maanantai 3. joulukuuta 2012

Nousta maahan jaloilleen

Minulla on kurkku kipeä, päässä kaiverretaan kai pommisuojaa, niin mojottaa. Kaiken lisäksi vatsassani vilistävät vuorovedet. En tiedä, johtuuko tämä kaikki siitä, että olen lukenut Riikka Ala-Harjan Maihinnousun (sillä viime aikoina olen elänyt erilaisissa fyysisissä tiloissa kirjoja luettuani!) vai siitä, että kylmetyin lauantaina Nürnbergin joulumarkkinoilla. No, joka tapauksessa menen tänään töihin (on pakko hankkia ylityötunteja, joita saan, jos teen maanantaitöitä, joten sinnittely palkittaneen!), mutta sitä ennen sulatan kokemukseni nousemisesta maihin. Tänne. 


Ystäväni Ines, joka tuhisee tällä hetkellä autuaan auvoisena olohuoneeni sohvalla, kantoi minulle Maihinnousun pikalukulainaan. Olen lukenut Ala-Harjalta aiemmin ainakin (mielestäni olen lukenut kaiken, mutten kuollakseni muista silkkaa totuutta!) Tom Tom Tomin sekä Jättiläisen (jota muutes luetutin aikoinani opettaja-helmenä ysiluokkalaisilla oppilaillani ja josta oppilaatKIN pitivät) joten odotinkin kevyttä paksua lukemista. Maihinnousu ei ole siis paksu kokonsa puolesta, mutta mielestäni siinä on sisällöllisesti hyvinkin paljon tiheyttä.

Aiemmat Ala-Harja -kokemukseni ovat olleet pehmeää, leppeää lipumista kielen mukana. Niin oli tämäkin. On kirjailijoita, joiden kyytiin luotan. Joiden kieli kantaa mukanaan, on kuten Ala-Harja. Kantaa vaikka maihin tai kantaa kauas kokemusten mereen, kantaa niin luotettavasti, että vaikka juonellisesti kokisin pettymyksiä, nautin. Haluaisin lukea enemmän. Petyin tietyssä mielessä; Maihinnousu olisi voinut olla runsaampi. Olisin mielelläni lukenut tätä samaa tekstiä enemmän, kauemmin, miksi se loppui niin äkkiä, kesken, olisin tahtonut tuntikausia.

Assam-kirkko. Näin perjantaina sieltä luurangot, kuten joka kerta jotakin muuta.
Raskaat aiheet, kuten lapsen sairastuminen leukemiaan, pettävä, kylmä aviomies sekä sodankäynti vuorottelevat Maihinnousussa mielestäni varsin sujuvasti. Ei ole mikään ongelma, että Normandian maihinnoususta on pujoteltu mukaan faktoja (tai mistä minä tiedän, ovatko ne oikeita faktoja, mutta kertoja oli niin luotettava, että uskon lukeneeni asiaa), päinvastoin on vain hyvä, että syöpä- ja parisuhdetaistelu on rinnastettu sotimiseen ja rämpimiseen armottomalla, kylmällä rintamalla.

Assam-kirkon eteiskatto, voi kun se on kaunis.
Mikä minua suorastaan ärsytti, oli päähenkilön, Julien, mies Henri, sekä Julien suhtautuminen tähän kuspiähän. Ei ole uskottavaa, tai vaikka olisikin, on hyvin, erittäin ärsyttävää, että nainen, jota petetään kylmäverisesti, joka jätetään vaikeassa elämäntilanteessa täysin yksin, luopuu niin helpolla. Antaa miehen viedä kodin ja kaiken erossa, antaa miehen, joka on syypää kaikkeen, pompottaa. Jostakin syystä Juliesta tuli mieleen Krokotiilin keltaisten silmien saamaton päähenkilö. Paitsi että Juliesta pidin noin niin kuin muuten ja koko kirjasta myöskin, kun taas Krokotiilin keltaisia silmiä en edes pystynyt lukemaan loppuun. Ja toisaaltahan Julie on vain niin uupunut kai, niin mykkä. En minäkään ehkä jaksaisi taistella typerän miehen kanssa ja takia, jos taustalla pyörisi koko ajan pelko lapsen menettämisestä kuoleman käsiin.

Maihinnousu on vahva romaani ja mielestäni hyvin piristävä ehdokaslainen Finlandia-palkinnon saajaksi. Se ei kerro Suomen historiallisista oloista, mikä tuntuu olevan viime vuosien trendi ehdokkaiden keskuudessa, ja minusta Ala-Harja on osannut kirjoittaa pääosin uskottavan, muuhun maahan sijoittuvan romaanin. Tärkeistä tunteista, sitä paitsi. Siitä, että viha ei kanna kauemmas, vaan pikemminkin luovuttaminen tietyissä asioissa ja keskittyminen toisten, paljon tärkeämpien tunteiden sekä asiain hoitoon. 


Minusta on, näin loppuhuomautuksena, sääli, että Ala-Harja on ollut ennen Maihinnousua melko tuntematon nimi. Harva tutuistani esimerkiksi on tästä kirjailijattaresta kuullutkaan. En olisi itsekään tiennyt hänestä, ellei viitisen vuotta sitten Kriittisessä korkeakoulussa olisi minulle eräältä kommentaattoritaholta sanottu, että juuri Ala-Harjan tuotantoon minun on "tämän tyyppisenä" kirjoittavana henkilönä tutustuttava. No, hyvä, että edes tämän kohua herättäneen Maihinnousun myötä tällainen helmidroppi on pudonnut monien lukijoiden käsiin. 

Tsaukkis sitä paitsi ja mykistävää maanantaita. Olen onnellinen, lakulla ja Marimekon hauki-tuotteilla (kiitos Ellu roudaamisesta!!), The XX:n keikalla, hehkuviinillä, taidekokemuksilla (kävimme eilen mm. Pinakothek der Modernessa sekä Tollwoodin etnisillä joulumarkkinoilla) sekä pitkästä aikaa "viime aikojen romaanilla" (en siis pääse suomalaisiin uutuuksiin ihan äkkiä käsiksi) pursotettu kyylä (joka kirjaimellisesti ja häpeilemättä on seurannut naapuriensa liikkeitä ikkunansa kautta jostakin syystä yötä myöten, kuten viime yönä, kun en vilustumiselta unta saanut).

Saan nauttia ystävien seurasta vielä tänäiltana töiden jälkeen, ja sitten lähtevät nuokin lintuset takaisin pimeään pohjoiseen. Täällä on aurinko vilkuttanut, he ovat tankanneet valoa. Täällä on myös kyllä lunta ja kylmä, yllättäen, näin aikaisin vuodesta tai siis myöhään, ja minun on nyt juotava teetä, jotta jaksan päivän päiväkotielämää. 

Maihinnoususta ovat omat kuvitelmansa kertoneet mm. Hanna (joka ihastui kieleen, kuten minäkin jo ensimmäisestä Ala-Harjan romaanista lähtien!) ja Jaana, ja hyvin monet muut, mutta minulla on kiire, enkä ehdi kaikkea linkittää.

5 kommenttia:

  1. Hienoja huomioita Maihinnoususta. Sinulla on myös vertailupohjaa Ala-Harjan aiempiin teoksiin, mitä minulla ei ollut. Haluaisin kyllä lukea häneltä nyt muutakin kun pää on saatu auki.

    Nauratti tuo sinun Pancol-mainintasi. Itse juuri valitsin sen kirjaksi, jota inhoan "perjantainen pähkinä ja 30 viikkoa kirjoja"- postauksessani. Paljon sitä kuitenkin luetaan ainakin niiden googlehakujen perusteella joilla blogiini tullaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä kaikkea Ala-Harjalta :) Minunkin blogiini tullaan usein Pancolin takia. Ihmettelen, mikä siinä saa ihmiset syttymään. Oli kertakaikkisen löyhää luettavaa.

      Poista
  2. En ole lukenut yhtään Ala-Harjan kirjaa, mutta tämän aion kyllä lukea, kun tulee pokkarina. Minusta hän on tunnettu, on ollut erittäin vakiovieras monissa keskusteluohjelmissa ja voisin jopa sanoa mediapersoona(?). Tai sitten olen sattunut näkemään kaikki hänen julkiset (harvat) esiintymisensä :-). -Johanna
    Ps. Lähetin sulle viestiä Fb.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä varmaan olen sitten missannut hänen kaikki julkiset esiintymisensä :D Katsoinkin, että tuo Tom Tom Tom on ollut Finlandia-palkintoehdokas myöskin.

      Poista
  3. En ole lukenut vielä Maihinnousua, mutta muut Ala-Harjan teokset ovat tosi hyviä, joten samaa mieltä sinun kanssasi, että useamman pitäisi lukea häntä.

    VastaaPoista