tiistai 20. marraskuuta 2012

Valkoinen tiikeri, juokse mun luo

Siellä kaduillakin näkee nämä vääryydet. En ole nähnyt slummia kuin Bombain (vai onko se Mumbai..kyselee sivistynyt matkaaja) lentokentän reunalla ja Paraguayssa eduskuntatalon takana; koskaan en ole todellisessa slummissa kävellyt, uskaltanut, mutta luettuani Aravind Adigan Valkoisen tiikerin olen lähempänä lokaa kuin ennen. Ainakin olen nähnyt reunan yli, mistä kiitos teräväsanaiselle (ja muutes aika söpölle!) kirjailijaherralle.

Valkoinen tiikeri vastaa mm. sellaisiin kysymyksiin kuin mikä tekee ihmisestä sellaisen, että pää kääntyy toiseen suuntaan, kun sen pitäisi huutaa apua tai edes asettua auttamisasentoon, kuulemaan hädän. Että asetutaan yläpuolelle; millä oikeudella meistä kukaan ketään komentaa, käskee, kyykyttää. Miten voi olla, että koira saa parempaa kohtelua Intiassa kuin alimpaan kastiin kuuluva (tai täysin kastiton!) ihminen? Mitä tapahtuu, kun rikas ihminen ajaa köyhän lapsen kuoliaaksi autollaan? Kuka meitä määrää? Kuka sanoo, että me kaikki ihmiset olemme ihmisiä? Miten tapetaan mies, joka on meidän isäntämme? Mitä siitä seuraa, jos kaikki näyttävät samalta? Miten vertaillaan kommunismia ja demokratiaa niin, että lukija hukkuu huumoriin?


Luin Valkoisen tiikerin tuossa matkalla Prahasta Müncheniin ja muistin taas, miksi minulla ei ole vielä ollut halua matkustaa Intiaan. Siksi, että en kestäisi nähdä. En myöskään kestäisi ruuhkia, hajua. En kestäisi sitä, että luultavasti muutaman päivän jälkeen haluaisin vetäytyä vaikka päiväksi johonkin ilmastoituun ostoskeskukseen - pakoon sitä, mitä oikea Intia on. Onhan muitakin maita, missä asiat ovat kurjasti, mutta jotenkin Intiaa olen karttanut. Siellä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on niin valtava, että kaduttaisi varmaan olla syntynyt ihmiseksi. En ole niin kovanaamainen, että voisin välinpitämättömästi kulkea ohi ja ihastella suuria nähtävyyksiä.

Valkoinen tiikeri on niin, niin totta, vaikka se romaani (ja sitä kautta tietenkin fiktiota) onkin (ja vaikka en ole Intiassa käynyt kuin kerran yhden yön verran, enkä näin ollen voi sanoa, miten asiat aivan täysin oikeasti ovat). Aravind Adiga kuvailee intialaista, silotonta elämää todella taitavasti; hän antaa siitä rehellisen kuvan, mutta ei toisaalta anna säälille sijaa, vaan saa lukijan välillä myös hykertämään jotenkin naurunsekaisesti. 

Tai siis no, kyllä säälillekin sijaa annetaan, mutta tarinansa kertoja, Kiinan pääministerille elämäänsä kirjeen muodossa pulittava Balram Halwai, joka alunperin kuuluu makeistentekijän kastiin, mutta päätyy autokuskin pallilta isoksi oikeudentajuiseksi kihoksi, osaa kuvailla köyhän miehen elämää niin, että välillä on pakko naurahdella. Huvittuneesti, siis. Ja myöskin tiesinhän-minä-että-korruptionkukka-sykkii -malliin.

Kuva: Kiosked Image Bank
Tämä Aravind Adigan esikoisteos on - eikä suotta! - palkittu. Se kuvailee valon ja pimeän maailmaa, Intian kaksijakoisuutta, korruptiota. Se herättää lukijan ajattelemaan, mikä tässä maailmassa on tärkeintä ja ketkä ja millä keinoin nämä "ketkä" pärjäävät. Julmaa, mutta totta; harva meistä täysin rehellisin elkein istuksii johtajan huikealla tuolilla. Tai jos istuukin, rehellisesti, niin harva meistä ei nuole maata jonkun isomman jalkojen alta. 

Suosittelen tätä romaania aivan ehdoin tahdoin ja vilpittömästi pakottaen kaikille. Siis aivan joka ikiselle iikalle. Ostan tämän R:lle matkalukemiseksi, kun lennämme kuukauden kuluttua meren yli. Mielestäni on vain reilua, että meistä kaikki muistavat avata joskus silmänsä ja muistaa, miten asiat ovat "muualla". Miten me emme voi vaikuttaa, ja ehkä silti kuitenkin. Sitä paitsi tämä on romaanina hyvin mestarillinen ilmestys. Hauska, surullinen, kuumottava, empaattinen, piikikäs ja tyly. Vuoristorataakin hyllyvämpi sukellus keskelle "jonkun toisen" maailmaa. Yksinkertaisen, kouluttamattoman miehen suurtarina ihmishämähäkkien keskeltä kristallilamppujen alle.

Ja mikä tällaista kirjailijantynkää, kuten minua, miellyttää, on tällainen pieni lainaus ja älynväläys tuolta Valkoisen tiikerin turkista, joka oli paikoin myös valoisa, eikä pelkästään täysin pimeä:

"Sinä etsit vuosikaudet avainta/ Mutta ovi oli koko ajan auki!"

Valkoisesta tiikeristä löytyy arvosteluja tuolta, tuolta, tuolta ja tuolta, muiden paikkojen muassa. Minä lähden nyt tekemään toisten työt, sillä muut, kaikki muut, ovat sairastuneita, ja meikäläinen sitten hankkii ylitunteja kuin nakki, joita Intiassa paiskotaan koko ajan, välttämättä, eikä niistä saada mitään, joten hyvin ovat asiat, kun täällä ylitunneista saa vapaahetkiä. Ylitunteja oikein tahtookin, himoaa, ehkä.

7 kommenttia:

  1. Tuo on sellainen kirja,mistä pitäisin.Kiitos esittelystä,pitää etsiä tuo käsiini jossain vaiheessa,Olen kävellyt slummeissa Caracaksessa ja hieman pelännyt,sillä peloteltiin.Joihinkin kaupungin slummeihin olisi voinut mennä vain jonkun "suojelijan" seurassa.Ja jonkun aikaa asuimme vastapäätä slummia;iltaisin ei saanut mennä parvekkeelle tai olla lähellä ikkunoita,sillä sieltä saatettiin ampua....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, ampua? Minä en varmaankaan kestäisi slummissa kävelyä. Nähdä sitä kaikkea, mistä on tähän mennessä vain kuullut tai kaukaa katsonut, dokumenteista sihdannut.

      Poista
  2. Intian Gooassa olen käynyt 20v. sitten, mutta en Mumbaissa. Köyhyyttä näki sielläkin, vaikka se on Portugalin entinen alusmaa...

    Kiitos kirjan esittelystä, Helmi-Maaria!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Aili! Minun työkaverini lähtee pian Goaan. Pitääkin sitten kysellä, että millaista se tänäpäivänä on.

      Poista
  3. Kiitos vinkistä, Valkoinen tiikeri kuulostaa kuvauksesi ja tuon yhden lauseen perusteella lukemisen arvoiselta :) Lisään alati kasvavaan vinkkilistaani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää ihmeessä. Ja tee siitä sitten postaus;)

      Poista
  4. Minulla on tuo hyllyssä, mutta jostain syystä ei ole tullut vielä(kään) luettua. Kiinnostaa kyllä kovasti, en olisi muuten ostanut. Mutta joku outo ennakkoluulo taas iski jossain vaiheessa. Onko kirja kovin sekava (jostain olen saanut tällaista päähäni)? En jaksa sekavia kirjoja just nyt ;)

    Tämä kirjoituksesi kyllä innosti tarttumaan siihen!

    VastaaPoista