lauantai 8. joulukuuta 2012

Lauantaina laannutaan

Voiko keljumpaa olla kuin sitkeä flunssa, joka tulee, pysyy, haihtuu taka-alalle, ja tulee sitten taas, tulee kun on viikonloppu. Pääni on taas kattila, höyrykattila, painekattila, kurkku kihisee, yskä herättää yölläkin. Nukun raskaita unia. 

Pinakothek der Modernesta bongattua viime sunnuntaina Ineksen kanssa.

Ja täällä kun olisi niin kaunista.

Uhmaan luontoa; menen tänään joka tapauksessa ratsastamaan. Olen jo niellyt särkylääkettä, kumoan kurkkuuni toista kupillista teetä, istun lämmityspatterin vieressä ja särkyilen.

Olen viikonlopun yksin. Mikä on varsin ihanaa. Mutta olisi kyllä varsin paljon ihanampaa olla myös kunnossa. Piti tekstitehtailla, nyt näyttää vakavalta. Piti pikkujouluilla, peruin juhlat. Piti ostella joululahjoja, piti kun piti.

Tämä on jotenkin karmaiseva teos.

No mutta silti jotenkin nautin. Runttasin jouluvalot ranskalaiselle parvekkeellemme, kirjoitin varmaankin ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla kortteja. Ajattelin, että kun kerran en ole joulua oikein missään paitsi New Yorkissa, pitänee toivotella korttiteitse fiiliksiä.

Kukkuu! Sisällä taulussa!
Olen syönyt osan itsestäni. Ulkona on huurua, kaupunki pakkasasteissa, olisi niin kaunista mennä joulutoreille, katsella tungosta sivusta. Mutta niin. Puen itseni paksusti, lähden Holzkircheniin, katson Tina-tamman kanssa kaukana lähellä siintäviä Alppien huippuja. Haaveilen. Olisi kiva mennä huomenna laskettelemaan. En uskalla riskeerata terveyttä, joten enpä mene sinnekään. Ensi viikon sunnuntaina varmaan kyllä sitten. Rakastan alas valumista!

Tästä taulusta tulee mieleen The XX. Jonka keikka viikko sitten oli himmeä!

4 kommenttia:

  1. Pikaista paranemista sinulle, Helmi-Maaria!<3
    Aina ei elämä suju suunnitelmien mukaan..:/

    VastaaPoista
  2. Hoidappa nyt itseäsi hyvin että pian paranet. Mukavaa viikonloppua Helmi-Maaria!

    VastaaPoista
  3. Meillä oli eilen päivällä helvetillinen shoppailupäivä ja yhtäkkiä tajusin, että en ole kunnossa. R. lähti viemään yhtä kassia autolle ja soitti sitten, että missä liikkeessä olen, sanoin aivan muuta kuin missä olin. Luulin olevani tyttäreni suosikkimestassa ja luanstin sieltä hänelle kohtalaisen hyvän lahjakortin...Sitähän ei voinut perua. En siis tiennyt edes missä olin, mitä tein.

    Päätä on särkenyt, silmiä samoin...uuvuttaa. Sinuiittia, veikkaan minä. Siis kaikesta vitamiinipanostuksestani huolimatta tämä! Nyt aion nukkua 12 tunnin unet, sillä helviatianmoinen viikko tulossa ja yllätysvieras yökylään.

    Toipumisiin. Paketti on matkalla. Minulla oli niitä kirjoja kaksi ja siinä kävi pieni fiba, katsotaan sitten huomaatko.

    Yritän lähteä nukkumaan...sinä myös, ehkä,

    VastaaPoista