja!

      Välillä tämä on muutes aika masentavaa tämä rauhattomuus, mutta suurimmaksi osaksi nautinnollista :)

      Poista
  3. Hei, täällä uusi lukija! :) Ja heti alkuunsa tunnustan olevani aamupirtsakka. :) Usko tai älä, meidän aamuihmisten elämä on aika yksinäistä. Kukaan ei halua jakaa kanssamme varhaisaamun euforiaa, kun kaikki on mahdollista ja linnut laulavat ja elämä hymyilee...

    Itse olen puolestani iltaäreä. Kun iltaväsy iskee, on päästävä sänkyyn hetimiten, muuten olen kuin ahteriin ammuttu karhu. Että sikäli jotenkin voin samaistua tuohon aamuahdistukseen, minulla se vain ilmenee eri kellonaikaan.

    Mukavaa Prahan-reissua, kuulostaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, tervetuloa lukemaan :) Olin ennen hyvin aamupirteä. Jokin on muuttunut. Viikonloppuisin, kun mihinkään ei tarvitse mennä, osaan iloita aamuista vieläkin!

      Apua, iltaäreys on varmaan aika samaa kuin aamusellainen :D

      Poista
  4. Mukavaa Prahan matkaa!Minä herään aina kauhean aikaisin,vaikka haluaisinkin herätä myöhemmin,ainakin viikonloppuna,Ja olen aamupirteä;D
    Kafkan sukulainen on muuten entinen vuokraisäntäni ja hyvä ystäväni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, varmasti on kivaa, jos kaikki sujuu ongelmitta. Kun muistaisin vain passin ottaa mukaan, esimerkiksi. Oi, mielenkiintoinen ystävä sinulla ;)

      Poista
  5. Oijoi, ihanaa reissua - ota meille kuvia! :))

    Itse olen aamupirtsakka, mutta minulla ei ole välttämättä tarvetta puhua heti aamusta. Nautin vaan siitä aamutunnelmasta, joten aamuäreät saavat minulta tarvittaessa rauhan :D Tosin joskus saatan höpistä muuten vain, mutta en odotakaan, että minua kuunnellaan. Mies osaa jo sujuvasti olla välittämättä löpinöistäni :P

    VastaaPoista