sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Tämä on kiljuen rakastettu kaupunki!

Ymmärtäminen on meissä siksi, että näkisimme enemmän, joten on rauhoittavaa huomata osaavansa edes joskus tajuavansa. Kuinka iloista onkaan nähdä. Sinut näen ja kaupungin vaikka, näen risujen takaa ja aidan alta, kuten tämän kaupungin tänään, ja muistan sen sitten, kun yritän unohtaa. Parempaa ei ole kuin tallentaminen. Viipyminen. Minun on vaikea viipyä, joten kun on aikaa, pakotan itseni. Hyvin usein on sellainen pakkotehdäedesjotain -olo. Ahdistun moisesta. Siksi pidän siitä, että viivyn ja katson. Perjantainakin oli muka kiire töistä kotiin, mutta sitten pysähdyin Valkoinen jänis -nimisen kahvilan kulmalla, menin sisään vaikka en ollut ajatellut, tilasin ennen kuin ehdin huomata, kaakaon, ja nytkähdin istumaan pehmeälle tuolille. Siinä sitten törötin. Yksin, muka-kiireisenä, vailla huolia, ja pakkoistutin itseäni puoli tuntia.


Olen niiiiiiin rakastunut näihin katuihin ja kuviin, joita löytää siltojen alta tai puistoista, joen varrelta, saappaan alta. Kaupunkiin, jossa tulee hiki marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Täällä oli aurinko käymässä, piti takki avata, olisi kevättakkiin pitänyt pukeutua, ja sitä paitsi meinasin ajatella monia turhia asioita, mutta musiikki, jota pieni vanhojen miesten muodostama yhtye erään sillan kupeessa soitti, muistutti, että tänään on sunnuntai ja aurinko ja vapaata. Kuka edes jaksaisi koko ajan murehtia.


Sitä paitsi olen mennyt sydämiin vatsan kautta. Tein törkyhyviä kasvishampurilaisia eilen, kun meillä oli vieraita (joiden innoittamana päätimme, että tammikuussa teemme Floridassa viiden päivän Karibian risteilyn!), ja Appelsiineja ja hunajaa -blogista bongaamaani frozen yogurtia. Ja nyt ovat uunissa suklaamuffinssit. Huomaa, että on taas tomera aika elämästä.


Luin äsken myös tänään saamaani palautetta käsiksestäni, Tuulen tatuoimasta taivaasta, ja tiedän mihin suuntaan askeltaa seuraavaksi, mitä poistaa ja mitä syventää, mitä ei kannata ensinkään. Olen kiitollinen tälle kirjailijaherralle, joka palautetta vielä antoi, sillä hän on minut näpäyttänyt kirjoitusurillani oikeisiin uomiin, ja hän on sitä paitsi jo eläkkeellä kommentointityöstä. Huomasin sävähtäväni kritiikistä, jopa masentuvani, mikä on vain hyvä asia tekstin muokkausta ajatellen. Pieni potku rinnan tienoille tekee aina terää! Perfektionisti sisälläni tarvitsee juuri sitä. Väkivaltaa kehittyäkseen, saadakseen aikaan parempaa, loistavaa, täydellistä. Siispä jos herra F luet tätä, kiitän sinua sydämellisesti palautteesta, herättämisestä, ongelmakohtien huomaamisesta!


Ja nyt uppoan runojen vietäväksi. Olen rustannut rankoja kuin höyry. R tekee illan tietokoneasioita, joten minä saan istua olohuoneessa kynä kädessä ja riutua. Hulluus ei edelleenkään tule yksin! Sitä paitsi olen pykännyt novelli-idean vihkoon. Huomenna on kirjoituspäivä. Kirjoitan sen alas.

Sitä paitsi kuulin tänään isosiskoni, kummipoikani, isoveljeni ja äitini äänet. Lisäksi join oluen englantilaisessa puutarhassa, missä haistoi jo paahdetut mantelit, joiden tuoksu leijailee täällä huomisesta lähtien jouluun saakka joka päivä, kiitos joulumarkkinoiden. Lasken jo aamuja tyttöjen tuloon. Torstaina tärähtää. Suurenmoista viikkoa, meine liebe Freunde!

Kummipoikaa tuli ikävä, joten piti kaivaa kuva hetkestä, jolloin "mökötimme" toisillemme.

6 kommenttia:

  1. En ole koskaan ollut Munchenissä,mutta varmaan ihana kaupunki.Minulla on siellä ystäväkin,jota en ole nähnyt muutamaan vuoteen.
    Oih,Karibian risteily,ihanaa!Meidän piti eksän kanssa tehdä sellainen Miamissa asuessa,mutta emme sitten tehneetkään.Linkki kasvishampurilaisiin please!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Münchenissä kannattaa käydä <3 kaikki vieraamme ovat ihastuneet! Laitan nyt linkit, kun sain R:n koneen käyttööni.

      Poista
  2. Hitsit mitä kuvia, ne on taidetta! Minäkin ihastuin nyt. Tosi hienoa myös, että olet saanut palautetta kässäristäsi, suuntaa antava palaute on kullanarvoista :)

    Hieman muuten hengästyin lukiessani postaustasi - olet ihailtavan aktiivinen. Minäkin haluaisin jo nousta haudastani, mutta jokin estää. Se sama möykky, vaikka kaipaan menoa ja meininkiä ja etenkin liikuntaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, nuo taideteokset löytyivät eräästä alikulkutunnelista, missä viivyimme melkoisen tovin ihastelemassa!

      Ja kyllä, palautteet ovat aina hyvästä :) Apua, en ole aina ihailtavan aktiivinen. Nyt kyllä jotenkin, ainakin yritän olla! Toivottavasti möykkysi murenee halujen tieltä pois ;)

      Poista
  3. Kiitos tuosta frozen yogurt-ohjeen vinkkauksesta! Olenkin etsiskellyt välillä sopivaa ohjetta, kokeillutkin monenlaisia ja tämä kuulostaa hyvältä ohjeelta. I´m gonna try...

    Mukavia päiviä! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Ohje on niin hyvä, että mulla on tässä taas banaaneita jäätymässä :D Samoin kiitos sulle!

      Poista